Etelämmäksi ja idemmäksi

Aki Pyysing

 

Lähdin Barcelonan EMOPiin hivenen stressaantuneena. Turnausviikkoon oli ujutettu minulle kommentointikeikka ensimmäisenä turnauspelipäivänä ja kameran edessä poseerausta kakkospäivänä aamuhämärissä (=puoliltapäivin). Muutenkin piti sopia kaikenlaista monien ihmisten kanssa. Pokerimatkalla tosin olisi kiva pelata pokeriakin.

Ennen reissua ajattelin, että tällä kertaa tingin sitten ankarasti cavan juomisesta. En jaksanut julkaista suunnitelmiani, koska tarinan ”suunnittelen olla kiltisti” jatko-osalla ”töppäsin” olen kertonut jo liian monta kertaa. Tosin arvelin varmasti pystyväni parempaan työmoraaliin kuin edellisellä reissulla. Yhtä huono suoritus kuin vuosi sitten olisi nimittäin vaatinut jo aika vahvaa rockasennetta.

Lähestymislyöntini meni verraten hyvin. Yksi Strongbow kentällä, pienet viinit koneissa (pomppulento) ja illalla Barcelonassa erinomainen illallinen kohtuullisella viinillä. Kasinolle en ensimmäisenä iltana uskaltautunut, vaan valitsin pelien sijaan hyvät yöunet. Jos turnausviikon aloittaa pilkkuun pelaamisella ja holtittomalla läträämisellä, kuten joskus minulle väitetään käyneen, seurauksissa ei ole paljon lapsille kertomista.

Pääsin selostamaan Joni Jouhkimaisen headsup-peliä nippa nappa. Syynä ei ollut baariin jumittuminen, vaan selostuspaikan ahdas rappukäytävä. Kaikki Suomen pokerinpelaajat eivät olisi paikalle selvinneet. Sen verran olen huolissani sekä headsup-ymmärryksestäni että englanninkielisen selostuksen lahjoistani, että tämän keikan katsoin tarpeelliseksi tehdä täydessä ymmärryksessä.

Barcelonassa on käteispöytään pääsy ollut ajoittain hankalaa. Nykyisin käytössä on taulu, johon pääsee itse kirjautumaan. Ainoa ongelma on, että paikka pitää kuitata välittömästi tai sen menettää. Tai näin paikalle pölähtänyt Jari Salonen minulle kertoi. En sitten jaksanut toisenakaan päivänä kommentoinnin ja dinnerin jälkeen painia paikasta, vaan livahdin hyvissä ajoissa nukkumaan pienillä sangrioilla tankattuna.

Janne Raevaara ystävällisesti näytti sangriakannun pohjassa ollutta sokerirengasta naama leveässä hymyssä (!) ja sai minut hylkäämään juoman loppumatkaksi. Hyvään alkoholiin ei pitäisi turhaa sokeria sekoittaa.

Turnauksessa ei minulta sitten kauan mennyt. Hupaisaa oli, että koska olin nukkunut paremmin kuin vuosiin, pilkin kolme ensimmäistä tasoa raskaasti. Ilmeisesti vuosikymmenien univelkaa ei kuitata parin viikon paremmilla unilla.

Heräsin kunnolla, kun minulle jaettiin jätkät buttoniin. Päätin vain maksaa semiaggressiivisen pelaajan korotuksen ja pieni blindi maksoi myös. Floppi AJ8 rainbow oli parasta viihdettä. Blindi sökötti, preflopreissaaja löi, minä maksoin ja pieni sokea checkreissasi. Välistä tuli kippi, ja minä maksoin. Turnista tuli blankko ja alle iso lyönti ja minä menin allin tuplaten alkuperäiseen lyöntiin. Nopea maksu, AJ auki ja riverin ässä lopetti turhan turnauspelaamisen osaltani.

Edelleen olen sisukkaasti sitä mieltä, että tällaisissa turnauksissa ei ole tarpeen kaikkia marginaalipaikkoja puskea ennen finaalipöytää. Merkit saa jossain vaiheessa keskelle melko hyvissä, jos malttia riittää.

Nyt olinkin jo sen verran hereillä, että tunsin itseni oikein hyvin käteispelikuntoiseksi. Missasin yhden paikan, kun en voinut seisoa taulun vieressä koko aikaa, vaan yritin baarista käsin tarkkailla listan etenemistä. Sitten minulle selvisi, että itse selvittämällä asiat selviävät paremmin kuin Saloselta kysyen. Barcelonassa saa nimittäin piipperin 50 euron panttia vastaan. Systeemi on aivan erinomainen ja toimii kuten vanhat junan vessat.

Käteistä pelasinkin sitten kolme pelipäivää. Ymmärrän entistä paremmin, miksi suomalaisia pokerinpelaajia on muuttanut Kataloniaan asumaan. Valtiontalouden hallinta ja pokerinpeluu on edelleen espanjalaisilla samassa kuosissa. Meno oli jotain aivan muuta kuin Mikonkadulla. Siellä saa leipänsä tienata otsa hiessä, Port Olimpicolla leivän päälle riittää makkaraakin yllin kyllin.

Näin huonompia pelaajia, kuin Helsingissä on koskaan ollut. Kun pöydässä on kolmen väri, ei suoran vetäminen omahassa täydessä ringissä välttämättä ole oikotie onneen. Pieniä värejä ja alapään suoria vetelivät säännönmukaisesti lähes kaikki.

Nuoriso sanoisi, että pelasin liian tiukkaa, kun kolmen päivän aikana bluffasin kolme pottia yhden ostoyrityksen epäonnistuessa. Pillittäminen vaan ei ole tässä seurassa kovin kannattavaa. Minä olin tyytyväinen esityksiini, ja kuittasin turnausrahat ja vähän maitorahaakin kotiin tuotavaksi melko mielikuvituksettomalla pelillä.

Kielitaidosta oli tälläkin reissulla iloa. Paikalla oli verraten paljon venäläisiä pelureita. Täällä saa pöydässä pitää läppäriä, ja ensimmäisessä turnauspöydässäni vieruskaveri blogasi turnauspelistään venäjäksi. Minä sitten luin itänaapurin iPadilta, mitä naapurilla silloin oli, kun ei korttejaan näyttänyt.

Itse asiassa viimeisen päiväni pelit minua vähän hävettävät. Olin pari tonnia voitolla ja iGamen rytmiryhmä oli lähdössä loppudinnerille. Näiltä illallisilta ei pelikunnossa palata. Hylkäsin kuitenkin erinomaisen pöydän ja liityin seurueeseen. Alan tulla vanhaksi, koska vaakakupissa painoi myös voitollisen viikon varmistaminen. PLO 5/10 pelissä on erinomaisia mahdollisuuksia hukata pikkuvoitot puolihuolimattomasti.

EMOP-urakkani taitaa olla yhtä turnausta vaille taputeltu. Turnaussarja loppunee Dubliniin. iGame siirtyy Microgamingin verkkoon parempien pelien perässä. Minä pysyttelen edelleen sitkeästi myös kannassani, että odotusarvomielessä on parempi pelata etelämmästä ja idemmästä tulevien kuin suomalaisten kanssa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Showdown vuodelta 2006:

Erilaiset teoriat ja niiden käytännön toteutus