En lopeta koskaan nettipokeria

Aki PyysingVille Wahlbeck lopetti pokerin ja Mika Puro nettipokerin pelaamisen. Heillä oli varmasti omat hyvät syynsä päättää näin. Minä en ole minkäänlaisissa aikeissa tehdä kumpaakaan. Koska takana on pokerin pelaamista vasta 34 vuotta, josta kohta 15 vuotta ammattimaista, tuntuisi siltä, että tarpeeksi ei ole vielä jakoja tullut saatua.

Minulta on kysytty useaan otteeseen, pidänkö vielä pokerinpelaamisesta. Kysyjänä on ollut myös pokeriin väsyneitä ammattipelaajia, joka jatkavat pelaamista, koska eivät osaa muutakaan. Minun vastaukseni on ollut toistaiseksi ehdoton ”kyllä”. Minulla on etu puolellani, jota kaikilla pokeria pelaavilla ei ole. Pokerin pelaaminen on juuri sitä mitä haluan tehdä. En pelaa vain rahasta, kuten Mika tai pelaamisen pakosta, kuten Ville pahimmillaan. I’ve got love for the game.

Olen aina puuhastellut kaikenlaista pokerin sivussa, koska olen nähnyt sivusta pelien polttavan ihmisiä loppuun. Minulla ei ole aikomustakaan palaa loppuun ainakaan pokerin takia. Riski tähän kohdaltani näyttää melkoisen pieneltä. Luin vuonna 1995 Card Playeristä, että useimmat pelaajat palavat loppuun viimeistään kymmenen vuoden kuluessa. Valtaosa ammattipelaamista yrittävistä toki poistuu keskuudestamme ihan ensimmäisen vuoden aikana. Ensimmäinen vuosikymmen meni jo, ja eläkkeelle jäämissuunnitelmia ei vieläkään ole. Olen pelkästään onnellinen siitä, että pokerista ei ole pakko koskaan jäädä eläkkeelle. Eläkkeelle pääsy ei muutenkaan kuulu tavoitteisiini. Pikku korjauspuuhat, pihan haravointi ja lastenlasten kaitseminen ei ole minun näkemykseni elämän täyttymyksestä. En siis mitenkään tuomitse niitä, joilla näin on, meitä on moneen junaan, ja minun junassani on varmasti tavallista enemmän tyhjiä paikkoja.

Yritimme Erolan kanssa varoitella Pokerin käsikirjassa varoitella ammattipelaamista yrittäviä kohtaavista haasteista. Varmasti liian vähälle huomioille jäi, että ura ei onnistu tai ainakaan ole onnellinen, jos ei itse pelistä ja pelaamisesta tykkää. Kukaan tuskin haluaa erityisesti tehdä koko ikäänsä lähinnä vastenmielisiä asioita. Monet joutuvat välttämättömyyden pakosta. Jos kysytään haluatko rahasta tehdä koko ikäsi jotain muuten vastenmielistä, harva vastaa kyllä.

Miksi minä sitten haluan katsella korttien kiertävän ympyrää ja pelata nollasummapeliä, jossa yritetään viedä pelikavereilta rahat?

Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen. Pokeri on strukturoitu peli, jossa pelaaja saa mitä ansaitsee. Olen voittanut joka vuosi urallani, joten olen kohtuullisen tyytyväinen menestykseeni. En ole addiktoitunut pelaamiseen, mutta voittamiseen kyllä. Jos olisin häviävä pelaaja, en pelaisi. Tai ainakaan en pelaisi 1000-2000 tuntia vuodessa. Satunnaisesti voi pelata myös itseään paremmassa seurassa, mutta päivittäisellä tasolla en näe siinä mitään valoa.

Pokerissa riittää edelleen haasteita. Pyrin edelleen isompin peleihin, kuin mitä tällä hetkellä pelaan. Kaiken todennäköisyyden mukaan tämä haaste pysyy minulla ikuisesti. Kaksitoista vuotta sitten tiesin pääseväni jonain päivänä Bobby’s Roomiin vakiopelaajaksi. Tänä päivänä olen melkoisen varma, että näin ei tule käymään koskaan.

Nettipokerin ansiosta huonossa ringissä ei tarvitse pelata koskaan. Aina voi mennä myös alemmas ja pelata pienempi ja helpompia pelejä. Näin on minulle käynytkin. Nykyisin pelaan enimmäkseen pykälän pienempää kuin pari vuotta sitten. Pienemmän pelaamiseen ei näytä kaikilla ego riittävän. On välttämätöntä tai ainakin hyödyllistä hyväksyä, että meissä kaikissa ei asu pieni Patrik Antonius. Lisäksi kaikilla urilla tulee jossain vaiheessa joitain takaiskuja. Vielä minä täältä nousen! Tai jos en nouse, pärjään kuitenkin ja pystyn elämään sen kanssa.

Aitajuoksu-urani huipentuman pilasi angiina ja pöhköpallourani murtuneet pikkusormet. Pokerissa tulee lähinnä henkisiä vammoja, joten pitkä ura on fyysisesti mahdollinen. Koska pidän pokerin pelaamisesta ja vielä voitankin, en näe mitään syytä, miksen voisi jatkaa hamaan hautaan asti.

Nettipokeri tarjoaa valtavan määrän pelejä, mahdollisuuden pelata kotoa käsin ja tekee mielekkääksi pelata myös lyhyitä sessioita. Lisäksi tässä kasinossa ei tule valomerkki, ja peliä on aina tarjolla.

Vaikka edelleenkin haikailen säännölliseen päiväpelirinkiin, niin en näe mitään syytä lopettaa nettipokeriakaan. Minusta on haastavaa yrittää tunkeutua vastapelaajan pään sisään. Ja äärimmäisen palkitsevaa, kun pääsen sinne. Iloitsen pelitilin saldon kasvamisesta oikeana rahana. Tappiopäivät ovat ammatillinen välttämättömyys. Voittopäivät ovat juhlapäiviä.

Valitettavasti en yritä etsiä parannuskeinoa syöpään, mutta ehkä voin voittamillani rahoilla tehdä joitain hyviä asioita maailmassa. Joka tapauksessa minun elämääni pokeri ja nettipokeri sopivat hyvin.

Vaimoni mielestä nettipokeri sopii vähän liiankin hyvin. Istun kotona koneella kuulemma riesaksi asti. Niinpä hän tilasikin minulle lennot Ljubljanan EMOPiin ja lähden pitkästä aikaa A-luokan pokerimatkalle. Matkustamiseen olen vähän kyllästynyt, mutta mitäpä sitä ei tekisi ilahduttaakseen vaimoaan…

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana. 

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.