Hesarin rahapelipääkirjoituksessa pahoja valuvikoja

Olin tänään suunnitellut kuunnella pikkukankkusessa yhden Kärkipari-podcastin ja kirjoittaa siitä ja Pikkuleijonien pronssista hyväntuulisen kolumnin. Ennen sorvin ääreen istahtamista erehdyin kuitenkin lukemaan Hesarin pääkirjoituksen ”Rahapelijärjestelmään jäi ikävä valuvika”.

Leppoisan krapulainen hyväntuulisuuteni vaihtui lauritsalalaiseen raivohulluuteen. Karjalaiset eivät tyypillisistä heimopiirteistään eniten mainosta nopeaa kiihtyvyyttä, mutta eteläkarjalaissyntyisenä entisenä sprintterinä tunnistan tämän itsessänikin. Korkeaposkipäisyyttä ja vilkkautta korostetaan yleensä enemmän.

Pääkirjoitus (Otsikot kolumnistin, alkuperäinen teksti kursiivilla)

Fuusio oli välttämättömyys

”Veikkauksen, Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja Fintoton yhdistyminen neljä vuotta sitten oli välttämätön ja iso askel oikeaan suuntaan. Sen piti myös olla paras tapa estää rahapeleihin liittyvät väärinkäytökset ja haitat sekä vastata lähinnä Maltalta toimivaan ulkomaiseen kilpailuun.”

Muista väärinkäytöksistä ja haitoista ei fuusion valmistelun yhteydessä juuri puhuttu kuin yhtiöiden keskinäisestä kilpailusta. Yhtiöillä oli tämän lisäksi murheena sisäministeriön silloinen capo di tutti capi Jouni Laiho. Jos Jouni ei osannut päättää, oliko uusi virtuaalipeli Veikan vai Rahiksen kyntösarkaa, se ei antanut sitä kummallekaan.

Lisäksi väläyteltiin 50 miljoonan euron kulusäästöjä. Joihin Sosten Vertti Kiukas ei vielä syyskuussa 2014 ollut uskovinaan.

Lisää rahaa Veikkauksen edunsaajille oli fuusion kantava ajatus. Kiukaskin lopulta kääntyi seuraavana vuonna kannattamaan fuusiota, kun Vertille maalattiin kolmen erillisen toimijan olevan ulkomaisen uhan edessä kilpailukyvyttömiä. Eli Maltan kilpailuun vastaaminen oli oikeastikin fuusion esitettyjä perusteita.

Tripolin olematon piiritys

”Jos rahapeliyhtiöitä ei olisi yhdistetty, Euroopan unioni ei olisi hyväksynyt tripolia – kolmea suomalaista rahapelimonopolia. Sen sijaan EU hyväksyi yhden rahapelimonopolin, koska se vahvisti suomalaista yksinoikeusjärjestelmää ja vastasi EU-tuomioistuimen linjausta.”

Mitähän sieniä Hesarin päätoimituksessa on tarjoiltu ja kenen toimesta? EU:ta ei haitannut Suomen tripoli millään lailla. Rahapelijärjestelmämme tripoleineen sai EU:lta puhtaat paperit 2013, eikä sen jälkeen ole paljon perään huudeltu. Mutta esimerkiksi Kulta-Jaska -mainokset ja lottokuponkien tyrkyttäminen kauppojen kassoilla sen sijaan haittasivat fuusion alla kotimaista sisäministeriötä, joka antoi Veikkaukselle jopa mainostuskieltoja.

Blokata voi, ohoi!

”EU-tuomioistuimen linjauksen mukaan jäsenvaltiot voivat rajoittaa sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen rajat ylittävää tarjontaa suojatakseen julkisen edun mukaisia tavoitteita.”

Tässä kohtaa tajusin, mistä tuuli tässä kirjoituksessa puhaltaa. Eiköhän tällä lobata nettiblokkeja, mietin siis. Ei tässä muuten korostettaisi jäsenvaltioiden oikeutta blokkaamiseen.

RAY:n olisi pitänyt nousta omistajaansa vastaan

”Mutta kuinkas sitten kävikään? Uuteen rahapeliyhtiöön jäi ilmeinen valuvika, joka johtui paljolti RAY:n mukanaan tuomista analogisista peleistä, markettien peliautomaateista ja muista koukuttavista peleistä. Nämä niin sanotut punaiset ongelmapelit olisi pitänyt siivota pois ennen yhdistymistä vuoden 2017 alussa. Ennen fuusiota RAY lisäsi peliautomaattien määrää tuottaakseen lisää voittoa edunsaajille, kun olisi pitänyt tehdä päinvastoin.”

Tässä sitten syytetään kädetöntä kuollutta miestä kirvesmurhasta. RAY:lle lyötiin käteen joka vuosi nousevat tuottotavoitteet, joihin se parhaansa mukaan pyrki. Rahapeliyhtiö tekee, mitä omistaja käskee. Omistaja (käytännössä valtio, teknisesti yhdistys) käski vuodesta toiseen tuomaan lisää rahaa ja luonnollisesti vielä sai itse itseään käskien valtioneuvoston asetuksen mukaista hajasijoitettujen hedelmäpelien määrää nostettua aina kun lisää tuntui maahan kannattavasti mahtuvan.

Lotto – tuo harmiton haaveilupeli

”On vaikea ymmärtää, että pelkkä lotto tai vakioveikkaus aiheuttaa kellekään rahapeliongelmia.”

Mie taas ymmärrän kyllä, että rahapeleistä ymmärtämätön ei ymmärrä, että lottoon voi hävitä koko omaisuutensa. Lisäksi porttiteoria kannabiksesta koviin huumeisiin on käsittääkseni todistettu myytiksi jo kauan sitten, mutta rahapeleissä taas tiellä lotosta nettislotteihin on runsaasti liikennettä.

Marja Sannikka kysyi ohjelmassaan ”Veikkaus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille” dosentti Janne Nikkiseltä: ”Miksi Suomessa rahapelaamiseen suhtaudutaan niin positiivisesti?”

”Meidät on kasvatettu siihen. Ei kukaan synny rahapelaajaksi.”

Mennessämme ensimmäistäkin kertaa kauppaan katosta roikkuvat lottoviirit. Ei maailman korkeimpia rahapelikulutustasoja saavuteta mitenkään ilman nöyrää kenttämarkkinointia, jonka kohtaamattomuus vaatii ryhtymistä Pentti Linkolaksi edesmenneen sisävesikalastajan paikalle ilman internettiä.

SOSTE:n Vertti Kiukaskin oli 2015 huolissaan ”menetetyistä ikäluokista”. Tällä hän siis tarkoitti ikäluokkia, jotka eivät ymmärrä edes lotota.

Turskat teki toisin

”Norjassa asia tehtiin toisin. Vuonna 2007 Euroopan vapaakauppajärjestön Eftan tuomioistuin päätti, että Norja saa pitää rahapelimonopolin, jos se vähentää peliautomaattien määrän puoleen, noin kymmeneentuhanteen. EU:n tuomioistuin päättää harvoin toisin kuin Eftan tuomioistuin.”

Mikähän logiikka tässä on? Jos Eftan tuomioistuin päätti (kai se päätti, en tarkistanut) rajata Norjan peliautomaatteja, miten se asia tehtiin Norjassa itsenäisesti toisin? Olinkin tähän asti ollut käsityksessä, että turskat leikkasivat slottikiintiöitään ihan omasta poliittisesta tahdosta.

Sopulit söivät osan sloteista

”Kun uusi Veikkaus alkoi pakon sanelemana vähentää automaattien määrää ja pienentää rahapelihaittoja, yhtiön tuotot vähenivät.”

Se pakko, joka saneli, oli muuten median paine, johon poliitikot reagoivat, eikä EU. Tässä annetaan ymmärtää pakon tulleen EU:n suunnalta. Hevonpaskaa.

RAY:n häpeätahra

”Vähenevien tuottojen ja muutaman huonon mainoksen takia Veikkaukseksi ristitty uusi peliyhtiö sai stigman, häpeätahran. Veikkaus ja Fintoto olivat syyttömiä RAY:n tuomiin ongelmiin.”

Häpeätahra tuli, kun Rahiksen ja Fintoton pelejä alettiin markkinoida Veikkauksen metodeilla.

Onkohan tämän pääkirjoituksen lähteenä joku vanha veikkauslainen (eli ei siis rahislainen)? Kun vielä Fintotokin mainitaan syyttömien listalla, olisi ehkä syytä kurkkia kuukausipalkallisten ravimiesten suuntaan?

Kaikkialla Euroopassa toimitaan kuten Suomessa?

”Hallitus on tuomassa tänä vuonna eduskuntaan esityksensä arpajaislain uudistamisesta. Sen keskeinen ydin on estää rahapelaaminen ulkomaisille peliyhtiöille ja turvata Veikkauksen asema sekä sen yli miljardin euron tuotto yhteiskunnalle.
Samalla tavalla on toimittu valtaosassa Euroopan maita – on niissä sitten käytössä Suomen tapainen monopoli tai lisenssijärjestelmä, jossa valittu rahapeliyhtiö tai valitut yhtiöt maksavat valtiolle tietyn määrän tuotostaan.”

Tämä asiavirheitä täynnä oleva pääkirjoitus loppuu nettiblokkilobbauksen perusfraasien toistelemiseen.

Kertausta:

-Luettelo EU-maista, joissa on (vuotava) nettirahapelimonopoli: Suomi (1)
-Niiden lisenssijärjestelmässä olevien EU-maiden lukumäärä, joissa voisi olla maksublokit lainsäädännön puolesta käytössä: kuusitoista (16).
-Niiden lisenssijärjestelmässä olevien EU-maiden lukumäärä, joissa maksublokit ovat käytössä: kahdeksan (8).

Jokainen rahapelipolitiikkaa vähänkään ymmärtävä tajuaa, että jos maksublokit toimisivat, ne olisivat käytössä 16/16 maassa. Miksi vaivautua säätämään laki, mutta ei sitten implementoida sitä? Ainoa looginen selitys on, että maksublokit eivät toimi.

Joka tapauksessa pääkirjoituksen lopussa myönnettiin, että rahan perässä tässä ollaan, vaikka rahapelimonopolin ainoa oikeutus EU:n suuntaan on peliongelmaisten suojelu. Pisteitä rehellisyydestä.

EU:n paine tripolille, loton ongelmattomuus ja EU:n muka-paine mummorullia kohtaan olivat niin pahaa huttua, että mietitytti kovasti kuka tai mikä oli ollut lähteenä ja kuka oli kirjoittanut. Arvailin hiljaa itsekseni jutun kirjoittajaksi Helsingin Sanomien pääkirjoitus- ja mielipidetoimituksen esimiestä Saska Saarikoskea itseään, joka epäili reilu vuosi sitten twitterissä jonkun yhden – Saskalle ilmeisesti tuntemattoman – tahon olevan Pelikoneet kauPOISta! -liikkeen takana ja on muutenkin ansiokkaasti puolustanut Veikkauksen edunsaajien veikkaushäviövarojen ikiaikaisia nautinto-oikeuksia. Lisäksi viittaus Vakioveikkaukseen kertoo kirjoittajan olevan miun ja Saskan ikäluokasta.

Häliäkö vällä, kuka jutun kirjoitti. Pravda mikä Pravda ja pääkirjoitus kertoo lehden virallisen kannan, joka on ”Rahapelaajilta rajat kiinni”. Kovin surullista, mutta näin olen vuosikymmeniä lehteä kestotilanneena ajatellut asioitten olevankin. Ja aion jatkaa tilaamista, on Pravdassa hyviäkin juttuja.

Mutta Saskaa lainatakseni: Kuka veteli lankoja pääkirjoituksen taustalla?

P.S. Nautin muuten aikoinani täysin rinnoin vapaudestani kirjoittaa poliisihallituksen arpajaishallinnon päälliköstä Jouni Laihosta (kuten kaikista muistakin) mitä ajattelin ja samaan aikaan tarkkailin, kun Veikan ja Rahiksen väki joutui puristamaan nyrkkiä taskussa ja pitämään suun kiinni. Sittemmin olen huvittuneena seurannut, kun peliongelma-aktivistit syyttävät sisäministeriötä liian lepsusta valvonnasta. Pointtina siis, että sekä vanha Veikkaus että RAY R.I.P. kokivat koko olemassaoloaikansa (=ainakin 1995 alkaen) niitä valvotun liikaa.

Akin Showdown 23.9.2015: RAY:n edunsaajien takinkääntö ja Veikkauksen markkinointikielto

 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.