Jaettu potti on puoli pottia

Aki Pyysing

Marko Erolan uusi kirja on Pekka Perän kynästä, Aki tuomitsee kolumneissaan omistusasumisen ja pot limit Omaha high-low on tylsä ja hidas peli. Yhteistä tällaisille näkemyksille on tavallisesti se, että on jäänyt sekä kirja että kolumnit lukematta ja pottihilo pelaamatta. ”En tykkää potin jakamisesta” on usein kuulemani argumentti high-low-neitsyiltä.

Aikoinaan pohdiskelin hetken, kumpi on tyhmempää: Vaatia vain neljän tai vain viiden kortin omahaa. En keksinyt vastausta tai ainakaan aukotonta perustelua. Mutta sen havaitsin, että yhteen peliin fiksautuneilla on tavallisesti paljon muutakin virheellistä pokeriajattelussaan.

Kerran selitin puoli tuntia epäuskoiselle amerikkalaiselle turnausjohtajalle Pietarissa, että potti high-low-turnaus menee nopeammin läpi kuin vastaava high-turnaus. Vasta paikalle luikahtaneen Mel Judahin näkemykseni vahvistaminen jätti meille pelattavan struktuurin. Melillä on pari WSOP-ranneketta enemmän kuin minulla, joten ymmärrettävästi hänen sanallaan oli enemmän painoarvoa.

Oikeasti pottihilo sopivassa seurassa ja hyvähermoisella jakajalla on miellyttävä ja vauhdikas peli ja pelaa isompana kuin samoilla blindeilla pelkkä high-peli. Hilo vaatii yhden tai kaksi vähän vauhdikkaampaa peluria ollakseen viihdyttävää. Jos kaikki pelaajat ovat kovin kyyläisiä, on tällaisessa seurassa mielekkäämpää pelata high-omahaa mahdollisimman monella kortilla.

Milläs sitä sitten pitäisi pelata?

Prefloppia ei käytännössä voi pelata liian tiukkaa. Varsin monet kuitenkin pelaavat kaikki vanhat high-kätensä ja lisäksi sitten low-suuntautuneita. Tämä on tie kohti neljän hevosen kiskottavaksi eli kvarteroitavaksi pääsyä. (Kvarterointi=saa neljänneksen potista, kun on laittanut puolet sisään).

High-käsistä pitäisi pelata lähinnä vain sellaiset, joissa ei ole yhtään kymppiä pienempää korttia. Lowkäsiä pitäisi alkaa rakentelemaan A2:sta. Huonot ässät voi heitellä melko sovinnolla pois.

Kyylät kyykkyyn

Jos joku pelaa niin tiukkaa, kuin suosittelen, voi hänen kanssaan lähteä hyvin urheilemaan, jos tuollainen tapaus reissaa ja pääsee kahdestaan pottiin. Varoo vain low-floppeja ja ottaa potit pois turnissa. Kädessähän kyylällä on melkein aina A2, ja tämä ei sitten muille korteille kovin paljon tilaa annakaan. Tämä tietysti vaatii vähän reippaamman pokerin pelaamista, mutta on varsin viihdyttävää puuhaa.

Älä lyö itseäsi poikki freerollatuilla seteillä

High low-urani hauskin jako oli, kun Jammu-Setä painoi Pariisissa floppiin A63 värinvedolla hirveän checkreissun kolmella ässällä ilman low:n tai värin vetoa. Yleensä toivon ranskalainen vastaan suomalainen -asetelmassa pottia Suomeen, mutta tässä tapauksessa sympatiat olivat ranskiksen puolella.

Lisäksi noin huonoa pelaamista ei kuulu palkita edes puolella potilla. Jos ollaan syviä, voi kärkisetitkin ilman low-kortteja heitellä low-floppiin huoletta pois. Omat rahat saa takaisin, jos käy hyvä tuuri. Jammulla ei näin hyvä tuuri käynyt. Lisäksi hän ilahdutti jupisemalla miten high-low on niin paska peli.

Tähtää koko pottiin

On vaikeaa saada kättä, joka osuu molempiin päihin hyvin. Selkeästi helpompaa on saada saletit toiseen päähän (esim. salettiväri ilman lowta). Kun korteilla voi voittaa vain toisen pään, on hyvä paikka yrittää askaroida pakkaan heikko low tai high. Yleensä on helpompi saada kaikki ulos kuin kaksi maksamaan, mikä sekin olisi ihan kiva.

Jos lähtee lowkädellä lyömään ulos high-kättä, kannattaa olla tarkkana rajalla. Pelissä saattaa olla toinenkin salettilow, joka harvoin irroittaa, vaikka välillä pitäisikin.

Kun sitten saa kerran keväässä hyvät molempiin päihin, on paras painaa täyttä laitaa. Jos vastassa on toinen nut low, saa tältä maksimit irti. Jos vastassa ei ole mitään, ei sieltä mitään ollut tulossakaan.

Älä vedä puolikasta pottia

Syvillä stäkeillä pelkkä low:n veto ilman paria tai muuta vetoa ei ole vedettävissä juuri koskaan. Urheiluhenkinen voi vetää kuivalla ässällä ja low:n vedolla, mutta koko potin ostosreissun onnistuminen vaatisi isoa värikorttia ja muiden kippaamista, mikä on aika paljon vaadittu. Tämä muuten onnistui minulta kasinolla kerran. Paljon useammin saa low:n kasaan ja päätyy kvarteroiduksi.

Miksi minä kirjoitin tämän?

Koska kasino aukaisi ystävällisesti ainakin kolmena iltana meille ja venäläiselle uudelle ystävällemme Sergeille pöydän auki, ajattelin minä vähän edistää kulttuuria.

Luotan vahvasti siihen, ettei tässä kolumnissa annettuja (imo arvokkaita) ohjeita paljon Mikonkadulla seurata, jos pelit vielä jatkossa uudemman kerran saadaan pyörimään.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.