Ihmiset kusettavat

Aki PyysingVarsin yleisen näkemyksen mukaan verottaja, pankit, peliyhtiöt ja yleensä yhteisöt kusettavat ihmisiä aina kun vain voivat. Erilaiset yhteisöt ovatkin kusettaneet sidosryhmiään maailman sivu. Esimerkiksi uskontoja on aina ollut ja tulee luultavasti aina olemaan.

Yleisönosastoilta ja keskustelupalstoilta voi lukea kaikenlaisista surullisista ihmiskohtaloista, joissa yksityiset ihmiset ovat tulleet kaltoin kohdelluiksi yhteisöjen tahoilta. Mutta hyvin harvoin on tarinoita siitä, kuinka yksityiset ovat varastaneet yrityksiltä tai vastaavilta. Nick Leeson pääsi uutisiin, kun sai yhden pankin nurin. Yleisö enimmäkseen piti jopa tässä asiassa pankkia pahana ja tietyissä piireissä Leeson oli jopa sankari. Nykyisin hän on irlantilaisen huippujalkapallojoukkueen CEO.

Ihmisten kynnys yhteisöiltä varastamiseen on hyvin matala. Sen ymmärtäminen, että myymälävaras varastaa muilta asiakkailta korkeampien hintojen muodossa on ollut koulutetussakin seurassa yllättävän vaativaa. Kaupat nyt kuitenkin budjettia laatiessaan ja hintoja asettaessaan ottavat huomioon myös hävikin.

Kun rupeaa selittämään, että pankkirosvot ryöstävät pankin muita asiakkaita, niin tavanomaisin vastaus on, että ”vakuutusyhtiöhän sen maksaa”. Näin on, ja sitten vakuutusyhtiöt nostavat kaikkien pankkien vakuutusmaksuja, jotka taas nostavat hintojaan.

Siitä johtuen, miten yleistä erilaisilla veropetoksilla kehuskeleminen on, jätän tässä selittämättä, miksi veropetokset lopulta maksavat muut veronmaksajat.

Sen lisäksi, että ihmisillä on erittäin matala moraali yhteisöjen kanssa asioidessaan, niin he tekevät mitä älyvapaimpia rikoksia, kun kyseessä on muiden rahat. Pankeissa ja rahalaitoksissa esimerkiksi siirtyy aina välillä rahaa myös väärille tileille. Tämän rahan nostaminen ja käyttäminen on hyvin tavanomaista. Vielä varmempaa on kiinnijäänti. Hyvin todennäköisesti pankki vie asian oikeuteen, jollei saa rahojaan takaisin.

Paljon fiksumpi teko on kun pelitilille tulee sinne kuulumatonta rahaa niin kotiuttaa se rivakasti, ja sulkea pelitili. Olen kuullut kehuskeltavan tällaisilla suorituksilla ja kuullut myös toiselta puolen pöytää tuskastuneita tarinoita. Tästäkin jää lopulta kiinni, mutta peliyhtiö hyvin epätodennäköisesti vie asian oikeuteen.

Rikoksena tämä on aivan vastaava, mutta odotusarvomielessä paljon parempi, kuin pankin rahojen varastaminen. Eettisessä tarkastelussa kyseessä on toki aivan sama asia.

Peliyhtiöt pelkäävät maineensa puolesta ja aivan aiheesta. Jos peliyhtiö saa riittävästi badwilliä yleisön keskuudessa, niin se menee nurin. Kaikessa liiketoiminnassa asiakkaiden luottamus on hyvin tärkeää, ja pelitoiminnassa se on elinehto.

Vaikka siis pidän pääsääntöisesti ihmisiä sekä taipuvaisina että ymmärtäväisinä pikkurikoksiin (ja myös tyhmiin sellaisiin), niin olen sitä mieltä, että peliyhtiöt ovat olleet aivan liian pehmeitä tällaisia yksittäisiä pikkupetoksia kohtaan. Kun muutama kaveri saa tuomion, niin johan alkaa yleisön toiminta muuttua eettisemmäksi. Ihmiset eivät lakkaa kusettamasta yhteisöjä, jos rikolliset pääsevät aina kuin koira veräjästä.

Toki vastaava toimii toisinkin päin. Kyllä yritykset vievät mielellään asiakkaidensa kaikki rahat, jos vain pystyvät. Mutta niiden täytyy välittää liiketoimintaympäristöstään ja lainsäädännöstä. Ja toimivat yleensä kilpailluilla markkinoilla, joissa luotettava maine on yksi kilpailutekijä.

Yksityinen ihminen tekee havaintojeni mukaan vielä itsekkäämpiä päätöksiä kuin yritykset. Tämä ei johdu siitä, että ne olisivat eettisempiä, vaan siitä, että se on kilpaillussa maailmassa välttämätöntä.

Hyvin pienenä rikoksena jopa minä pidän sitä, että peliyhtiö tarjoaa pelaajille ilmaisia juomia, joita viedään sitten myös kavereille. Mutta kun isoon ääneen kehuskellaan, että ”ikinä en ole jakoakaan pelannut, enkä pelaa, mutta sain lipun ostettua karsijalta, niin eiköhän oteta kaikki”, niin tämä on ainakin jossain määrin edesvastuutonta. Kärsijä ei ole vain saitti, vaan muut pelaajat. Peliyhtiöt loppujen lopuksi tavoittelevat voittoa, eivätkä tee kannattamattomia promoja ikuisesti. Jos paita päällä oleva pelaaja tuo saitille badwilliä, niin miksi se edes järjestäisi ”paitasatelliitteja”?

Liveturnaussatelliitit olisivat varmasti yleisempiä ja pelaajille edullisempia, jos pelaajat edes pienessä määrin ajattelisivat koko yhteisön etua, eivätkä vain pelkästään omaa hyvin lyhyen tähtäyksen etua. Mutta tällaiseen pääsy vaatisi ihmisluonteen muuttumista, joten kyseessä lienee utopia.

Ymmärrän hyvin miksi Sampo haluaa pitää merkkipaitojaan eikä peliyhtiöiden rättejä. Kukapa ei mieluummin mainostaisi Guccia kuin vaikkapa Pokerihuonetta? On jonkun verran coolimpaa. Minäkin olen välillä joutunut turnauksissa pitämään niin rumia paitoja, että on ollut AC/DC-paitaa kovasti ikävä.

Kun Sampo overlaysatelliitista EPT-lipun voitettuaan pitää luonnollisesti omaa paitaansa, niin minulla on PokerStarsille ehdotus: Pelitilillä olevat varat jäihin ja Löppönen hakemaan oikeutta Man-saarelta!

Elämän pieniä iloja osa 12: Tähän aikaan vuodesta saa syödä niin paljon kuin haluaa… marjoja ja hedelmiä.

P.S. Luultavasti Sampo oikeassa, ja Starsilla ei riitä munat ehdottamaani toimintaan. Mutta kyseessä on bluffi (tai vielä oikeammin kierrettävissä oleva sopimusehto) eikä kusetus.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.