Haluatko rahaa vai nimen lehteen?


Aki PyysingMenestyminen kansainvälisissä turnauksissa tuntuu olevan useimpien pokerinpelaajien tavoitteena. Tällaiseen johtopäätökseen voi vetää kun lukee pelaajien haastatteluja tai vaikkapa keskustelemalla heidän kanssaan. Tässä pari lainausta vuosien varrelta: ”Tavoitteeni on voittaa jotain isoa. Ei tulla toiseksi, vaan voittaa.” ”Tiedän tulevani turnausammattilaiseksi. Ette ehkä usko, mutta minä tiedän sen.” Jätän lähteet mainitsematta, koska näillä tapauksilla tavoite tai toisen tapauksessa tieto on ainakin toistaiseksi saavuttamatta.

Turnausammattilaisuudessa on gloriaa, jota ei nickin takana käteispeliä vääntävillä selvästikään ole. En ole kenenkään koskaan kuullut sanovan ”Haluan pelata käteispelejä loppuelämäni”. Tämä onkin varmasti järkevä valinta useimmille. Varsin moni toistakymmentä vuotta käteistä vääntänyt on kertonut minulle menettäneensä kokonaan peli-ilon. Badenissa eräs saksalainen, jonka kanssa olemme hakanneet päitä yhteen kohta neljätoista vuotta, kysyikin minulta ”Do you still like it?” Kysymyksestä pystyin suoraan päättelemään, että hän ei enää tykännyt

Olen kyllä kuullut, että ”Haluan päästä isoimpiin käteispeleihin maailmassa”. Isoimpien käteispelien pelaajat saavatkin osansa pokerijulkisuudesta halutessaan. Tosin pelkkien käteispelien pelaajista kirjoitetaan, että ”Hänen aggressiivisuutensa ei riitä turnauksiin”. Tämä yleensä syö isoegoisten käteispelaajien itsetuntoa niin, että he päätyvät pelaamaan myös turnauksia.

Jos kohtuullisen taitava pokerinpelaaja pelaa turnauksia riittävän kauan hän ennemmin tai myöhemmin voittaa myös sellaisen. Joten voittaakseen turnauksia, ei tarvitse muuta, kuin pelata niitä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvin. Voittajille on tarjolla gloriaa ja sponsorisopimuksia. Tämä selittää, miksi ison rahan pokeriturnaukset olivat huippusuosittuja ja jopa loppuunmyytyjä järjestettiinpä niitä melkein missä tahansa.

Miksi sitten turnausten suosio on nyt sitten alamäessä? Tästä voi esittää valistuneen arvauksen: rahat ovat vähentyneet. Turnauksiin matkustaminen ja asuminen ovat tyyristä puuhaa. Varsinkin, jos huonompaa sviittiä, kuin kavereilla, ei voi kelpuuttaa. Ja jos turnauksesta tiputtua täytyy ostaa uusi lentolippu, koska jossain päin maailmaa on joku uusi turnaus, tai sitten täytyy päästä kotiin mököttämään. Huipputurnauspelaajallakin voi olla pitkiä kuivia kausia ilman rahasijoja. Pelkkä käden taskuun laittaminen syö miestä ja miksei myös naista. Lisäksi osallistumismaksut täytyy maksaa rahalla.

Turnausten yhteydessä on tavallisesti käteispeliä, joissa action on melkoisen hyvää. Nimekkäät turnauspelaajat tuntuvat räkivän näiden pelien päälle. Korkeintaan suostuvat pelaamaan niitä kahden promillen tuolla puolen. Parempi on osan mielestä painaa kiinanpokeria kunnon betseillä tai veivata nettiä. Minä olen jo pitkään ihmetellyt, mikä valo on mennä hotellihuoneeseen pelaamaan kinkkiä kavereiden kanssa tai tuijottamaan samaa ruutua kuin kotona. Kotona on mukavampaa ja halvempaa tehdä sitä samaa.

Minä otan turnausmatkoja suunnitellessani ensimmäiseksi selvää paikallisista käteispeleistä. Filosofiani mukaan käteispeleistä pitäisi pystyä voittamaan turnausmaksujen ja kulujen verran sklanskyrahaa, että harkitsen lähtemistä. Aika monen matkasuunnittelu lähtee siitä, onko pelaajia turnauksessa paljon ja onko hotellissa netti ja gourmet-tason huonepalvelu.

Koska me kaikki emme pysty sormia napsauttamalla hakemaan tarvittavia rahoja ”pikkupeleistä”, kuten 25/50 pottiomahasta, joudumme myös pohtimaan, mistä saamme rahat nykyiseen ja tulevaan elämiseen. Suosittelen kaikille turnaustähteydestä haaveileville riittävän kassan hankkimista ensin käteispeleistä, ennen kuin hyökätään turnauskiertueelle. Minusta olisi miellyttävämpi skenaario itkeä turnaus bad beattejään käteispeleistä grindatussa Jaguarissa, kuin kysellä taskut tyhjänä sponssia seuraavaan turnaukseen.

Pelkkä käteisammattilaisuuskaan ilman mediakohua ei ole aivan kauhistuttava kohtalo. Vaihtoehtona saada kohtuullinen toimeentulo ilman lehdistön asiantuntemattomia analyysejä siistillä sisätyöllä ei ole kaikille kohtuuttoman huono, vaikka se ei kaikille sovikaan tai ole edes mahdollista.

Jaguariin ei juuri nyt ole varaa, mutta käteispelejä haluaisin pelata loppuelämäni. Enkä nyt varsinaisesti panisi pahakseni turnausvoittojakaan. Viimeaikaisten pörssimarkkinoilla koettujen taloudellisten takaiskujen vuoksi kuitenkin grindaan kassaa kasaan käteispeleistä, jotta minulla olisi taas hyvillä mielin varaa pelailla turnauksia. Jokainen valitsee oman tiensä, minä arvostan rahaa kuitenkin enemmän kuin nimeä lehdessä.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.