Juha Helppi rahastanut 21 eri maassa – maailmanlistan viides

Aki Pyysing

Tutkailin pokeriturnaustilastojani pari päivää sitten. Joo, myönnän tekeväni sitä aina välillä – ja niin tekevät luultavasti lähes kaikki muutkin matkailevat pokerinpelaajat. Löysin hauskat statsit siitä, kuinka monessa maassa olin ollut listattavissa turnauksissa rahoilla. En aiemmin nimittäin tiennyt tällaista kokoomalistaa missään olevankaan.

Koottuna löytyi myös TOP 10.000 pelajaa. Johtajan olisin arvannut. Vanha tuttuni Casey Kastle, joka viettää aikansa lentokoneessa ja pokeriturnauksissa, oli johdossa huikealla 38 maalla. Tunnen miehen hyvin, koska turnaustippumisten jälkeen Casey suunnistaa lähimpään mahdolliseen tonnin minimioston paikkeilla olevaan omahapöytään, joissa olen paljon päivystänyt pokeriturnausten liepeillä reilun parin vuosikymmenen ajan.

Caseylla on rahastuksia kaikilla pysyvästi asutuilla mantereilla. Kassalla on pitänyt käydä Manilasta Melbourneen ja Tbilisistä ihan Helsinkiinkin asti. Nähdäkseni ainoana amerikkalaisena hän tuli heti 9/11:n jälkeen Badenin Sevenin EM-kisoihin. Edellisenä vuonna mukana oli ollut kymmeniä amerikkalaisia, Hellmuthin Pilikin, joka muuten voitti. Mitä ilmeisimmin Casey suhtautuu lentämiseen pragmaattisemmin kuin Poker Brat.

Olen yrittänyt tuoda esiin aina kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa, että suomalaiset ovat raskaasti yliedustettuna pokerimaailman huipulla. Tämä tilasto vahvisti käsitystäni. Jaetulta viidenneltä sijalta löytyi Littoisten Lyöntikone, Juha Helppi. Kaksikymmentäyksi maata oli paljon enemmän kuin olisin luullut. Siinä missä Casey pomppaa turnauksesta toiseen, Juha puuhastelee perheenisänä, pelaa paintballia, seuraa turkulaista urheilua ja matkustaa hyvin valikoidusti.

Juha on saanut tähän mennessä rahastuksia 6,5 miljoonaa dollaria. Jos vertaa tätä Caseyn 1,9 miljoonaan, voisi helposti päätyä valitsemaan turnaushevosekseen mieluummin Helpin kuin Kastlen. Tosin osuuksia ei liene kaupan. Epäilen, että Helppi kirii jatkossa lisää etumatkaa turnausrahastuksissa mitattuna, mutta ei saa koskaan kiinni Kastlea maamäärissä. Itseään ja ennakkoluulojaan kunnioittava turkulainen kun ei helpolla Marrakechiin matkusta, missä sielläkin Kastle on piipahtanut. Eihän Marokossa edes puhuta turkua.

Jaetulta yhdeksänneltätoista tilalta löytyi Jussi Nevanlinna. Kahdeksantoista maata Jussin vyöllä oli tyyliin kymmenen enemmän kuin olisin arvannut. Sen toki tiesin, että Jussi on käytännön aina Hollannissa pääturnauksen finaalipöydässä, mutta on Nevanlinnan matemaatikkosuvun musta lammas ehtinyt moneen muuhunkin maahan vajaassa kymmenessä vuodessa. Lisäksi mainittakoon, että Jussi pelaa päätyökseen netin isoimpia käteispelejä ja turnausvoittamisen olevan hänelle lähellä harrastusta.

Jukka Juvonen on erikoistunut turnauspelaamisessaan entisen Varsovan liiton maihin, mutta löytyy häneltä myös tilastomerkintöjä sekä Aasiasta että Amerikasta. Seitsemällätoista lipulla päätyy maailmanlistalla jaetulle 30. tilalle.

Jukan niskaan hengittävät sekä Joni Jouhkimainen että Kimmo Kurko kuusitoista lunastusmaata meriittilistalla. Tällä ollaan maailmassa vain sijalla 46. Ikärasistisista syistä arvelen sekä Kimmon että Jonin menevän jossain vaiheessa vielä Jukan ohi. Tosin Kimmon tapauksessa tämä edellyttää Meten päästävän nuoren lapsen isän pokerimatkailemaan myös vähän eksoottisempiin maihin.

Viisitoista maata saavuttaneiden joukossa on meikäläisistä ainoastaan Pasi Heinänen. Pasi viettää paljon aikaa Aasiassa, ja rahoilla on Mansesterin mies ollutkin esimerkiksi sekä Etelä-Koreassa että Filippiineillä. Casey Kastlella oli rahastus myös Kamputseasta, mikä Pasilta puuttuu. Kannattaisi ehkä harkita piipahtamista siellä ja nousta 74. sijalta ylöspäin.

Sadan joukosta löytyi siis kuusi suomalaista. Mainittakoon, että suomalaiset tuskin edustavat maailman pokeriturnauksia pelaavasta populaatiosta edes 0,6 prosenttia kuudesta nyt puhumattakaan.

Sadan ja kahdensadan välissä on sinivalkoisissa väreissä sitten vain Jyri Merivirta. Neljäntoista maan valloituksella pääsee sijalle 117. Jos Jukka on kiertänyt Itä-Eurooppaa, on Jyri sitten USA:n lisäksi Länsi-Euroopan erikoismies. Jyräyksellä olisi erinomainen mahdollisuus lisätä yksi maa listaan, jos muuttaisi mieltään ja päättäisi lähteä marraskuun Master Classics of Pokeriin. Hollantia en nimittäin löytänyt Jyrin lippulistasta.

Kolmetoista lippua löytyy Toni Ojalalta ja Miikka Anttoselta. Tällä ei pääse kahdensadan sakkiin, vaan jää sijalle 203. Nuorten miesten on syytä olla varuillaan, koska niskassa hengittävät kahdentoista maan valloituksella maailmalla vähemmän meritoituneiden Patrik Antoniuksen, Jani Sointulan, Jani Vilmusen ja Mikko Turtiaisen lisäksi pisimmän ajan suoritukseen käyttänyt Aki Pyysing.

Mie keksin nimittäin itselleni uuden harrastuksen. Päätin yrittää lisätä lippumäärääni, jota sitäkin olisin suorilta veikannut todellista pienemmäksi. Esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa en ole koskaan ollut turnauksessa rahoilla, vaikka olen kaikissa näistä maista pokeria pelannutkin. Osaamattomuuteni ja epäonnisuuteni lisäksi asiaan on saattanut vaikuttaa, että aamupalavarkaiden maassa en ole pelannut yhtään turnausta ja hörökorvien kanssa 90-luvulla ehkä kaksi. Siellä missä puoli kansaa äänestää ensi viikolla presidentiksi vulgääriä narsistia, jota ei edes haittaa jäädä kiinni jatkuvasta valehtelusta, olen sentään pelannut viisi turnausta. Kolmessa WSOP:n pääturnauksessa olen kokeillut osaamistani, ja se ei ole koskaan riittänyt toiseen päivään asti. Lisäksi olen muistaakseni pelannut Vegasissa yhden omahan ja yhden pottihilon ilman turhia tilastomerkintöjä.

Päätinkin lähteä ensi vuonna pelaamaan pitkästä aikaa sekä Saksaan että Iso-Britanniaan. Hyvän ilmaston, maukkaan ruoan ja kauniiden naisten perään onkin syytä lähteä rivakasti ennen kuin eroavat Euroopan talousalueesta. Menevät nimittäin turnausvoitot verollisiksi, jos näin käy. Pelkkä Euroopan unionista eroaminen ei siis verollisuuteen riitä, pitää mennä sukset ristiin mannermaan kanssa oikein kunnolla. Saatanpa lämmetä pelaamaan jonkun verollisen turnauksen jenkeissäkin. Kanadaankin olen aina halunnut mennä, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt lisääntyi entisestään motivaatio buukata NHL- ja kasinokiertuetta Pohjois-Amerikan sivistyneimmältä vaikuttavaan valtioon.

Tosin aika usein olen suunnitellut pokerireissuilla pelaavani turnauksia ja päätynyt ahneuksissani jumittamaan käteispöytään. Mutta kolmella valloituksella lisää pääsisin maailmanlistalla sadan joukkoon. Sillä voisi sitten lapsille ja vanhemmille retostella.

Enemmän pokerisivistyneelle väelle on nimittäin vaikeaa loogisesti perustella, miksi on alkanut kerätä jotain saatanan lippuja.   

P.S. Jos olen missannut jonkun, joka olisi tällä päivämäärällä kuulunut joukkoon, ilmoitelkaa ja korjailen kolumniin.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.