Janne Pitko: Short stackilla pelaaminen turnauksissa osa II

Janne Pitko
Tämä artikkeli on jatkoa aiemmin julkaistulle short stack -artikkelille, joka käsitteli pelaamista turnauksissa noin 10-12 big blindin stackeilla. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on perusteoreemat 15-20 bb:n stackilla pelaamiseen. Tässä esitetyt teoreemat eivät ole mitään uniikkeja mielipiteitäni, vaan lähinnä yleisesti hyväksyttyjä perusasioita hieman enemmän turnauspokeriin paneutuneiden pelaajien keskuudessa. Robottimainen peli ei tietenkään ole kaikissa tapauksissa lähellekään optimi ratkaisu, mutta se on hyvä pohja, minkä ympäriltä omaa turnauspeliä voi kehittää. Jälleen kerran pohjana on ainoastaan optimaaliset +chip EV (cEV) ratkaisut ja Independent Chip Model (ICM) jätetään huomioimatta.

15-20 bb:n kokoisella stackilla pelaamisessa moni heikompi pelaaja tekee toistuvasti todella pahoja virheitä, eikä edes pysty tunnistaman näitä. Suurin yksittäinen virhe on pyrkiä siirtämään liikaa päätöksiä postfloppiin eli flopille ja siitä eteenpäin, vaikka käytännössä stackit ovat niin ohuet, ettei hyvälläkään pelaajalla ole niin paljon edgeä, että tämä pystyisi tällä stackilla ns. outplaymaan vastustajansa flopin jälkeen. Tärkeimmät päätökset tälläkin stackilla täytyy pääasiassa tehdä jo ennen floppia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ainoa liike olisi välttämättä preflopissa all-in tai fold. 15-20 bb:n stackilla on nimittäin enemmän liikkumavaraa kuin 10-12 bb:n stackilla. Siinä missä openshove eli pusku oli pääasiassa ainoa ratkaisu hieman ohuemmalla stackilla, tämän kokoisella stackilla openshoven lisäksi vaihtoehtoja ovat raise/call ja raise/fold. Lisäksi tämän kokoinen stack on juuri optimi restealaamiseen eli puskemaan semibluffina tai bluffina vastustajan avausreissun päälle siten, että vastustaja ei saa niin hyviä oddseja, että tämä olisi pakotettu maksamaan koko avausrangellaan. Se mihin tämä stack ei ole hyvä, on vastustajan reissujen flattaaminen eli pelkästään maksaminen. Tämä on ehkä yleisin virhe, mitä näkee tehtävän. Nyrkkisääntönä voi omasta mielestäni sanoa, että ainoa syy flatata reissut tätä suuruusluokkaa olevilla stackeilla on ansoittaa esimerkiksi ässillä tai kunkuilla. Kaikilla muilla käsillä lähes poikkeuksetta oikea ratkaisu on 3-bet all-in tai fold reissua vastaan. Toinen vakava virhe on liiallinen raise/foldaaminen. Tämän kokoisella stackilla esimerkiksi UTG-range pitää olla niin tiukka, ettei kättä enää olla foldaamassa kuin hyvin harvinaisissa poikkeustilanteissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi niinkin vahvojen käsien kuin 77, AJs, KQs ja niin edelleen openfoldaamista ainakin ilman anteja alkupositiosta, jos pöytä on agressiivinen.

Otetaan tarkasteluun ensin tilanteet, jossa hero pääsee avaamaan ensimmäisenä. Tässä vaihtoehdot ovat siis preflopin suhteen raise/call ja raise/fold rereissun eli 3-betin tullessa ja suora openshove. Näistä vaihtoehdoista raise/fold pitäisi olla se kaikkein harvinaisin, sillä stackista 15-20 prosentin laittaminen sisään preflopissa ilman, että näkee edes floppia, ei ole mitenkään optimaalista, mutta tällekin on omat tilanteensa. Yksi vaihtoehto on tietenkin, että heron reissu vain maksetaan, mikä johtaa sitten erilaisiin postflopskenaarioihin, mutta tämän mallintaminen matemaattisesti on niin monimutkaista, ettei sen tarkasteleminen tässä ole mielekästä. Matemaattisesti on kuitenkin mahdollista laskea ihan tarkalleen odotusarvot kolmelle mainitulle preflopskenaariolle. Tämä tietysti vaatii sivistyneet arviot vastustajien rangeista. Pöydässä tätä on tietenkin vähän hankalampi tehdä, mutta sen takia tämän pelin voitolliseen pelaamiseen kuuluu myös isona osana opiskelu, jotta nuo päätökset pöydässä tulevat jossain määrin ainakin selkärangasta. Odotusarvot raise/callille saadaan samalla tavalla kuin openshovelle eli arvioidaan, kuinka usein voitetaan potti ilman vastustusta, ja mikä equity omilla lähtökorteilla on, kun rahat menevät keskelle. Raise/foldille kaava on vielä yksinkertaisempi, kun reissun tullessa hävitään aina sen avausreissun verran, jolloin tämä vain vähennetään siitä, kuinka usein potin voitetaan suoraan.

Näiden kolmen vaihtoehdon järkevyyteen vaikuttaa pääasiassa kaksi asiaa: oman käden vahvuus ja toimimatta olevien pelaajien pelitapa. Myös positiolla on vaikutusta, jos pöydässä tykätään flatata virheellisesti ohuilla stackeillakin reissuja. Oman käden vahvuus vaikuttaa tietenkin siihen, miten se pelaa erilaisia 3-bet rangeja vastaan tai puskiessa maksurangeja vastaan. Toimimatta olevien pelaajien pelitapa taas vaikuttaa näiden 3-bettaus rangeihin ja maksurangeihin. Seuraava hyvin karkea esimerkki pyrkii hahmottamaan näitä kahta asiaa. Oletetaan, että meillä on noin 15 big blindin stack buttonilla ja kädessä 1) 55, 2) J3o ja 3) AKs. Blindeilla on tapauksessa A) todella tiukat pelaajat, tapauksessa B) löysät, todella agressiiviset pelaajat, ja viimeisimpänä tapauksena C) jotain siltä väliltä. Yksinkertaistetaan tilannetta vielä sillä, että jäljellä olevien pelaajien ainoat toiminnot ovat joko all-in tai fold.  Blindeilla on stackia joko tuo 15 bb tai enemmän.

A)    Tiukkojen pelaajien 3-bet range on todella pieni. Vitosparilla equitya tätä vastaan on noin 29-35 prosenttia, J3o:lla 21 prosenttia ja AKs on suunnilleen tasoissa. Tiukkoja pelaajia vastaan antejen kanssa kaikki kolme ovat +cEV pelejä openshovena liian tiukoista maksurangeista johtuen. Openshove ei siis koskaan tässä tapauksessa ole väärin, mitä tulee odotusarvoon, mutta kyseisiä pelaajia pystyy exploittamaan huomattavasti voitokkaamminkin. Tässä tapauksessa se voitollisin peli on raise/fold 1) ja 2) tapauksessa. AKs:n tapauksessa raise/call ja openshove ovat samanarvoisia olettaen, että maksu- ja 3-bet ranget ovat suunnilleen samat blindeilla. Vaikka raise/fold ei ole teoreettisesti mitenkään kovin mieluinen peli tällä stackilla , niin tällaisia pelaajia vastaan ehdottomasti paras ja pienimmän varianssin linja on reissata säälimättömästi näiden blindeja ja tehdä hyviäkin kippejä puskuihin esimerkin mukaisessa tapauksessa.

B)    Tässä tapauksessa on syytä olettaa, että blindit tulevat kylkeen todella helposti. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että blindeja varastaessa täytyy olla käsi, jolla on valmis pelaamaan koko pinosta joko raise/callaamalla tai puskemalla suoraan ja viemään vastustajilta täten mahdollisuuden 3-bettiin. Jatkuva raise/foldaaminen syö kuitenkin stackia liikaa, joten sanomattakin on selvää, että J3o on aina suora kippi tälläisia pelaajia vastaan, jotka 3-bettaavat avauksia ja maksavat puskuja löysästi. 55 ja AKs ovat jälleen +cEV openshovettaa oli vastustajien maksurange mikä tahansa. Valueta tulee, kun vastustajat kippaavat liikaa tai maksavat liian usein. Täydellisiä maksurangeja vastaan puskut ovat myös +cEV eli kyseessä on ensimmäisessäkin artikkelissa mainittu matemaattisesti vastustamaton pusku. Kuitenkaan tämä ei ole maksimi +cEV linja näin vahvoilla käsillä. Tällaisia vastustajia exploitetaan raise/callaamalla eli houkuttelemalla vastustaja puskemaan paljon huonompia, dominoituja käsiä niinkin keskinkertaisella kädellä kuin mitä vitospari on.

C)    Tämä tapaus on se kaikkein mielenkiintoisin ja yleensä myös se kaikkein yleisin. Sekä blindien maksu- että puskuranget ovat kohtuullisia. Ei kuitenkaan välttämättä optimaalisia. Tässäkin tapauksessa J3o:lla ratkaisu on kaikkein helpoin eli suora fold. AKs taas on restealrangeja vastaan erittäin dominoiva eli sillä paras ratkaisu on jälleen kerran raise/call. Vitosparilla paras +cEV saavutetaan yleensä puskemalla se suoraan. Normaalit restealranget sisältävät yleensä käsiä kuten A9s, KTs, QJs, QTs, JTs, T9s, 98s ja niin edelleen. Nämä kädet kuitenkin kippaavat lähes poikkeuksetta openshoveen ja se on heron kannalta parempi vaihtoehto. Vaikka raise/call on edelleen voitollinen peli useimpia rangeja vastaan, on heron kannalta enemmän +cEV, että vastustaja kippaa yllä mainitun tapaiset kädet, joilla olisi equitya maksaa. Peliteoria sanoo, että vastustaja tekee virheen, kun tämä kippaa parhaimman käden. Vaikka vitospari onkin parempi käsi, sama periaate pätee, koska noilla kaikilla käsillä on tarpeeksi equitya potista, jolloin niiden kippaaminen on siis virhe. Turnauksissa tämä on varsinkin erittäin tärkeä konsepti, kun usein potin voittaminen vastustamatta preflopissa takaa parhaimman equityn koko turnauksen kannalta.

Yllä olevat esimerkit ovat hyvinkin yksinkertaistettuja ja esimerkki kädet ovat vain pieni osa kaikista mahdollisista käsistä. Esimerkkien tarkoitus on kuitenkin antaa kuva, mitkä tekijät vaikuttavat tämän kokoisella stackilla parhaimman linjan valintaan. Esimerkeissä käsiteltiin loppuposition tilanteita, mutta samat periaatteet pätevät myös alkupositiosta lähtien. Ranget vain tietysti ovat tiukemmat. Parhaimpien turnauspelaajien yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on omasta mielestäni se, että he pystyvät balansoimaan juuri tämän kokoisilla stackeilla rangensa sen suhteen, minkä verran kannattaa openshovettaa, raise/callata ja raise/foldata.

Ylivoimaisesti hauskin ominaisuus mielestäni tällä stackilla on kuitenkin restealaaminen. Itse olen restealaamisen suuri kannattaja, mutta kieltämättä joskus tulee restealattua liian kevyesti. Esimerkiksi WSOP:n vuoden 2008 main eventistä tipuin, kun 500/1000 + antet tasolla puskin 22 bb:ta buttonin avausta vastaan isolta blindilta 75s:lla ja en päässyt AJ:sta ohi. Resteaalaminen onkin high risk, high reward –peliä. Potissa on enemmän rahaa voitettavana, kun blindien ja antejen lisäksi siinä on jo vastustajan avausreissu. Riskialttiiksi tilanteen tekee kuitenkin se, että vastustajan avausreissu kertoo ainakin jossain määrin, että vastustajalla lienee keskimääräistä parempi käsi. Restealaamisessa voitto tulee siitä, että vastustaja kippaa rangestaan tarpeeksi ison osan käsistään ja loput kerrat arvotaan kohtuullisella equitylla maksurangea vastaan. Jo tämä lause kertoo sen, että restealit täytyy kohdentaa ennemmin loppu- kuin alkuposition reissuja vastaan, kun oletusarvoisesti UTG:n reissuranget ovat vahvempia kuin buttonranget. Odotusarvo restealille lasketaan jälleen samalla kaavalla kuin ennenkin eli kuinka usein vastustaja kippaa ja mikä equity meillä on maksun tullessa. Ideaali tilanne restealille on loppuposition aktiivista reissaajaa vastaan, joka ei kuitenkaan osaa maksaa restealeja tarpeeksi laajalla rangella. Tässä täytyy kuitenkin painottaa, että hyvä löysä, agressiivinen pelaajakin osaa kuitenkin ennakoida restealin toista hyvää pelaajaa vastaan ja muokata omaa avausrangea tiukempaan ja maksurangea tavallista löysempään suuntaan eli hyviä pelaajia vastaan restealeissakin täytyy olla hieman varovaisempi.

Pelaajien ranget

Kuva 1. Heikomman (1) ja paremman (2) buttonin avaus- ja maksurangen vertailua.

Yllä olevassa kuvassa sininen pylväs kuvaa buttonin kuvitteellisia avausrangeja prosentteina heron ollessa 15 bb:lla big blindissa ja punainen puolestaan maksurangeja heron shovettaessa. Mitä isompi ero näillä kahdella on, sitä isommalla rangella hero pystyy shovettamaan voitollisesti semibuffina (suited connectorit) tai bluffina (mitkä tahansa kaksi korttia). Tässä tapauksessa pelaaja 1 on ideaali resteaalattaksi. Jälkimmäistä pelaajaa vastaan on oikein shovettaa marginaalisimpiakin käsiä valuena. Nimeen omaan kuitenkin valuena – ei bluffina, sillä maksu tulee lähes joka kerta. Valueshove ei enää tosin kirjaimellisesti ole resteal.

Restealaamisessa on jälleen tärkeä miettiä sitä, miten oma käsi pelaa maksurangeja vastaan. Yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on olla suited eli samaa maata. Jo pelkkä samaa maata olevat kortit lisäävät yleensä equitya noin kolme prosenttiyksikköä. Luku ei välttämättä kuulosta kovinkaan isolta, mutta se on helposti sen verran, mikä muuttaa marginaalisesti -cEV pelin +cEV peliksi.  Käytännössä tässä kuitenkin pätevät täysin samat periaatteet kuin openshovettamisessa semibluffina, mitä käsiteltiin ensimmäisessä artikkelissa; käsien absoluuttinen value ei ole oikea mittari. Restealaamisen taito on erittäin tärkeä taito olla repertuaarissa, mutta koska kyseessä on kuitenkin korkean riskin moovi, ei sitä pidä kuitenkaan silmittömästi viljellä. Esimerkiksi juuri tuo WSOP:n main eventistä putoamiseen johtanut moovi oli näin jälkikäteen ajateltuna liian hätäinen. Olisin pitänyt siitä paljon enemmän, jos stackia ei olisi ollut kuin maksimissaan noin 18 big blindia, sillä tuolloin olisin saanut onnistumiselle paremmat oddsit, kun kuitenkaan buttonin maksurange ei merkittävästi eroa, onko sillä maksettaa tuonne 18 big blindiin vai 22 big blindiin asti. Kuitenkin koska agressiivinen peli on voittavaa pokeria, on omasta mielestäni hieman optimaalista kevyempi restealaaminen parempi vaihtoehto kuin liian tiukka.

Tässäpä tämä kai tällä kertaa. Tuli vähän pidemmän puoleisempi artikkeli tällä kertaa, mutta kiitos lukijoille, jotka jaksoivat enemmän kuin vähän alusta. Tämä oli tämän minisarjan jälkimmäinen ja viimeinen osa näillä näkymin, mutta koska molempien artikkelien kirjoittaminen oli kuitenkin varsin mukavaa vaihtoehtoista ajanvietettä grindaamiselle, voin harkita kirjoittavani enemmänkin turnauspokerista lukijakunnan ja pokeritiedon toimituksen näin halutessa. Aiheita voi ehdottaa esimerkiksi kommenttiketjussa foorumilla.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.