Hallitus ei esitä kansainvälisillä sivustoilla pelaamisen estämistä

Wille Rydman

Pienoisen paniikin suomalaisten pokerinpelaajien keskuudessa sai tänään aikaan Gaming Intelligence -sivuston uutinen, joka antoi ymmärtää, että Suomessa sittenkin oltaisiin rakentamassa nettiblokkeja ja rajoittamassa suomalaisten mahdollisuuksia pelata kansainvälisillä rahapelisivustoilla.

Uutinen tiesi kertoa Suomessa päätetyn, että”The new entity will see the government and operators collaborate on and discuss methods of blocking unlicensed operators from the market”. Tämä uutisointi antaa hyvin harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta tosiasiassa toissapäivänä päätti.

 Alkuperäinen tiedote rahapelipolitiikkaa koskevista päätöksistä löytyy valtioneuvoston nettisivuilta. Siihen tutustumalla huomaa, että Gaming Intelligencen uutinen perustuu jonkinasteiseen väärinymmärrykseen.

Suomen Pokerinpelaajat ry on vuodesta 2011 asti toiminut aktiivisesti sen puolesta, että suomalaiset saavat vastaisuudessakin pelata myös kansainvälisten peliyhtiöiden nettisivuilla. Huoli tämän kieltämisestä on ollut aiheellinen, sillä eduskuntavaalien jälkeen vuonna 2011 hallitusohjelmaan kirjattiin, että “rahapelien yksinoikeusjärjestelmää kehitetään rajoittamalla ulkomaille tapahtuvaa pelaamista”.

Hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti tiistaina, että “blokeerausta tai rahasiirtojen estoja ei tässä vaiheessa esitetä ensisijaisena keinona, vaan keinovalikoimaa arvioidaan rahapeliyhteisöiden ja viranomaisten kanssa jaetun yhteisen näkemyksen mukaisesti”.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että nettiblokkeja ei sittenkään tule, vaikka hallitusohjelmaan niistä tehtiinkin kirjaus. Ilmeisesti valtioneuvostoviestinnän tässäkin tapauksessa koukeroinen kieli sai Gaming Intelligence -sivuston ymmärtämään tehdyn päätöksen sisällön väärin.

Olen käynyt lukuisia taustakeskusteluita sekä virkamiesten, poliittisten päättäjien että kotimaisten peliyhtiöiden edustajien kanssa, ja näyttää siltä, että varsin laajalla rintamalla on ymmärretty nettiblokkien rakentamisen hyödyttömyys ja jopa haitallisuus.

Valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaukset tulisi ymmärtää siten, että suomalaiset rahapeliyhtiöt tiedostavat toimivansa internetin myötä kansainvälisesti kilpaillulla alalla.

Ne myös tiedostavat, ettei kilpailu katoa, vaikka se yritettäisiin lainsäädännön keinoin lopettaa. Sitä vastoin kotimaiset yhtiöt haluaisivat itse pystyä vastaamaan kansainvälisen kilpailun asettamiin vaatimuksiin.

Monopoliyhtiöidemme nimenomainen toive on, ettei suomalaisen rahapelisääntelyn pakkopaita rajoittaisi liikaa niiden mahdollisuuksia kilpailla internetin myötä kansainvälistyneellä alalla.

 Juuri tähän viittaa ministerivaliokunnan linjaus: “Suomalaisille laillisille rahapeliyhtiöille turvataan mahdollisuus kehittää vastuullisesti toimintaansa, jotta niiden pelitarjonta uudistuu ja pysyy kiinnostavana voimakkaasti muuttuvassa ja digitalisoituvassa toimintaympäristössä.”

Hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjausta kannattaa peilata myös Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajan Velipekka Nummikosken parin viikon takaista Helsingin Sanomissa julkaistua kolumnia vasten. Siinä Nummikoski linjaa, että “Kotimaiset rahapeliyhteisöt kaipaavat valvovalta viranomaiselta näkemyksellisyyttä. Kilpailuilla markkinoilla toimiminen on erittäin vaikeaa, jos olemme nyrkkeilykehässä toinen käsi selän taakse sidottuna.”

RAY:n toimitusjohtaja siis ottaa annettuna sen, että markkina on netin myötä kilpailtu, eikä kuvittele, että tilanne kieltolailla muuttuisi. Sitä vastoin hän toivoo, että lainsäätäjä mahdollistaisi myös kotimaisille yhtiöille riittävät mahdollisuudet vastata kilpailuun. Se on erittäin terve ja hyvä lähtökohta sellaisen organisaation kuin RAY toimitusjohtajalta.

Ministerivaliokunta toki päätti puoltaa rahapeliyhteisöjen ehdotusta digitaalisen seurantaryhmän perustamisesta. Vaikka seurantaryhmän tehtävänä onkin analysoida “arpajaislain vastaisen tarjonnan rajoittamisen keinoja”, kannattaa kiinnittää huomio siihen, että päätöstiedotteessa fokus on sen selvittämisessä, ”voidaanko laittomaan markkinointiin puuttua valtioneuvoston myöntämien radio- ja tv-toimilupien ehdoissa”.

Vielä erikseen mainitaan, että peli- tai rahansiirtoestoja ei esitetä.

Digitaalisen seurantaryhmän perustamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kotimaisia peliyhtiöitämme harmittaa, kun kansainväliset peliyhtiöt onnistuvat esimerkiksi taivaskanavien kautta kiertämään vuonna 2010 uudistettua arpajaislakia, jonka mukaan kansainväliset peliyhtiöt eivät saa mainostaa Suomessa.

Oltakoon mainosrajoituksista mitä mieltä tahansa, niin jos aiemmin suunniteltujen pelirajoitusten sijasta huomio kiinnitetäänkin vain tähän, niin kyllä minusta silloin voidaan puhua pokerinpelaajien kannalta isosta edunvalvonnallisesta voitosta.

Joku voi vielä kantaa huolta sanamuotoilusta sen suhteen, että pelirajoituksia ei esitetä “tässä vaiheessa” tai “ensisijaisena keinona”. Kannattaa kuitenkin huomata, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on alle 14 kuukautta aikaa ja “kehittämisehdotusten” valmistelun aikatauluksi on laitettu “vuoden 2014 loppuun mennessä”.

Vaikka hallituksen piirissä tapahtuisi yhtäkkinen mielenmuutos ja vuoden 2014 lopulla innostuttaisiin sittenkin nettiblokeista, niin siinä vaiheessa nykyinen hallitus ei yksinkertaisesti enää ehdi sellaisia säätää ennen toimikautensa loppumista.

Hyvät pelaajat: edunvalvontajärjestönne Suomen Pokerinpelaajat ry on suomalaisessa etujärjestökentässä todellinen lilliputti. Mutta pienuudestaan huolimatta se on onnistunut siinä tavoitteessaan, jonka se vuonna 2011 asetti: hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta pelirajoituksia ei Suomeen ainakaan tällä hallituskaudella tule.

Jos hallitus lisäksi nyt haluaa turvata myös suomalaisille rahapeliyhtiöille mahdollisuuden vastata kansainväliseen kilpailuun ilman liian rajoittavaa kotimaista sääntelyä – sen parempi sekä pelaajan että Suomen kannalta.