Jackpot-kiiman optimointi ja lähteiden tarkistuksen tärkeys

Aki Pyysing

Mahdollisuus voittaa isoa rahaa saa massat liikkeelle. Palkinnon saamisen epätodennäköisyys ei vauhtia haittaa. Loton jättipottien mainostamiseen käytetyt eurot ovat parempia sijoituksia kuin suomalaisen teollisuuden harharetket Amerikan ihmemaassa.

Mikonkadun hoolissa on ollut tavallista vilkkaampaa jo vähän aikaa. Perjantaina oli kaikki pöydät täynnä, ja maanantainakin oli monta pöytää pilkkuun asti. Tähän on yksinkertainen selitys, pokerihuoneen bad beat jackpot on noussut poikkeuksellisen korkealle, pyörien kirjoitushetkellä 43.000 euron hujakoilla.

Casino Helsingissä jos häviää Texasissa ässätäpöllä jätkistä tai paremmilla (molemmat kortit käytettävä) tai Omahassa nelosilla, saa 40% jackpotista. 20% menee voittajalle, ja loppupöytä jakaa 20%. Yksi viidennes jätetään seuraavan jackpotin siemenperunaksi. Jokaisesta flopille edenneestä potista otetaan yksi euro jackpottiin.

Aikoinaan kun jackpot Casino Raylla lanseerattiin, vaatimuksena oli Holdemissa pelkkä ässätäysikäsi. Lisäksi kasino takasi 5000 markkaa. Tämän seurauksena monopoli joutui tinkimään sokeitten kepeistä ja poliitikkojen saunailloista ja laittamaan kättä taskuun useampaan otteeseen. Sääntöä kiristettiin. Pöydässä pohdiskelimme aikoinaan, onko RAY:lla matemaatikkoa palkkalistoilla, ja jos on, onko tutkinto saatu kirjekurssilla.

Minun piti pilkata jackpotin perässähiihtäjiä. Missä pelimuodossa jackpot todennäköisimmin putoaa, ja kuinka usein sen pitäisi pudota, on tavallisimpia spekulaatioaiheita pokeripöydässä. Kukaan ei tietääkseni ole koskaan vaivautunut laskemaan, mutta innokkaita arvailijoita käyttämään mutua tai jopa matemaattiseen analyysiin viittaavaa on riittänyt. Osa pelaajista aloittaa iltansa näinä aikoina vaihtamalla osuuksia toisten jackpoteista. Minä olin ajatellut, että se nostaa pelaajan odotusarvoa parhaimmillaan vain muutamalla eurolla tunnissa.

Minäkään en siis ollut laskenut. Tosin en halunnut pilkata ketään ilman faktapohjaa. Laskeminen tuntui kuitenkin raskaalta projektilta. Koska uskon suhteelliseen kilpailukykyyn ja kaupan tuomaan hyvinvointiin, palkkasin yhdellä dinnerillä itseäni näppärämmän pojan laskemaan.

Janne ”JR” Raevaara ei kuitenkaan laskenut, vaan koodasi puolessa tunnissa tietokonesimulaation. Laiska kaveri ilman tieteellistä mielenkiintoa sanon minä. Toisaalta 100 miljoonaa kättä per pelaajamäärä per peli saattaa riittää suuntaa-antavaksi osviitaksi.

Oletuksena käytimme, että jokainen pelaaja pelaa jokaisen käden loppuun asti. Tämä ei tietenkään ole reaalimaailmasta. Aremmat kaverit kippailevat varsinkin Omahassa hyviä jackpotkäsiä jopa ennen floppia, kuten 22J9s. Texasissa ollaan lähempänä totuutta, mutta aina silloin tällöin on K4o pakassa, kun pöytä on AAAK7, ja yhdellä rouvat, mutta kellään ei kallea eikä ässää.

Lisäksi pehmeät pelaajat heittelevät flopista menemään hyviä takaoven värisuoran ja takaoven nelosten vetoja.

Minä saatan Texasissakin tehdä karkeita virheitä jackpotin suhteen. Jos esimerkiksi solidi pelaaja avaa UG:stä, Tintti(=solidimpi) 3-bettaa seuraavasta positiosta, ja Brittinitti(=Rock of Gibraltar) survoo seuraavasta, menee minun jätkäparini pakkaan, vaikka niillä olisi nauloja vastaan hyvissä asetelmissa jackpotin pudottamiseen. Monet muut eivät vastaavaa virhettä mene tekemään.

Täydellä 10 hengen pöydällä 40.000 euron jackpot parantaa pelaajan odotusarvoa 14 euroa tunti. Oletuksena on 30 jakoa tunnissa ja kaikki vetävät kaikki kädet loppuun asti. Aika monet tekevät muuten töitä pienemmällä bruttopalkalla.  Jackpot tippuu tässä skenaariossa keskimäärin noin 5700:ssa kädessä.

Omahassa saadaan vielä rivakampi odotusarvo. Yhdeksän henkeä vetää hampaat irvessä kaikki riveriin asti, ja 20 jakoa tunnissa parantaa pelaajan EV:tä 27 euroa. Keskimäärin ei tarvita kuin 2400 jakoa, ja voitonjuhlat voidaan aloittaa. Siinähän mököttelevät texaspöydässä.

Olen todella iloinen, että en syyllistynyt toimittajien yleiseen ammattitautiin eli laiskuuteen ja jättänyt lähteitä tarkistamatta. Olisi ollut todella noloa esitellä laskelmia, jotka olisivat osoittautuneet olevan alakantissa kuin Pekka Puskan arviot viinan maahantuonnista Virosta.

Nämä toki ovat vain laskelmia annetuilla parametreillä. Esimerkiksi todellisuudessa vain hyvät jakajat nopeilla pelaajilla jakavat 30 jakoa tunnissa Texasissa. Omahassa tosin huippujakaja voi riuhtaista reilusti enemmän kuin 20 jakoa, jos pöydässä ei ole yhtään känniläistä eikä PikkuProta.

Vaikka pöytä olisi täysi, on osa pelaajista välillä vessassa/baarissa/rullassa. Pienemmällä pelaajamäärällä jackpot tippuu harvemmin, onhan vähemmän käsiä osumassa. Minimimäärä pelaajia jackpotin tiputtamiseen (ja jackpoteuron keräämiseen) on kuusi.

Kuudella pelaajalla lisä-EV tippuu Texasissa kuuteen (15.000 jaossa pitäisi napsahtaa) ja Omahassa 15 euroon (5.900 jaossa) tunti. Tosin tällöin pieninkin osuus kasvaa, ja shorttipöydässä jakoja tulee paljon enemmän. Huomattavaa on, että pieninkin estimaatti tässä ylittää alkuperäisen arvioni tuntituoton kasvusta.

Eli jos haluat maksimoida mahdollisuutesi jackpottiin, hakeudu nopeaan omahapöytään, ja pelaa kaikki kädet loppuun asti. Tästä tosin saattaa pokeri-illan kuluessa tulla jotain marginaalisia lisäkustannuksia.

P.S. Jos jackpot nousee tarpeeksi korkeaksi, voi keskisetin survoa flopilta Omahassa ilman huolen häivää. Jos vastassa on kärkisetti, on jäljellä kuitenkin hyvä veto jackpottiin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.