Ehkä meillä on sittenkin jotain toivoa?

Aki Pyysing

 

Suomalainen mies ei käskien tee sovinnolla mitään. Kiristäminenkin onnistuu lähinnä vain vaimoilta, joiden uhkauksiin männän huoltovälin pidentämisistä suhtaudutaan vakavasti.

Tosin meidät saa yleensä heittelemään tai ainakin yrittämään voltteja taaksepäin, jos tarjolla on ilmaista viinaa tai isovarpaiden välin huoltotöitä.

Tästä malliesimerkki tapahtui kasinolla muutama ilta sitten. Pöytäämme istahti hymyilevä vakiopelaaja. Koska normaali pohjoinen mörökölli ei hymyile kuin kännissä, oli selkeää että oli juotu muutakin kuin normaalit ruokajuomat.

Hän reissasi vastoin tavallista pelikirjaansa joka potin. Sitten hän keksi, että koska hän antaa pöydälle reipasta actionia, hänelle voitaisiin oikeastaan tarjota juoma. Mielestäni tämä on vähintäänkin kohtuullista, joten tilasin nuorukaiselle Ville Vallattoman.

Tästä hän tuli niin vallattomaksi, että yritti puristaa nitistä vettä. Pöydässä vasemmalla puolellani oli kaksi minua paljon tiukempaa pelaajaa. Hänen mielestään juuri heidän, eikä minun, kuuluisi tarjota seuraava drinkki. Vauhdittaakseen vaatimustaan hän uhkasi pelin lopettamisella.

Koska molemmat olivat etnisiä suomalaisia, oli ajauduttu pattitilanteeseen. Kunnon nitti laittaa kättä taskuun vain ohivedon seurauksena. Vaikka tässä tapauksessa olisi kyseessä ollut todennäköisesti kannattava investointi, ei ugri käskien laula. Varsinkin kun tarjolla ei ollut varmaa kotipesää, vaan vain epävarmaa pokeriactionia.

Niteistä ei irronnut grogia. Janoinen peluri ei lopettanut pelaamista, mutta ei reissannut enää illan aikana yhtään pottia. Tällaisia mörököllejä me olemme.

Itse asiassa olen hyvin varma, että iso osa suomalaisten NHL-tähtien kieltäytymisistä maajoukkuetehtävistä johtuu sellaisesta painostuksesta, jolla on paremmat mahdollisuudet menestyä suomalaisten miesten keskuudessa, kuin äskeisessä tapauksessa.

Missivaimot hyvin ymmärtävät, että Hermeksissä pysyminen vaatii ihan kaikkien NHL-pelien pelaamista, vaikka niitä onkin melko paljon. He myös tajuavat melko pian, että maajoukkuetehtävistä ei makseta. Lisäksi he oivaltavat, että heillä on jalkojensa välissä tehokas ase pitämään mies kotona.

Venäläisessä kulttuurissa ei vaimoilla ole miehen tekemisiin mitään sanomista, jos rahaa tulee tarpeeksi sisään. Kovalchukeilla ja Ovechkineilla mies tekee ihan itse päätöksen haluaako edustaa maataan vai ei.

Kerran muuten yksi pelaaja meni tunnustamaan, että parisuhde olisi ollut katkolla, jos MM-kisoihin olisi lähdetty. Tästä tunnustuksesta tuli Jere Karalahdelta ja muilta pelikavereilta, lehdistöltä ja yleisöltä niin paljon paskaa niskaan, että eipä ole muut erehtyneet myöntämään paremman puoliskon osuutta asiaan.

Minä olen yrittänyt painostaa kasinoa muuttamaan joitakin sääntöjään sekä kolumneissani että livenä. En ole ollut liian toiveikas onnistumisen suhteen. Kuten HeavyRaiser kirjoitti puhelinsääntöehdotuksestani: ” Akin ehdotus on täydellinen. Mutta sitä ei voida toteuttaa, koska Aki sitä ehdotti.”

Mennessäni kasinolle pari päivää sitten pöydälle oli ilmestynyt lappu, jossa todettiin joidenkin pokerihuoneen sääntöjen muuttuneen. Kun luin lappua, pelkäsin olevani märässä unessa.

Puhelimen käyttö (surffailuun ja viestittelyyn) pokeripöydässä on jatkossa sallittua, jos ei ole kortteja. Jos käyttää puhelinta, kun on jaossa mukana, käsi kuolee. Jos haluaa puhua puhelimeen, on noustava pöydästä. Tämä on parempi kuin minun alkuperäinen ehdotukseni.

Jos headsupissa lyö väärällä vuorolla, jää lyönti voimaan. Vanhassa säännössä, jos vastapuoli sökötti, oli sökötettävä perässä. Jos vastapuoli löi, sai tehdä mitä tahansa.

Kun kritisoin sääntöjä aiemmin, en tarkoituksella kirjoittanut, miten vanhaa sääntöä olisi ollut helppo käyttää hyväksi. En halunnut tehdä töitä sääntöjen heikkouksien etsijöiden puolesta.

Jos esimerkiksi minulla on riverissä positiossa käsi, jolla on jotain showdownarvoa, ja vastassa vastustaja, joka bluffaa hyvin vähän, mutta kuitenkin joskus, olisi ollut kannattavaa lyödä potti ennen omaa vuoroa. Tällä olisin saanut ilmaisen showdownin.

Sama jos minulla on turnissa ohut veto, lyömällä väärällä vuorolla vanhoilla säännöillä, olisin saanut ilmaisen kortin lähes kerran kerrasta.

En nähnyt tätä hyväksikäytettävän Helsingissä, vaikka meidänkin keskuudestamme kulma-ampujia löytyy. Ei tainnut angle shootereiden luovuus riittää…

Kauhistelin aikoinani sitä, että pikkuteksun loppuyön pakkoyhdistämisissä stäkit leikattiin maksimiostoon. Tämäkin poistettiin, vaikka minä aiheesta vittuilin.

Ja kahvina ja Remy Martinina hyvän aterian päälle: buttoniin vahingossa avautunut kortti ei tuo enää automaattisesti missdealia! Berliinin muuri murtui ja tämä sääntö Mikonkadulla muuttui. Korkit auki!

Pokerihuoneeseen on tuotu Räsiksen punainen kirja ”Pokerihuoneen ohjeet”. Olin hivenen huolissani kirjan paksuudesta. Koko manuaalia ei ole nimittäin järkevää pokerihuoneessa julkaista. Tämä johtuu siitä, että osassa pokerinpelaajia asuu pikku lakimies, jonka mielestä sääntöjen pilkut ovat henkeä tärkeämpiä.

Kirja on erittäin hyvä. En käy teknisiä yksityiskohtia enempää läpi, mutta ainakaan minä en löytänyt kulma-ampujan mentäviä reikiä 29-sivuisesta opuksesta.

Kirjasta laatiessa on tarkalla silmällä seurattu keskustelua soft playsta, huijaamisesta ja stallaamisesta:

”Yhteispelaaminen on kiellettyä. Yhteispelaamisen muotoja voivat olla esimerkiksi soft play (pelaaja ei yritä voittaa pelimerkkejä tietyltä pelaajalta), chip dumping (merkkien tahallinen häviäminen tietylle pelaajalle), omien korttien viestittäminen kanssapelaajalle ja kaikki muu sellainen pelitoiminta, jossa tietyt pelaajat yhdessä pelaamalla yrittävät saavuttaa ylimääräistä etua muita pelaajia vastaan.”

”Huijaaminen on kielletty. Huijaamiseksi katsotaan kaikki sellainen toiminta, jonka tarkoituksena on saavuttaa muihin pelaajiin nähden sellaista etua, jota ei toimimalla sääntöjen mukaan pystyisi saavuttamaan.”

”Jokaisen pelaajan tulee edistää pelin ripeää kulkua toimimalla vuorollaan kohtuullisessa ajassa. Määrittäessä kohtuullista aikaa huomioidaan potin koko, pelaajien määrä, palkintorakenne ym. sellaiset seikat, jotka saattavat vaikuttaa pelaajan päätökseen. Tahallinen viivyttely on kiellettyä ja voi johtaa sanktioihin.”

Siinä on kimppapelaajille, huijareille ja stallareille selvät pykälät.

Ja muistakaa: ”Epäselvissä kiistatilanteissa, joihin ei suoraan löydy säännöistä ratkaisua, tai jotka ovat luonteeltaan tulkinnanvaraisia, on kasinolla lopullinen päätäntävalta.”

Näin on aina ollut, ja toivottavasti tulee aina olemaan.

Alussa esittelin, että suomalaiset miehet ovat mörököllejä. Olen pitänyt tähän asti kasinon sääntötoimikunnan Jukka ”Räsis” Räsästä ja Jari ”Jänkä” Heikkilää tavallisina suomalaisina miehinä.

Nyt pidän heitä, ja sääntöjen laadinnassa muita mukana olleita tavallista parempina suomalaisina miehinä (tai naisina, en tiedä ketä kaikkia projektissa on ollut mukana).  

Minä tosiaan oikeasti pelkäsin, että kitinäni ja vikinäni erilaisista pikkuasioista saattaa lähinnä vaikeuttaa hyvien asioiden tapahtumista. En tiedä, onko minun painostuksellani ollut mitään merkitystä, mutta ainakaan se ei ole estänyt tekemästä järkeviä päätöksiä ja hyvää työtä.

Olit töissä minkälaisessa organisaatiossa tahansa, mitään erikoista haittaa ei ole siitä, että hoitaa työnsä hyvin.

Ehkä meillä suomalaisilla miehillä on jotain toivoa kehittyä inhimillisempään suuntaan?

P.S. Ei tässä löydetty parannusta syöpään, mutta otettiin isoja askelia kohti parempaa pokerihuonetta.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Prahassa paremmat pykälät 25.7.2012

Kuinka livepokerihuone tapetaan 21.11.2012

Puhelinpoliiseille pehmeät pamput 16.1.2013

Kyllä te tiedätte, mikä on väärin 29.4.2013