EPT Kööpenhaminan jälkimainingeissa

Mika PuroKöpiksen EPT tuli ja meni. Tämän kauden suuret voitot jäivät minulta edelleen saavuttamatta, mutta pelikokemusta karttui taas monen tuhannen euron edestä. Vastus ei yllättänyt millään tavalla; perus pokerinpelaaja tässä turnauksessa oli nuori voitontahtoa uhkuva skandinaavimies, joista moni oli jo näyttänyt todelliset kykynsä Euroopan isoissa turnauksissa ja toiset vastaavasti odottivat vuoroaan.

Turnauksessa toiseksi tullut Tanskan Sören Jenssen istui samassa aloituspöydässä kanssani koko ensimmäisen pelipäivän eli tasot 1-8; Sören paikalla 5 ja minä paikalla 9. Mietin monesti aikaa tappaakseni, ketkä aloituspöydässäni voisivat pärjätä turnauksessa ja ketkä eivät. Sörenille en veikannut pitkää turnausta, sillä mies oli selvästi ylijännittyneessä tilassa, joka purkautui ja näkyi hänen harvoissa preflop reissuissaan, jotka olivat järjestäen ylisuuria.

Sören sai turnauksen ensimmäisen tason lopussa potin, jolla hän nousi 10K:sta noin 14K:oon. Mies oli voitostaan niin iloinen, että poistui jaon jälkeen koko pelisalista reippain askelin ja palasi vasta useamman jaon jälkeen takaisin; vaikea sanoa, mihin (tai mitä) mies meni tuulettamaan. Sama jatkui koko pelipäivän ja onni tuntui olevan Sörenin puolella, sillä hän ei hävinnyt montaakaan jakoa ensimmäisen päivän aikana. Sörenin ongelma pelissä oli passiivisuus, eikä hän missään vaiheessa käyttänyt hyväkseen hyvää asemaansa pöydän pienempiä stäkkejä vastaan, joihin myös minä lukeuduin. Muutenkin aloituspäivän pöytäni oli huono; pelaajat supertiukkia kyttääjiä, jotka menivät enemmän ja enemmän omaan kuoreensa, mitä pidemmälle pelipäivä eteni. Ruotsin Johan Storåkersilta onnistuin ottamaan tuplat AK:lla kymppiparia vastaan aivan pelipäivän lopulla. Nousuhuumaa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun isosta blindista laitoin naapuripelaajan all-in hänen reissattuaan buttonista KK:lla minun JJ vastaan. Ei apuja pöytään ja ensimmäisen päivän päätteeksi olin 10500 pisteessä, kun keskiarvo oli jo reippaasti yli 20K.

Toiseen päivään lähdettiin uuden paikka-arvonnan jälkeen ja odotetusti olin uuden pöytäni pienin stäkki. Pienellä stäkillä pelaaminen on minulle valitettavan tuttua puuhaa, joten en vaipunut tässäkään tilanteessa epätoivoon. Tasojen ollessa 500-1000 + ante 100 minulla oli edessäni vielä 11000. Isossa blindissa sain käteeni J6, jonka olin heti valmis kippaamaan kun vasemmalla puolellani oleva pelaaja korotti 3000:een. Norjan Trond Eidsvig kuitenkin maksoi tämän korotuksen, joten nopean laskutoimituksen päätteeksi laskin potissa olevan jo 7800 (3000 + 3000 + 1000 + 800 antet). Päätin maksaa 2000, jotta näen flopin, koska vaikka missaisinkin flopin, jäisi minulle edelleen 8000. Floppi tuli 3,6,7. Jätkäkutosella löin alle 8000 all-in. Koska oli olemassa edelleen pieni mahdollisuus, että minulla on paras käsi sillä hetkellä, niin en yksinkertaisesti edes harkinnut sököttämistä kahta pelaajaa vastaan. Vasemmalla puolella oleva pelaaja korotti 20K:een ja Trond pienemmällä stäkillään korotti all-in. Tässä vaiheessa oli selvää, ettei minulla todellakaan ole parasta kättä. Alkuperäinen reissaaja maksoi Trondin korotuksen ja kortit auki – Trondilla QQ ja toisella pelaajalla 1010. Turn-kortti oli 2 ja river 9 eli ei apuja kellekään ja Trond sai lähes triplat takaisin ja minä puolestani sain lämmintä kättä vierustovereiltani.

Suorin selin lampsin pois turnausalueelta ja menin ilmoittautumaan muutaman tunnin päästä alkavaan 10000 kruunun turnaukseen. Paikat olivat pettymyksekseni loppuunmyyty jo aikaa sitten, joten vaihtoehdoiksi jäi enää viimeinen oljenkorsi eli jonotuslistalta turnaukseen mukaanpääsy. Kahden tunnin kuluttua turnauksen johtaja kuitenkin ilmoitti, ettei peruutuksia ole tullut yhtään eikä myöskään lisäpaikkoja ole turnaukseen luvassa. Olin turhaan taas luottanut siihen, että pelaamaan pääsee aina, kun vaan on rahat kourassa. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa ollut, joten päädyin hotellin aulabaariin tilaamaan päivän kolmannen oluttuopposen.

En ollut koko reissun, eli kahden päivän aikana, kertaakaan miettinyt, mitä juomat ja ruoat edes maksaa kyseisessä SAS Radisson hotellissa; ajatukset olivat olleet aivan muissa asioissa. Kun avovaimoni oli kertonut minulle hetkeä aikaisemmin, että hänen laskujensa mukaan oluttuoppi maksaa hotellin aulabaarissa 8-9 euroa, niin päivän aikaisempien tapahtumien lämmittämänä kysäisin baarimikolta oluttuopin hintaa euroissa. Baarimikko vastasi, että tuoppi maksaa "a little bit less than 10 euros" eli vajaan kympin. Ennen kuin ehdin koota seuraavan lauseen sanoiksi olutta janoavassa rutikuivassa suussani, baarimikko perusteli oma-aloitteisesti kunnon myyntimiehen tyyliin, että "Its probably the best beer in the world". Parasta olutta tai ei, mutta sillä hetkellä se oli ainakin parasta, mitä se päivä oli mukanaan tuonut ja hävyttömän korkeasta hinnasta huolimatta se ei myöskään jäänyt illan viimeiseksi tuopiksi. Ilta kuluikin sitten kyseisessä baarissa vierestä seuraten kuinka kymmenettuhannet eurot vaihtoivat omistajaa suomalaispokerinpelaajien reissunaikana itse keksimässään yhden kortin pokeripelissä.

Yöllä tutkailin vielä hotellihuoneessa tomaatinpunaisin silmin Finnairin Helsingin-lentoja seuraavalle päivälle ja onnekseni saimme paluulennot klo16:50 eli 2 päivää alkuperäistä matkasuunnitelmaa aikaisemmin. Samalla tarkistin seuraavan EPT-pelin päivät. Katse eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja haasteita.

T: Mika

Kommentoi kirjoitusta Pokeritiedon keskustelualueella.