Elanto kortin varassa – kestävä ammatti?

Aki Pyysing

Olin 60. työterveyspäivillä luennoimassa. Kaverini sanoi, että hän kyllä ymmärtää, miksi minut aikoinaan pyydettiin Päihdepäiville, mutta mitä ihmettä teen Työterveyspäivillä. Vastasin edistäväni työterveyttä varoittavana esimerkkinä.

Kolumni on tehty luentotiivistelmän pohjalta, joka minulla oli lunttilappuna 20 minuutin esityksessäni. HKKK:ssa aikoinaan seurasin kypsien assareiden pitämiä tylsiä PowerPoint- esityksiä. Katsoin tavallisesti ensimmäiseltä luennolta jonkun hyväkäsialaisen typsyn ja viimeisellä kävin lainaamassa tältä luentomuistiinpanot. Välissä olleilla luennoilla en nähnyt erityistä syytä viettää aikaa.

Joten en valmistellut PowerPointteja. Kuka haluaa vaikuttaa kypsältä assarilta? Lisäksi en ole koskaan käyttänyt koko ohjelmaa.

Aluksi kerroin, että sen lisäksi, että olen pokeriammattilainen, olen kirjoittanut Marko Erolan kanssa ylivoimaisesti parhaan suomeksi kirjoitetun pokerikirjan. Niitähän onkin kaksi, molemmat meidän. Kerroin kirjoittavani myös parasta viikoittaista suomalaista kolumnia pokerisivustolle.

Lisäksi sanoin olettavani, että yleisö ei ymmärrä pokeriammattilaisuudesta yhtään mitään, ellei sitten lännenelokuvista ole jäänyt hihaan, että näppäräsormisin tai isokassaisin voittaa. Aina on hyvä aliarvioida yleisönsä heti kättelyssä.

Mikä on pokeriammattilainen?

Pokeriammattilainen ansaitsee pelaamalla pokeria riittävästi, että muuta ei tarvitsisi tehdä.

Tähän lisäsin, että tästä on ollut paljon debattia. Pokeriammattilaisiksi ovat ilmoittautuneet tappiollisetkin pelaajat ja liian vähän voittavia ammattilaisia eivät kaikki ole hyväksyneet ammattilaisiksi. Minä pysyn aiemmassa määritelmässäni.

Mitä paremmin ammattilainen pelaa kuin kanssapelaajansa, sitä paremmin hän ansaitsee. Mitään takuuta voittamisen jatkumisesta ei ole. Jos kanssapelaajat kehittyvät (kuten varmasti tekevät) ja itse pysyy paikallaan tai jopa taantuu, edessä on ammatinvaihto tai tulojen romahtaminen.

Suomessa tällä hetkellä suuruusluokkaa 500 ammattilaista. Parhaimmillaan pokeribuumin aikana 2004-2008 oli yli 2000. Aktiiveja pokerinpelaajia on Suomessa kymmeniätuhansia, satunnaisia pelaajia satojatuhansia, maailmalla satoja miljoonia.

Lisäksi kerroin, että meitä oli aloittaessani 1995 kymmenen, ja tiesin jokaisen vaimon nimen ja paljon niillä oli rahaa. Ns. toisesta sukupolvesta on tullut paljon maailman huippuja, kuten Juha Helppi, Patrik Antonius ja Ilari Sahamies. Näistä Ilari on kunnostautunut mm. Linnan kutsujen jatkoilla. Yleisön seasta löytyi muuten Ilarin äidin vanha työkaveri, joka muisti lutuisen pikkupojan, joka alkoi myöhemmin esiintymään myös lehdisssä.

Toinen sukupolvi säilyi hyvin mukana, koska tulivat peleihin, kun ringit olivat kovat. Kolmas sukupolvi eli buumin lapset eivät välttämättä ymmärtäneet kovan työnteon merkitystä, ja heissä on käynyt paljon enemmän katoa.

Edellytykset pokeriammattilaisuudelle

-Looginen päättelykyky

-Vahva paineensietokyky

-Kurinalaisuus

-Täydellisen tulospalkkauksen ja siihen liittyvän satunnaisuuden hyväksyminen.

-Inhorealistinen asenne omiin kykyihin ja vajavaisuuksiin.

Ammatin glamour

-Internetpokerin myötä töitä voi tehdä milloin ja lähes missä tahansa haluaa.

-Huippuammattilaiset voittavat vuositasolla miljoonia.

Kerroin, että tällaisiakin suomalaisia pelureita on. Minä en ole, koska nämä pojat ovat minua parempia.

-Täydellinen tulospalkkaus eli työ palkitsee tekijänsä. Minkä paremmin ja enemmän pelaat, sen enemmän ansaitset.

Totesin minulle tämän sopivan erinomaisesti. Olen hyvin kilpailuhenkinen, onhan takanani useita epäonnistuneita urheilu-uria.

Kuun pimeä puoli

-Väistämättömät tappiopäivät ja –kuukaudet kovia psyykelle.

Kerroin olleeni edellisenä päivänä töissä puoli neljään ja hävinneeni alle tuhat euroa. Olin silti tehnyt mielestäni hyvän työpäivän.

-Kehity tai kuole. Eilispäivän mestarit voivat olla tämän päivän asiakkaita.

-Sosiaalinen eristäytyminen. Normaali kanssakäyminen epäloogisempien ihmisten (=lähes kaikki) hyvin haastavaa.

-Nuorella ammattilaisella motivaatio-ongelmat koulutuksen hankkimiseen, jos pelaamalla näyttäisi tienaavan paremmin kuin millään muulla realistisella työllistymisellä.

En kertonut, että merkittävänä tulonlähteenäni ovat olleet erilaiset opintopistevedot nuorten pokeriammattilaisten kanssa.

-Irtoaminen reaalimaailmasta. Kun pelaa isolla rahalla, voi olla vaikea saada roskapussia vietyä.

Aikapula alkoi painaa päälle, ja tämä jäi käsittelemättä. Mielessä oli kyllä parikin hauskaa esimerkkiä uusavuttomista pokeriammattilaisista.

-Täydellinen tulospalkkaus. Jos pelaat huonommin kuin pelikumppanisi, häviät. Pokeriammattilaisella ei ole kertynyttä eläkettä, työttömyysvakuutusta eikä sairaspäiviltä makseta. Ansaitakseen on pakko pelata – hyvin. Pelkkä työpaikalle ilmoittautuminen ei riitä.

-Valtaosa ammattilaisista voittaa kuukausitasolla vain joitain tuhansia euroja ja yhtä tässäkään onnistunutta kohden on 99 epäonnistujaa.

-”Sivistymättömien” sosiaalinen paheksunta.

Mielessäni oli esimerkiksi Jouni Laiho. Tällä kertaa en maininnut nimeään.

-Ammattitaudit ylipaino, avioero ja alkoholismi.

Tähän kerroin, että painan 100 kiloa, olen eronnut kahdesti ja viinaakin juon sen verran, että normaalityöpaikassa olisi hoitoonohjaukseen helposti joutunut. (Itse asiassa minun määrilläni voisi päästä kaksikin heikompaan ainekseen kuuluvaa.)

Työterveyslääkärinä kerroin pokeriammattilaisilla toimivan tavallisesti baarimikon.

Kestävä ammatti?

-Doyle Brunson pelannut ammattilaisena yli 50 ja luennoitsija lähes 20 vuotta.

Painetun luentotiivistelmän tekijä oli korjannut kirjoitusvirheeni ja kirjoittanut Doyle pelannut 50 vuotta ja luennoinut lähes 20 vuotta…

-Pelit jatkuvat ja joku voittaa varmasti. Lähes ainoana uhkana peleille lainsäädännöllinen kehitys, kuten nettipokerikieltolait yms. Pysyykö pokeriammattilaisena on omista kyvyistä ja ahkeruudesta kiinni.

Suositus pokeriammattilaiseksi aikovalle

Harkitse jotain muuta. Kyseessä on äärimmäisen stressaava ja kuluttava ammatti, jossa useimmat vielä epäonnistuvat.

Jos tämä ei vakuuttanut, hanki ensin kuitenkin kunnon koulutus ja yritä ammattilaisuutta pikku hiljaa pitäen kaikki takaportit auki. Tätä taisin jankuttaa pariinkin otteeseen.

Luentotiivistelmässä en viitsinyt hehkuttaa, että pokeri on tarjonnut minulle unelma-ammatin. Tosin useimmille muille ei sitä voi suositella. Paikalla olleelle yleisölle lopetin kuitenkin tähän.

Lisäksi ehdin vastata pariin kysymykseen. Ensimmäisen kysyjä luki tweetistä ensin, että onko ammattipokerinpelaajilla naisia. Kysymys oli kuitenkin, että onko ammattipokerinpelaajissa naisia. Myönsin olevan, joskin valitettavan vähän.

Kysyttiin myös, että onko esimerkkejä onnistuneesta perhe-elämästä pokeriammattilaisilla. Sanoin sellaisia kyllä olevan. En maininnut nimiä, eroavat vielä ja minua sitten syytetään väärän informaation jakamisesta.

Sitten kysyttiin, koska jään eläkkeelle. Totesin, että minun ammatissani ei tarvitse kuin pystyä istumaan ja pelaamaan voittavaa pokeria. Joten olen eläkevirassa ilman aikeita eläkkeelle siirtymisestä.

Ellen sitten syystä tai toisesta ala häviämään, jolloin pokeri minulla muuttuu harrastukseksi, ja päätöikseni teen sitten jotain muuta.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.