Juhani ”Administeri” Tyrisevä toimii vaikka Leelian lepotuolina

Piti vähän kelailla taaksepäin Administerista tehtyä Kärkipari-podcastia, kun kuulin, että ”Aika paljon liveraportoinnissa on leeli ja lepotuoli -hommaa. Pokerissa käy välillä aika surullisia juttuja, joissa maalissa herralla X on ässäpari ja maalissa se on hyvä kakkonen. Ihmiset avautuu välillä aika lyhyesti ja välillä aika pitkästi.”

En ollut mistään leelistä ikinä kuullutkaan, lepotuolin toki tiesin. Metaforan ymmärsin, mutta alkoi heti vaivata mikä litun leeli. Google.com kertoi, että Eeva-lehdessä oli 50-80-luvuilla ihmissuhdepalsta nimeltä ”Leelian lepotuoli”. Kuulin kahdesti väärin – ja entinen esimieheni mitä ilmeisimmin lukenut Eevaa enemmän.

Podacastin tekijää Antti Tiaista lainatakseni ”koko suomalaisen pokerikansan rakastama reportteri” Juhani Tyrisevä tosiaan on entinen esimieheni Helsingin Suomalaisesta Säästöpankista. Jussi oli samaan aikaan päämeklarina, kun askartelin sijoitusneuvojan vakanssilla meklarinkin töitä. Urani huipentuma pörssissä oli, kun pääsin päämeklarin viereen kirjuriksi istumaan toiseksi viimeisenä julkihuutopäivänä Fabianinkadulla vuonna 1989.

Pörssisalin kuuluisia nappeja en päässyt kuitenkaan painelemaan. HETI-kauppaa sitten kuitenkin tein parin vuoden ajan. Itse asiassa olimme Jussin kanssa työparina Helsingin pörssin uuden hienon elektronisen kaupankäyntijärjestelmän ensimmäisenä koeajoiltana. Kävimme valmistautumassa noin kuudella A-tuopilla pankin varsinaisen työajan päätyttyä ja starttia odotellessa, joten kaikki meni meiltä diginatiiveilta oikein näppärästi.

Kuten podcastistakin ilmenee, olemme kirjoittaneetkin samasta Lauritsalan lukiosta kuin koulun 50-vuotisjuhlassa käsillä seisonut Arvi Lind, Larin Parasken jälkeläinen Eeva Litmanen ja Lauritsalan Kisan seiväshyppääjä Petteri Nykky. Emme tosin tunteneet silloin, koska Jussi on kuusi vuotta vanhempi. Pikkuveljensä Pauli sen sijaan oli yläasteella rinnakkaisluokalla ja olimme eri puolilla liikuntatuntien verisissä Nuijamaa – Lauritsala jääkiekko-otteluissa.

Jussi kuitenkin aina korostaa, että hän ei ole Nuijamaalta, vaan syntynyt Lappeen kunnassa. Taloon, joka on Nuijamaantietä Lauritsalasta hyvän matkaa kohti itärajaa, mutta onnekkaasti juuri ennen Nuijamaan vanhaa rajaa. Lappeen maalaiskunta ja Lauritsalan kauppala liitettiin Lappeenrannan kaupunkiin 1966, Nuijamaa sinnitteli itsenäisenä vuoteen 1989.

Yllättävän huono ravipeluri

Lappee on ajokorttiin merkityn syntymäpaikan lisäksi (olen tarkistanut, koska vahvasti epäilin Jussin kotitalon olevan Nuijamaalla) muutenkin läheinen paikka. Hän kävi nimittäin katsomassa 1970-luvulla Lappeen raviradan kaikki ravit, aloitettuaan totopelaajauransa vuonna 1967 Joutsenon paikallisraveissa.

Tämä oli 1982 aloitettujen valtio-opin ja tilastotieteen opintojen kannalta turmiollista, sillä Helsingissäkin piti sitten aina päästä Vermoon. Vermon keskiviikkoraveissa oli kuulemma 1980-luvulla parhaimmillaan 6.000 ihmistä, kun ei voinut missään etänä betsata. Sain kerran tapaninpäivänä Jussilta kyydin Lappeenrannasta Helsinkiin, tosin edellytyksellä, että pysähtyisimme Lahdessa Jokimaan raveissa.

”Olin kyllä yllättävän huono ravipeluri”, summasi Juhani totouransa. Tämä oli hämmästyttävää, koska olen tavannut korttiringeissä paljon ravimiehiä, mutta en koskaan huonoksi betsariksi tunnustautunutta. ”On onni, että en ole koskaan omistanut hevosta”, oli toinen aspekti raviurheiluun. Tämän analyysin olen muistaakseni kuullut joltain toiseltakin hevosurheilun ystävältä.

Ravibussien vetopokeriringissä

Ravibussien korttiringitkin tulivat Jussille tutuiksi. ”Bussin etummaisella penkillä oli Vuoksenmaan Jorma tutkimassa kuumeisesti raviohjelmia ja peräpäässä korttirinki. Siellä pelattiin vetopokeria (=ostopokeri, draw poker) viidellä kuudella pelurilla ja lisäksi sinkkiä. Vetopokeri oli joko kymmenen markan työ- tai jokamiestä.

Pokeririnki hajosi bussin saapuessa raviradalle, mutta kaikki sinkkimiehet eivät aina päässeet raveihin lainkaan. Mitä ilmeisimmin ainakin jotkut kokivat heillä olevan merkittävää etua tässä kahden hengen tikkipelissä. ”Joillakin kyllä olikin”, Administeri analysoi.

Sinkkihän on taitopeli, mutta ei pokeria. En suostu pelaamaan sinkkiä kenenkään kanssa kuin ehkä ilman rahapanoksia, koska en koskaan ole peliä kunnolla opetellut.

Termit ”työmies” ja ”jokamies” tulivat miulle tutuiksi vasta Tampereen Jäähovin torstaisissa sököringeissä. Siellä pelattiin yleensä aluksi satasen työmiestä, joka joskus eskaloitui satasen jokamieheksi. Tässä puhutaan siis alkupanoksista. Työmiehessä vain vuorossa oleva jakaja laittaa anten, jokamiehessä taas sitten kaikki laittavat. Jälkimmäinen on isompi peli.

Jäin ravibussien pokereista niukasti voitolle. Vedin liian pehmeästi ja kippasin sellaisia spotteja, mitkä tänä päivänä kiljuen maksaisin. Silloin en tajunnut sitäkään, että liian pieni pelikassa suhteessa pelin kokoon saa pelaamaan turhan arasti”.

HSSP:n nouseva tähti

Jätän suurelta osalta Jussin rivakasti kesätöistä päämeklarin kautta rahoituspäälliköksi edenneen pankkiuran yksityisyydensuojan vuoksi referoimatta. Siinä nimittäin nimi mainiten puhutaan jostain pankkitoimihenkilöstä, jolla oli taipumusta kravatti otsalle kiedottuna nukahtaa baarissa pöytään.

Sen huomautan kuitenkin, että pankkiurastani mainittu alle kymmenen vuotta oli oikeasti noin neljä vuotta.

Ja että olen samaa mieltä lausunnostaan: ”Arvopaperihommissa oppi jotain, mistä oli pokerissakin hyötyä”. Toimii myös toisinpäin.

Croupierin hommat sujuisivat vieläkin

Jussi oli ”opiskeluaikoinaan” kolme vuotta Raylla pelinhoitajana jä väitti keski-ikäisen setämiehen uholla, että ruletti ja blackjackin sujuisivat vieläkin. Saa kuulemma kysellä Veikkaukselta töihin, jos tarvetta on. Jos Jussi pääsee pyörittämään rullaa, vanha -EV-peleistä kieltäytyjä menee pelaamaan. Aion asetella mahdollisimman pieniä, mutta erikokoisia panoksia ympäri verkaa ja vaatia vauhdikasta voitonmaksua.

Domman sököistä Casino Rayn ja Pietarin kautta 1/2-nettiseveniin

Opiskelija-asuntolassaan Dommalla Jussi pelasi pientä sököä. Sitä ei mainittu, mutta pankkiaikanakin pelailimme paikoillaan ollessamme sököä ja bussissa vetopokeria. Kerran Jussin kotonaan järjestämässä sököillassa pelit lopetettiin, kun joku vaikutuksen alaisena ollut hönö katsoi kolmea ruutua ja kaksi herttaa neljän väriksi.

Pokeriuransa Tyrisevä summasi osuvasti: ”Olen pokerista ihan mukavasti voitolla ja aion mennä hautaankin voitolla.”

Jussi aloitti varsinaisen vakavan pelaamisen, kuten kaikki muutkin sivistyneet ihmiset, Casino Rayllä 90-luvun puolivälissä.

Vuosien 1995-2001 välillä Administeri pelasi 1.500 livesessiota enimmäkseen Helsingissä, mutta myös Wienissä, Amsterdamissa, Tukholmassa Kortoxenin hoolissa ja Pietarissa. Olin useilla noista matkoista mukana, mutta mitä tapahtui Pietarissa, jääköön Pietariin.

Pokeribuumin aikaan Jussi pelasi kymmenen taalan nettisittareita parhaimmillaan 176 päivässä, kun auki oli maksimissaan neljä. Miekään en nettipokeriaikoinani juuri yli neljää pöytää pelannut, ellen sairastunut johonkin rakerace-hulluuteen. Teoreettisesti on mahdollista, että pokerinuoriso pitää meitä dinosauruksina.

Sittareissani oli 30% ROI (=kympin sittarista tuli keskimäärin kolme taalaa voittoa). Olisi ilman muuta pitänyt mennä isompiin pöytiin. Oli todella hölmöä pelata vain niitä kympin sittareita 2005 asti”.

Tästä pystyy päättelemään, että eteläkarjalainen uho hiekkahoitoon asti voitollisesta pokeriurasta on uskottavan oloinen ennuste. Lisäksi tarina on paljon parempi tai ainakin tuloksellisempi, kuin monen ”Nousin nopeasti pari tasoa kerrallaan, voitin puoli miljoonaa ja hävisin kaiken”.

Ihan viimeisimpänä stinttinä Jussi kertoi netissä pelailleensa vuosia sitten 1/2-seveniä. ”Niukasti voitollisesti”.

Livereportterilegendaksi

Vuonna 2006 Jussi nosti kättä pystyyn, kun Pokeritiedossa pohdittiin liveraportoinnin aloittamista. Ura lähti Grand Casino Helsingiltä legendaarisilla sanoilla ”No niin.”

Helsingissä lähetys sammui välillä, kun Jussin nimeltä mainitsematon arpajais- ja ampuma-asehallinnon päällikkö Jouni Laiho (eläkkeellä!) mahtikäskyllään lopetti toiminnan ”arpajaislain vastaisena”. ”Kasino suhtautui siihen raportointiin myötämielisesti, koska tehtiin niille ilmaista mainosta”.

Nyttemmin Jussi yhdessä Emmi Juutilaisen kanssa Sami Siltasen ja Veikkauksen kanssa yhteisymmärrykseen päästyään on pari vuotta tehnyt liveraportointia myös Mikonkadulta ja nauttii kotiinpaluustaan kovasti. Tosin turnaukset olivat koronan takia seitsemän kuukautta tauolla, mutta Jussi aikoo raportoida vielä ainakin yhden olympiadin.

En spoilaa Administerin 14-vuotista uraa Suomen johtavana livepokerireportterina tämän enempää, podcastista loput. Jussi on sujuvasanainen haastateltava, joka vielä muistaa vuodet ja tapahtumat erinomaisen hyvin.

Antti Tiainen taas ei ole mikään verbaaliakrobaatti. En siis suosittele tälle alakerran naapurilleni aamuradiouraa. Mutta valmistautuu haastatteluihin erinomaisesti, on savolaiseksi ällistyttävän selväsanainen ja antaa haastateltavalle hyvin tilaa.

Tosin eteläkarjalaisille ei tarvitse tilaa antaa, ne ovat ainakin koko lapsuutensa harjoitelleet puhumaan toisten ihmisten päälle. Muuten ei kaakossa saakaan koskaan puheenvuoroa.

P.S. Tämänhetkisten huhujen mukaan maksublokit olisivat tulossa muodossa, jossa blokataan vain ne ulkomaiset pelintarjoajat, jotka jatkavat markkinointia Suomeen.

Pokerisivut 3.11.2020: Kärkiparissa Juhani Tyrisevä

 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.