Haluaako Henriksson huorille hyvää?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ainakin kesästä 2012 ajanut Suomeen seksin täysostokieltoa Ruotsin malliin. Täysin yllättäen hänen tilaamansa selvitys päätyi samaan suositukseen.

Pääperusteluna oikeusministerillämme on, että nykyinen laki ruokkii ihmiskauppaa. Hänkin myöntää, että mikään laki ei poista prostituutiota yhteiskunnasta kokonaan.

Maailman vanhimman ammatin harjoittajilta eli “uhreilta” ei selvityksessä ole kysytty yhtään mitään.

Lukaisin selvityksen (132s., huh). Pari poimintaa:

”Tukholman poliisin mukaan seksin ostajat ovat alkaneet viime vuosina suosia menettelyä, jossa seksinmyyjä tulee ostajan luokse. Ostajat pitävät kiinnijäämisriskiä pienempänä verrattuna siihen, että ostaja menisi prostituoidun luokse huoneistoon tai hotellihuoneeseen.”

Tämä on itsestään selvä seuraus. Yhtä selvää on, että seksin myyjille turvallisempaa olisi harjoittaa bisnestään kotikentällään.

”Samalla kun seksin ostoa koskevat tuomiot (Ruotsissa) ovat lisääntyneet vuosina 2010–2011, paritus- ja ihmiskauppatuomioiden määrä on laskenut.”

Tämänkään ei pitäisi olla yllätys. Kun kriminalisoidaan ja tutkitaan, tulee myös tuomioita. Jos seksin osto on rikollista, on paritus- ja ihmiskauppatapauksissa halukkaiden todistajien jonossa melko hiljaista.

”Vuoden 2010 selvitykseen haastatellut syyttäjät pitivät prostituutioon liittyvän rikollisuuden tutkintaa suuritöisenä niin poliisille, syyttäjälle kuin tuomioistuimellekin.”

Samaa on sanonut Suomen poliisi. KRP:n rikoskomisarion mukaan seksin täysostokieltoa olisi mahdoton valvoa.

Jos täyskielto tulisi, kauppa poliisin pelossa toki vähän hiljenisi. Kysyntä ei sinänsä vähenisi, panetuksen määrään ei edes oikeusministeri pysty vaikuttamaan. (Vitutukseen ja perussuomalaisten kannatukseen RKP:n naisministerit ovat sen sijaan viime vuosina tehokkaasti vaikuttaneet positiivisesti.)

Seksikauppa siirtyisi entistä enemmän nimenomaan parittajien ja ihmiskauppiaiden haltuun. Tuomioita näille tulisi vähemmän, koska näyttöä olisi nykyistäkin vaikeampi saada. Ostajia toki saataisiin tuomiolle nykyistä enemmän.

Mistä Henriksson meinasi irrottaa rahat tarvittaviin uusiin poliisivirkoihin, ei ole vielä kerrottu.

Jäin pohtimaan oikeusministerin motiiveja ajaa kallista lakiesitystä, joka seurauksiltaan on päinvastainen, kuin millä sitä on perusteltu.

Selkeää on, että Anna-Majan niskaan hengittävä RKP:n feministifalangi on esityksen takana. Lisäksi Pohjanmaalla on perinteisesti kannatettu ongelman ratkaisua puukolla. Seksin oston täyskielto lienee Vaasan vaalipiirissä yleensä ja Henrikssonin äänestäjien keskuudessa erityisesti ihan suosittu esitys.

Poliitikolle oman tukiryhmän ja äänestäjien tuki sinänsä riittää tavallisesti motiiviksi ajaa seurauksiltaan vahingollistakin lakia.

Tai ehkäpä varatuomari Henriksson aikoo siirtää resurssit talousrikospoliisilta?

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson nimittäin edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys.

Tämä nyt oli ehkä ilkeämielinen heitto jopa minun mittakaavallanikin, mutta varmasti nykyinen oikeusministeri näkee julkisessa keskustelussa mieluummin seksinostokiellon kuin roolinsa viime hallitusneuvotteluissa.

Tuskin hän pyrkii rajoittamaan seksinostoa samalla motiivilla, kuin eräs vihreiden jäsenkirjan omaava tuttavani:

Kävimme taannoin kiivasta keskustelua aiheesta. Hän toisin kuin useimmat muut vihreät ymmärtää, että tuotteilla on hinta ja hinnan lasku lisää kysyntää ja päinvastoin ja että rahaa on maailmassa rajallisesti. Edustaa siis soininvaaralaista siipeä puolueessa. Lisäksi hän pitää itseään nuoremmista miehistä.

Toisin kuin Osmo Soininvaara, hän oli seksin täysostokiellon kannalla. Argumentoin hänet hieman ahtaalle, koska tiesin hänen olevan markkinatalouden kannattaja. Jos ostaja ja myyjä hyväksyvät hinnan, on kauppa kannattava molemmille osapuolille ja lisää yleistä hyvinvointia. Muuten kauppaa ei syntyisi, tämä on esimerkiksi ay-liikkeelle vaikeasti ymmärrettävä taloustieteen perusperiaate.

Lopulta hän puuskahti: ”No en mä nyt niitä(huoria) mun markkinoille halua!” Tämä on mielestäni täysin hyväksyttävä peruste. Siirryimme keskustelussa seuraavaan aiheeseen. Omaa asiaansa saa ajaa, kunhan ei perustele sitä valheellisella argumentoinnilla.

Yhtä paljon kuin pelimonopolin argumentointi omasta oikeutuksestaan perusteluna peliongelmaisten kurja kohtalo, on minua nyppinyt Anna-Maja Henrikssonin teeskentely olemisestaan ”hyväksikäytettyjen” asialla.

En tiedä kenen asialla pietarsaarelaispoliitikkomme on, mutta ei hän ainakaan huorien etuja aja. Tuskin he häntä kiinnostavatkaan, hän lienee paremmin selvillä huvilakauden päättäjäisten kuin bordellin funktiosta.

Jos prostituutio virallistettaisiin Suomessa ammattina, ja bordellitoiminta valvottuna sallittaisiin, pääsisivät maamme tuhannet seksityöläiset Suomen työvoimaa erittäin hyvin suojelevan lainsäädännön turviin. Heillä olisi mahdollisuus työskennellä turvallisessa ja valvotussa ympäristössä. Yhteiskunta voisi verottaa toimintaa kuten mitä muuta tahansa yritystoimintaa ja kestävyysvaje kapenisi hiukan.

Tämä nyt olisi aivan liian rationaalista, jotta se olisi realistinen tulema. Meillä keskitytään enemmän kukkahattutätien korvaan hyvältä kuulostavaan lainsäädäntöön, joka tuo lisää kieltoja ja kustannuksia ja jonka seurauksista ei välitetä. Esimerkkinä synnytysosastojen päivystysvaatimus, jonka seurauksena pienet synnytysosastot joutuvat sulkemaan ja lapsia syntyy entistä enemmän taksin takapenkille.

Itse asiassa ”työryhmän” esityksistä yhdestä olen osittain samaa mieltä. Ihmiskaupan uhrilta seksin ostaminen on kiellettyä, mutta vain jos ostaja on tietoinen tästä, eli rikoksen tulee olla tahallinen. Tämän seurauksena nykylailla ei ole tullut tuomioita aina selvissäkään tapauksissa.

Hilpeitä tarinoita:

”Eräs syyttämättä jätetty ei onnistunut muistamaan, millä kielellä hän oli seksinostosta sopinut tai mitä kieltä hän oli prostituoidun kanssa käyttänyt.

Tapauksessa seuranhakuilmoitus oli suomenkielellä suomalaisilla nettisivustolla, joilla on myös erillinen seksiseuraa -osasto. Parittajat hoitivat yhteydenpitoa asiakkaisiin suomeksi sähköpostilla ja tekstiviestein, kun taas prostituoidut olivat suomenkielentaidottomia.”

”Osa esitutkinnassa seksinostorikoksesta epäiltynä kuulustelluista kiisti seksin maksullisen luonteen menestyksekkäästi … Hän kertoi harrastaneensa privaatissa seksiä esiintyjän kanssa, mutta kiisti maksaneensa siitä.”

Jos ostaa seksiä ihmiskaupan uhrilta, ei olisi oikeusmurha tuomita, vaikka ei olisi tiennytkään tai olisi hyvä(?) kertomaan satuja ja tarinoita. Uskoni Suomen oikeuslaitokseen oli näitä lukiessa taas kerran koetuksella. Tuon epäuskottavammin ei juuri voi valehdella.

Jos ihmiskaupan uhrin tunnistaminen tuntuu seksinostajalle liian haastavalta, voisi olla parempi pysytellä esimerkiksi internetpornon ihmeellisessä maailmassa. Eli nykyisen seksinostokiellon ihmiskaupan uhreilta voisi täydentää myös tuottamuksellisella tekomuodolla.

Ehkäpä Anna-Maja Henriksson ajaa juuri tätä? Kun ehdottaa jotain käsittämättömän yliampuvaa, voi saada aikaan pieniä oikeansuuntaisia muutoksia.

Minulla on epäilykseni. Oikeusministerimme ei aja hyväksikäytettyjen, vaan jotain omaa asiaansa.

P.S. Jos mies ostaa seksiä naiselta, miksi hän on hyväksikäyttäjä, vaikka hyväksikäytetyn taloudellinen asema parani?

P.P.S. A-MH: “För hur vi än lagstiftar kommer ingen lag att bita på all prostitution i samhället. Men det tillåter oss inte att inte göra någonting!”

Typerien muutosten ajaminen on kuitenkin pahempaa, kuin nykytilanteen (vaikka kuinka ahdistaisi) säilyttäminen.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Näkökulma 3.7.: “Ruotsin seksinostokiellon toimivuudesta ei todisteita.”