Ei herkkähipiäisille

Seuraava kolumni ei sovi sellaisille, joiden mielestä Matti Vanhasen käsitys yksityisyyden suojasta ja Venäjän puolustusministerille soveliaista ruokajuomista ovat perustavaa laatua oleva totuus.

Amerikan malli, jossa heinäkuun neljännen miehet kirjoittivat perustuslain yli 200 vuotta sitten ja satavuotiaat elinikäiset tuomarit sitten tulkitsevat sen tarkoitusta nykypäivänä ei voi olla mitenkään mielekäs. Mutta yhden perusajatuksen sieltä hyväksyn täysin. Kaikilla kuuluu olla sananvapaus. Rasistien kuuluu saada julistaa näkemyksiään myös valtamediassa, koska muuten ihmiset eivät tietäisi, miten yleisiä nämä näkemykset ovat.

Silloin, kun minä olin nuori, internettiä ei ollut vielä olemassa. Mutta Ilta-Sanomien yleisönosasto oli. Siellä julkaistiin ja edelleenkin julkaistaan lähinnä kannanottoja, joissa kirjoittaja tekee selväksi, että ei ymmärrä juuri mistään juuri mitään. Tämä on ollut todennäköisesti oikea valinta, koska levikki on ala-arvoisesta journalismista huolimatta pysynyt korkeana. Kansa saa mitä kansa haluaa.

Minä päätin avautua kariutuneesta parisuhteestani internetissä muutama kuukausi sitten. Olin hyvinkin selvillä seurauksista jo etukäteen. Suuria yllätyksiä eivät olleet sen enempää exän vihalistan kärkipaikka kuin hyvän- ja pahantahtoiset saadut vinkit. Siitä huolimatta käytin sananvapauttani ja kansa sai sosiaalipornoannoksensa.

Hupaisaa on ollut seurata, miten monet ovat olleet sitä mieltä, että keksin tarinoita omasta päästäni. En toki ole niin pohjattoman tyhmä, että valehtelisin omalla nimelläni ainakaan niin, että jään siitä kiinni. Tässä painotan sitä, että jos väittää minun valehtelevan, olisi hyvä olla joku muukin perustelu, kuin että kuulostaa erikoiselta.

Sama ryhmä, jonka mielestä minun jatkuva exän piikittelyni on vaivaannuttavaa, on hyvin todennäköisesti myös sitä mieltä, että pokerin pelaaminen ei ole kivaa tai ainakaan haastavaa.

Pokerinpelaajat ovat erikoinen eliölaji. Jotta pokerinpelaaja säilyy hengissä omassa pienessä maailmassaan, hänen täytyy toimia loogisesti. Muuten edessä on väistämätön kuolema pokerimielessä, koska kaikissa tietämissäni paikoissa sisäänostoon vaaditaan käteismaksu. Parisuhteessa tämä ei ole välttämätöntä, koska erilaisista riippuvuussuhteista johtuen pääsee toinen osapuoli halutessaan dominoimaan helposti. Pokerinpelaajat ajautuvatkin helposti parisuhdeongelmiin, jos esittävät vaatimuksia loogisesta toiminnasta kaikessa elämässä.

Tunnen pari tapausta, jotka ovat siirtyneet pokerista pois hyvin menestyneenä myös pokerillisesti. Tiedän satoja tapauksia, jotka ovat luopuneet, koska eivät ole pärjänneet. Otanta ei ole tieteellisesti pätevä, mutta minulle riittävä. Kun minulle joku tulee selittämään, kuinka luopuu pokerista, koska se on niin puuduttavaa, vedän nopean johtopäätöksen menestyksestä, mikä on yleensä myöhemmässä tarkastelussa osunut oikeaan. Pokerissa menestymättömyys johtuu pelkästään omista huonoista päätöksistä.

Suomalaiset miehet ovat lähes kaikki mielestään keskimääräisesti parempia autonajajia. Minä taas olen omasta mielestäni keskimääräistä huonompi autonajaja. Väitän tässä, että minulla on omista kyvyistäni tavallista raadollisempi käsitys. Pahoittelen rautalangasta vääntämistä, mutta olen tullut niin paljon väärinymmärretyksi, että yritän nykyään olla aavistuksen verran helpommin ymmärrettävissä.

Olen edelleen omasta mielestäni kohtuullisen siedettävä pokerinpelaaja. Exäni mielestä en ollut kovin kummoinen peluri, koska en voittanut rajattomasti rahaa. Tai ainakaan tarpeeksi, koska rohkenin jopa vastustaa älyvapaimpia hankintaideoita. Kun en suostunut ostamaan kymmenen neliötä isompaa asuntoa sadantuhannen euron lisäinvestoinnilla, päädyin parisuhdeterapiaan. Terapiassa ei koskaan käsitelty mitään minua vaivaavia ongelmia, vaan päädyttiin ratkomaan asioita, joissa minun tulisi toimia paremmin. Tämän tyyppisiin keskusteluihin olin osallistunut ilman 80 euron tuntiveloitusta jo kotonakin, joten en jaksanut kovin pitkään.

Oletan, että olisin jaksanut pitempään jatkuvaa periksiantamista, jos olisin saanut edes pieniä myönnytyksiä joskus. Pikkusieluisena ihmisenä olin aavistuksen suivaantunut siitä, että pokeriapelaava vaimoni ei koskaan vaivaantunut lukemaan kirjoittamaani kirjaa aiheesta. Sanoin puolisolleni ystävälliseen tyyliini, että “Jos hän kirjoittaisi kirjan vaikka pitsinnypläämisestä, niin kyllä minä vittu lukisin sen”. Ei kovin yllättäen kirja on edelleen lukematta.

Havaintojeni mukaan en siis ole sovelias parisuhteisiin. Parisuhteen näköjään vaatima ehdoton antautuminen on minulle ilmiselvästi liikaa. Olen kovinkin avautumishaluinen, enkä jaksa katsella loogisia virheitä hiljaisena poikana mitenkään pitkään. Tämä toki tarkoittaa sitä, että internetkeskusteluihinkaan minun ei kannattaisi osallistua. Mutta itsesuojeluvaistoni on aina ollut kovin puutteellinen. Nuorempana kävelin huvikseni seitsemännen kerroksen kaiteella. Mikä vielä pahempaa olen elänyt parisuhteissa lähes koko aikuisiän.

Avautumishalukkuuttani selittyy ainakin osin kulttuuritaustallani. Karjalaisille ei ole puheenaiheita joista ei voitaisi puhua. Eikä ihmisiä joille ei voisi vinoilla. Länsisuomalaisille, jotka eivät sano mitään, vaikka olisi asiaakin, valaisen asiaa joulupöytäkeskustelulla kolmenkymmenen vuoden takaa: Minulla on kaksi pikkuveljeä. Äidilläni oli keskenmeno molempien veljien välissä ja kaksi vielä viimeisen jälkeen. Äiskä päätyi joulutunnelmissa herkistelemään, että kyllä tyttö olisi ollut kiva saada. Mummini totesi tähän, että ”Nii mutta ku sie olit niin harva, että ei siitä mitään tullu.”

Matti Vanhasen medianhallinta, jossa mitään ei kommentoida, ennen kuin on jääty moneen kertaan kiinni, ei ole minun valintani. Mutta olenkin siitä erinomaisessa tilanteessa, että en joudu peittelemään menneitä tekemisiäni.

Elämän pieniä iloja osa 20:

Olen pelannut toukokuun puolesta välistä mielestäni elämäni parasta pokeria. Tämä ei voi mitenkään olla täysin riippumatonta parisuhdeongelmieni ratkeamisen kanssa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

P.S. Yritän lopettaa exän piikittelyn tähän kolumniin.

P.P.S Lukekaapa mitä Veikko Ennala aikoinaan kirjoitti exästään. Olen vain kalpea harrastelija verrattuna häneen.