Eläkkeitänne ette näe

Aki Pyysing

”Eläkkeeni kuuluu minulle, koska olen sen maksanut”. Tämä on argumentti, jota eläkeläiset mielellään käyttävät. Useimmiten kyse on tietämättömyydestä. Eläkkeet kun maksavat pääosin työssäkäyvät ikäluokat. Eläkerahastoissa on rahaa 180 miljardia euroa. Elossa oleville suomalaisille luvatut eläkkeet eli työeläkevastuut ovat yli 700 miljardia euroa. Luvut ovat niin isoja, että niitä on vaikea hahmottaa. Jälkimmäinen luku pitäisi kuitenkin kaikkien käsittää selkeästi edellistä suuremmaksi.

Kun joku 75-vuotias alkaa vaahdota miten taitetulla indeksillä varastetaan hänen rahansa, voi olla hyvä huomauttaa, että vuonna 1940 syntynyt saa eläkkeitä keskimäärin 2,6 kertaa suhteessa maksamiinsa eläkemaksuihin. Vuonna 2000 syntyneillä suhteen ennustetaan olevan 0,8. Eläkejärjestelmäämme suunniteltaessa ei ilmeisesti otettu huomioon ikäluokkien jatkuvaa supistumista – tai ei välitetty. Eikä se eläkeläinenkään todennäköisesti välitä huomautuksesta, vaan jatkaa vaahtoamista.

Olen saarnannut pokerinpelaajille toistakymmentä vuotta muuttuvaan maailmaan sopeutumisen ja sijoittamiseen perehtymisen tärkeydestä. Tämä on ainakin joillekin mennyt jopa perillekin. Tosin pokeriammattilaisen on helppo hahmottaa, että oma eläketurva on lähinnä omalla ammattitaidolla kerättyjen pääomien tuottojen varassa.

Palkansaajat taas ainakin jossain määrin uskovat postissa tuleviin eläkelaskelmiinsa. Ne perustuvat oletuksiin eläkerahastojen tulevista tuotoista ja tulevien palkkojen perusteella kerätyistä eläkemaksuista. Kun korkotaso on nollassa, on arvio eläkevarojen 3,5 prosentin reaalituotosta vähintään haasteellinen.

Toki kolme ja puoli prosenttia ei ole haasteellinen Kimmo Kiljuselle. Hänen elämäntehtävänsä on palata eduskuntaan seuraavissa vaaleissa ja hän kampanjoi jo ennestään alipääomitettujen eläkerahastojen purkamisen puolesta ja käyttämistä nykyisiin eläkkeisiin. Kimmo kirjoitti pari viikkoa sitten ”ETK:n ennuste käyttää alimitoitettua rahastojen tuotto-oletusta, 3,5 %. Vuosina 2010-15 rahastojen reaalituotto on ollut 4,6 %, vuosina 1996-2015 4,0% ja vuonna 2015 5,2 %. Tämä on faktaa.”

Maailma on muuttunut ja riskitön korkotuotto on tällä hetkellä nollassa. Tosin todellisuuden kieltäminen kuuluu perinteiseen oppositioliturgiaan.  Totuuden kertomalla on vaikea tulla valituksi vaaleissa. Kimmo Kiljunen valehtelee eläkeläisille, ja osa näistä uskoo. Omien tavoitteidensa kannalta hän toimii pragmaattisesti. Menneisyyteen jämähtämisellä on paljon kysyntää potentiaalisessa demariäänestäjäkunnassa. Historiallinen kehitys ei ole mikään tae tulevaisuudesta. Tämäkin on faktaa.  

Jos luvatut eläkkeet maksettaisiin, hyvin harvat tulisivat vastaamaan kovin monien eläkkeistä. On tämäkin mahdollinen tulema, koska eläkeläiset muodostavat alati kasvavan osan äänestäjäkunnasta. Kimmo Kiljunen ja Toimi Kankaanniemi ja kaverinsa voidaan eläkeläisten äänillä valita uudelleen huolimatta jännistä naisseikkailuistaan (Kimmolla sentään kävi flaksi, Toimilla ei edes sitä). Jos systeemi rullaisi nykyisenään vielä vuonna 2046, voisi joku tuleva Suomen Churchill sanoa ”Never was so much owed by so many to so few”.

Tietoisuus tulevien eläkkeiden epävarmuudesta on lisääntymään päin. Tästä seuraa, että ihmiset alkavat omalta kannaltaan rationaalisesti säästämään eläkepäivien varalle. Talouden pyörien pyörimisen kannalta tämä on ongelmallista, koska yksityisen kulutuksen varassa on rullailtu jo pitkään. Mutta yksittäisen ihmisen vastuulle ei voida langettaa vastuuta talouskasvun jatkumisesta tai Suomen tapauksessa uudelleensyntymisestä.

Suomessa ensisijainen säästöjen sijoituskohde on asuntolainan lyhentäminen. Tässä pidetään muna tukevasti yhdessä korissa, kuten yleisesti hyväksyttyä onkin. Mutta on mahdollista, että pelkkä yksi vanha kori alkaa vanhemmiten eläkepäivillä ahdistaa, varsinkin jos se sattuu olemaan muuttotappiopaikkakunnalla. Teoreettisesti on mahdollista, että jonain päivänä meillä löytyy toimintakykyinen hallitus, joka tajuaa, että asumistuet lähinnä inflatoituvat asuntojen hintoihin ja vuokriin. Tukien poistuessa sekä asuntojen hinnat että vuokrat laskisivat pienellä viiveellä, mutta varmasti. Tällaiset toimenpiteet ovat epätodennäköisiä, koska niin monet äänestäjät saavat asumissidonnaisia etuuksia.

Minun näkymäni Suomesta on sumuinen. Sumun takaa ei näy varsinaisesti pilkistävän auringonpaistetta, vaan lähinnä kaikenlaisia ilmestyskirjan petoja. Jos korot nousisivat, eläkerahastot tuottaisivat paremmin, mutta olisimme kusessa julkisen velan kanssa. Kaikki täyspäiset tietävät minkä suuntaisia poliittisia toimenpiteitä pitäisi tehdä, mutta miten ne poliittisesti toteutetaan, onkin sitten hankalampi homma. Edustuksellinen demokratia on varmasti parempi malli kuin suora demokratia, mutta on sekin kovin haasteellinen, kun vaalikampanjoita käydään niin kovin usein.

Tilannetta helpottaisi varmasti jos Helsingin Sanomien eikä Talouselämän päätoimittaja olisi Reijo Ruokanen, joka ei pelkää ottaa reippaasti kantaa muussa mediassa kritiikittä hyvin näkyvyyttä saavaan vasemmistopopulismiin. Toisaalta ymmärrän hyvin, että toimittajatkin haluavat enemmän palkkaa ja eläkkeitä, eikä kaikkien ymmärrys riitä siihen, että velkaa saa vain sen verran kuin luotonantajat myöntävät.

Eläkejärjestelmän tapauksessa velallisia ovat nykyiset ja tulevat työssäkäyvät ja velkojia eläkeläiset. Lainojen suhteen kannattaa ottaa huomioon myös, että velka maksetaan takaisin vain, jos velalliselta saa sen perittyä. Tulevat sukupolvet eivät välttämättä halua maksaa, vaikka eläkeläiset onnistuisivatkin poliittisella vallallaan pitämään kiinni eläkkeistään. Vasemmistoliiton ajama maastapoistumisvero kannattaisikin säätää hyvin rivakasti, koska muutaman vuoden päästä voi olla liian myöhäistä.   

Minä ymmärrän myös, että pienellä eläkkeellä on kalliissa maassa vaikea tulla toimeen, olen seurannut eläkeläistenkin elämää. Valitettavasti minulla ei olisi diktaattorinakaan varmaa ratkaisua siihen, miten turvataan kaikkien sukupolvien tasapuolinen hyvinvointi. Elina Lepomäellä muuten näyttäisi olevan toimintakykyisiä ideoita. Mutta valitettavasti niille ei ainakaan nykypäivän Suomessa riitä tarpeeksi poliittista tukea. Avuksi ei ole median toteuttama Lepomäen lokeroiminen Kokoomuksen ”oikeistosiipeen”, kun Elina on oikeasti markkinataloususkovainen liberaali, kuten minäkin.

En varsinaisesti haluaisi lähteä neuvomaan, mitä eläketurvansa kanssa kannattaa tehdä. Tulevaisuus on epävarma, ja ohjeet voivat mennä poskelleen. Väärät profeetat yleensä poltetaan, ainakin omalla maallaan.

Mutta voin kertoa miten olen itse eläketurvani hoitanut. Tätä vähän harvemmin tapaamani opiskelukaveritkin aina kyselevät. Pokeriammattilaisuudesta ei ole pakko jäädä eläkkeelle koskaan, jos vaan säilyttää kilpailukykynsä ja toimiala pysyy hengissä. Lisäksi olen tehnyt mahdollisimman paljon töitä ja teen edelleen. Kaupan päälle tykkään kovasti siitä mitä teen. Säästöt ja lainatut rahat olen sijoittanut itse varsin aggressiivisesti johonkin muuhun kuin omistusasuntoon ja kerron sijoitustarinaani Sijoitustiedossa.

Otsikkoni on vähän turhan raflaava, mutta olen tarkkaillut vielä Pokeritietoakin isompien medioiden otsikoimista ja uutisvalintoja. Pitää ottaa raikkaasti kantaa, jotta saa näkyvyyttä. Perusteluita ei tarvitse olla tai kimmokiljusmaisesti voi unohtaa eläkevastuut ja puhua pelkästä ”ulkomaille sijoitetusta jättimäisestä kansallisomaisuudesta”.

Oikea näkemykseni eläkkeistä on, että tulevia eläkkeitänne täysimääräisenä ja siinä iässä kuin nyt on luvattu, tuskin tulette näkemään.

US/Kimmo Kiljunen 19.4.2016: ”Eikö jo riitä oletuksilla pelottelu”

IL 10.4.2010: ”Lemmenloma lämpöön

US/Toimi Kankaanniemi 27.1.2016: ”Kimmo Kiljunen ampui eläkeläisten sydämiin – Sdp eri linjalla”

IL 18.5.2015: ”Toimi Kankaanniemi lähetteli seksiviestejä vieraille naisille”

TE 12.3.2016 ”Kun kannatusta pitää kerätä, Kimmo Kiljunen ei epäröi valehdella.”

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.