Ensimmäiset kokemukset elektronisista pokeripöydistä

Mika PuroSain kutsun Helsingin kasinolle leikkimieliseen yhden pöydän turnaukseen, jonka tarkoituksena oli toimia virallisena avajaispelinä kasinon uusille elektronisille pokeripöydille. Lähdin mukaan silkasta uteliaisuudesta, sillä nykyään tarvitsen oikean syyn lähteä kasinolle täältä metsän keskeltä Kehä III:n kupeesta. En käy kasinolla kuin 2 kertaa vuodessa pelaamassa Midnight Sunin ja Freezeoutin pääturnaukset ja tähän asti, ainakin tulosten puolesta, nekin kerrat ovat olleet ajanhukkaa. Kasinolla on kuitenkin paljon hyviä tuttuja ja on mukava välillä käydä sielläkin fiilistelemässä.

Matkalla kasinolle yritin hahmottaa, mitä pokeripeli ilman jakajaa voisi olla. Itse asiassa en ollut perehtynyt tähän uuteen pokeripöytään millään tavalla vaikka näitä pöytiä on kuulemma useallakin kasinolla käytössä maailmalla. En edes tiennyt, jaetaanko pelissä oikeat kortit pelaajille vai arpooko kone kortit pelaajan näytölle. No, selvää oli, että kyseessä on jotain "oikean" pokerin ja nettipokerin väliltä.

Kasinolla huitaisin tervetuliais-kuohuviinit kurkusta alas ja istuin pelipöytään – ei vielä ainakaan alkujärkytystä. Olen tunnettu skeptikko ja mielikuva pokeripöydästä ilman jakajaa sai jo pelkkänä ajatuksenakin minut puolustuskannalle – ei tällainen voi mennä läpi suureen yleisöön. Mutta… peli vaikuttikin heti ensisilmäyksellä kiinnostavalta. Ehkä paras oivallus pelin kehittäjiltä oli se, että pelaajat eivät näe yhteisiä kortteja omilta ruuduiltaan, vaan pelaajan on pakko nostaa katseensa pöydän keskelle, johon floppi, turn ja river jaetaan; ihan niin kuin oikeassakin pokerissa. Tämä taas tuo tähänkin pokeriin sen mitä varmasti moni lähtee live-pokerista hakemaan eli vuorovaikutuksen pelaajien välille. Ajatus siitä että 9 äijää istuisi pöydän ääressä puhumatta mitään tuijottaen vain omia näyttöpäätteitään olisi saanut minut ymmälleni pelin ideasta; tätähän saa himassakin. Nyt kun pelaajat joutuivat keskittymään pöydän keskellä oleviin yhteisiin kortteihin, niin peli yllättäen muistuttikin hyvin paljon oikeata live-pokeria. Vaikka panostukset tehtiinkin nappia näyttöruudulla painamalla eikä oikeita pelimerkkejä pelissä tietenkään käytetty, niin silti pelaajat monesti sanoivat ääneen mitä tekevät, "Raise", "Fold". Omat kortit näkyy omalla näyttöpäätteellä vain silloin kun laittaa käden näytön päälle; kannattaa kuitenkin olla varovainen missä vasen käsi on, kun oikea käsi huitoo tarjoilijaa.

Ehkä juuri sen takia, että pelissä oikeasti "joutuu" kommunikoimaan, peli muistuttaa kokonaisuutena enemmän livepokeria kuin nettipokeria. Tähänhän on juuri tähdättykin; tuoda kasinolle peliautomaatti, joka jäljittelee mahdollisimman tarkasti livepokeria – käyttäen hyväksi nettipokerin teknisiä ratkaisuja. Minun mielestäni erittäin onnistunut pelikonsepti ja uskon, että elektroniset pokeripöydät saavuttavat pelaajien suosion ainakin silloin kun "oikeata" pokeria ei kasinolla ole tarjolla. Vanhan koulukunnan pelaajana toki toivon ja uskon, etteivät elektroniset pokeripöydät tule koskaan korvaamaan sitä oikeaa ja aitoa pokeria, jossa jakaja jakaa kortit, yksi hitaammin toinen nopeammin. Jos pöytään istuu kivannäköinen naispuolinen jakaja, niin minun puolestani saakin jakaa välillä hitaammin.

Peli päättyi minun voittooni. Heads upissa Seiska-lehden Panua vastaan onnistuin ensin saamaan Panun paremman käden pakkaan Panun reissattua flopista minun lyöntiin, johon vastasin all innilla. Seuraavassa jaossa Panu meni all in A9:llä minun A10:ia vastaan; ei apuja Panulle ja vuoden ensimmäinen, muttei viimeinen turnausvoitto oli saavutettu. Voittona kuittasin rannekellon avovaimolleni ja Pasi Ojalan kirjoittaman Kasinopelit – kirjan. Rahapelit käynnistyivät käsittääkseni saman tien, mutten jäänyt niitä enää pelaamaan. Ojalan kirjan neuvoja soveltaen: lopeta pelaaminen, kun olet voitolla Mukava iltapäivä kasinolla kaikenkaikkiaan ja keskiviikkona uudestaan Midnight Sunin pääturnaukseen tavoittelemaan niitä oikeita voittoja.

Kommentoi kirjoitusta Pokeritiedon keskustelualueella.