Ein Volk, ein Reich, ein Führer

Aki Pyysing

 

Koska Seppo Räty sanoi, että Saksa on paska maa, en ole siellä kovin paljon vieraillut. Yksi käynti Bad-Homburgissa ja Wiesbadenissa 2000-luvun alussa on kaikki pelireissut mitä Saksaan olen tehnyt, vaikka kasinoita on ympäri maata. Monopolikasinolla saa Suomessa käydä ilman tummaa pukua ja pakkotippejä ei ole. Nykyisin Casino Helsinkiin pääsee sisään, jos on vaatteita päällä.

Toisaalta matkailu avartaa, ja en ollut koskaan käynyt Berliinissä. Viiden tähden hotelliin Grand Hyattissa kivenheiton päässä der Spielbank Berliinistä on hinta/laatusuhteeltaan erinomaiset huoneet, kohtuullinen kuntosali eikä Berliinin lentoihinkaan mene irti poikki.

Joten tällä hetkellä Ich bin ein Berliner. Kyseessä on pikaisku, lauantaiksi kotiin. Tiesin reikin olevan kovan, ja peleistä ei ollut mitään varmaa tietoa paitsi että sellaisia on. Täten en etukäteen budjetoinut voitollista matkaa.

Saksalaisia olen pitänyt saitoina ja huumorintajuttomina (= erilainen kuin minulla). Tämä näkemykseni on ennallaan, mutta Berliinissä törmää tarkan markan elämän positiivisiin puoliin.

Suomen hintoihin tottuneelle Berliinin hintataso vaatii hetken totuttelemista. Mikään ei nimittäin maksa juuri mitään. Turistin perustarpeet eli kuljetus, ruoka ja juoma ovat pyöreästi puolet Suomen hinnoista. Viini ei maksa mitään. Täällä ei selvästikään kaksi kauppaketjua määrittele yhdessä etujärjestöjen kanssa hintatasoa, vaan sen ratkaisevat kilpailu ja hintatietoiset asiakkaat.

Pidän myös saksalaisten asenteesta työntekoon. Kun kaupunki pommitetaan hiilloskasaksi, kääritään hihat ja aletaan nakuttaa. Kun kommunistit luopuvat raunioittamastaan osasta maata, restaurointi alkaa välittömästi.

Saksalainen palvelukulttuuri on joko tehokasta ja ystävällistä tai nopeaa ja kohteliasta. Ruokaa tai juomaa ei tarvitse juuri odotella. Vain die Rechnungin saanti voi hetken kestää. Asiakkaiden rahat kelpaavat siis erinomaisesti. Suomessa jos kasinoravintolalla on liian vähän asiakkaita, nostetaan hintoja. Hintajouston ymmärtäminen käsitteenä ei ole vielä levinnyt Itämeren koillisosaan.

Berliinissä on käsittämätön määrä sekä uudelleen rakennettuja historiallisia rakennuksia että modernia arkkitehtuuria. Tässä vieressä Potsdamer Platzilla on vielä vähän kesken Euroopan suurin rakennustyömaa, johon on sijoitettu vähintään 17 miljardia euroa. Tällä rahalla on saatu kasaan varsin vaikuttavia moderneja pytinkejä. Voi olla, että Saksa on paska maa, mutta Berliini on hieno kaupunki.

Historian siipien havinaa on ympäri kylää. Babelplatzin toisella puolella Albert Einstein kirjoitti teoksiaan ja keskellä sitä natsit vähän myöhemmin polttivat niitä. Gedelmegaleriessa on edustavin kokoelma 1400-1500-luvun Jeesusmaalauksia mihin olen törmännyt. Lisäksi ne on restauroitu tai säilytetty saksalaisella pieteetillä. Naulanjäljet erottuvat hyvin.

Berliinin pääkasinolla taas on pienehkö turnaus joka päivä. Käteispelit alkavat kuudelta valtapelin ollessa 2/2 Texas. Pukukoodia on löysätty, eli se on Smart Casual, joka pitää sisällään esimerkiksi T-paidat. Pakkotipeistäkin on luovuttu.

Peliä on miljoonakaupunkiin melko vähän. Illan mittaan pyöri kolme-neljä pöytää 2/2 NLH ja minulta ensin huomaamatta aukeni 10/20 PLO/NLH. Kun huomasin pöydän olemassaolon, oli se jo täynnä, ja jäin jumiin pikkuteksuun koko illaksi.

Pelin vähyyden selittää korkea reikki. 30 euron capilla saadaan ylimääräiset asiakkaat poikki melko rivakkaan tahtiin. Tosin muita paikalla olleita pelaajia reikki ei tunnu ahdistavan. Peli kulki lähinnä niin, että ennen floppia pari limppasi, yksi reissasi reippaaseen pariin kymppiin, ja sen sitten maksoi kolme neljä pelaajaa.

Havaintojeni mukaan yhtään hyvää pelaajaa (inc me) ringissä ei ollut. Tässä pelissä voittavin strategia on todennäköisesti hyvin ankara kyyläys.

Minä kokeilin tätä metodia muutaman tunnin, ja yritin sitten hyödyntää rakennettua imagoa, kun osumia tuli kuin Hitlerin salamurhaajilla. Löin päistä auki suoralla flopin, turnin ja riverin, ja kaveri, jolla oli kärki kiinni ilman kikkeriä, maksoi koko matkan. Kyylän olisi parempi pysytellä osaamisalueellaan.

Merkkien vaihto oli minulle voitollisempaa kuin itse peli. Huomasin pöydässä, että kassalla oli työnnetty minulle liikaa merkkejä. Olin jo tunkenut niitä pöydälle, enkä ollut varma, paljonko ylimääräistä oli tullut, mutta varmasti oli tullut. En sitten jaksanut aiheuttaa kalabaliikkia ja ryhtyä selvittelemään asiaa. Katsokoon kameroilta ja vaatikoon loppuviikosta takaisin. Jos eivät vaadi, tämän vääryyden kanssa sitten täytyy elää.

Jakajat olivat pääsääntöisesti ok, joskin laskutaitonsa on hämmästyttävän huono. Ilmeisesti tämän vuoksi heille ei ole luovutettu vaihtomerkkivastuuta, vaan kaikki merkit ovat pelaajilla. Koko ajan vaihtorahoja työnnetään pelaajille vääriä summia. Täällä on siis syytä olla pöydässä hereillä.

Hereillä olo pokeripöydässä ei ole kuulunut aina kaikkein vahvimpaan osaamisalueeseeni, mutta tällä kertaa en pilkkinyt pöydässä. Kun silmäluomia alkoi painaa paikallista aikaa yhdeltä, katsoin viisaammaksi vetäytyä ja yrittää tänään uudestaan virkeänä ja pirteänä.

Suosittelen Berliiniä lämpimästi niin tavalliseksi kuin pokerimatkakohteeksikin. Reikin biittaaminen on haasteellista, mutta täysin mahdollista. Täytyy vaan pelata saksalaisittain tarkan markan peliä.

P.S. Saksaa olisi hyvä osata, vaikka englannillakin enimmäkseen pärjää. Eilen illalla tilasin yöpalaksi kanasalaatin ja yömyssyksi lasin punaviiniä. Tarjoilija kysyi saksaksi tyhjästä lasistani, että voiko sen viedä pois, tai niin ainakin luulin. Hetken päästä hän toi uuden punaviinin.

Vahinko ei ollut yhtä iso kuin Wienissä 2000, kun yritin saksaksi tilata tupla-Jim Beamia. Pitkään selitin, että haluan kahdeksan senttiä, en neljä senttiä, kun Itävallassa tupla on neljä. Hetken päästä sain kahdeksan tupla-Jimiä.

Berliinissä 2013 selvisin helpommalla ekstratilauksesta kuin Wienissä 2000. Tilatut juomathan on toki itseään kunnioittavan suomalaismiehen juotava.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.