Kaapataan lentokone Moskovaan

Aki Pyysing

Suunnittelin matkaa Moskovaan melkein koko viime vuosikymmenen. Kävin tuolloin 42 kertaa Pietarissa pelaamassa pokeria, ja käsittääkseni Moskovassa oli samanaikaisesti vielä paremmat pelit. Moskovalaiset ammattipelurit vierailivat isojen turnausten aikaan Pietarissa, mutta enimmäkseen pysyttelivät kotikaupungissaan. Moskovassa majaili pysyvästi myös useita ulkomaalaisia ammattilaisia, mutta Pietarissa ei oikeastaan yhtään. Esimerkiksi Mel Judah vietti suurimman osan 2000-luvusta juuri Moskovassa. Tästä pystyy käytännön aukottomasti päättelemään, että Moskovan pelit viime vuosikymmenellä olivat melko messevät.

Toisaalta Pietariin oli helppo mennä junalla, ja sielläkin pelit olivat hyvät. Erityisesti junalla paluu oli leppoisaa, sillä rahat tykkäsivät enemmän liikkuvassa Repinissä tehdyistä rivakoista turvatarkastuksista kuin venäläisten lentokenttien ultratiukoista metallinpaljastimista, jotka hälyttivät esimerkiksi eurojen turvalangoista. Lisäksi pietarilaiset ystäväni kertoivat moskovalaisten olevan ylimielisiä ja epäystävällisiä sekä kaupungin olevan paljon vaarallisemman kuin Pietarin. Lopulta Putin päätti sulkea kaikki lailliset kasinot heinäkuussa 2009, ja Moskovan matkani jäi savolaiseksi projektiksi.

Kun kasinot suljettiin, oletin niiden aukeavan uudestaan melko pian, tosin tällä kertaa Putinin lähipiirin omistamina. Tämä oli myös pietarilaisten pelureiden yleinen näkemys. Seitsemän vuotta myöhemmin arviolta 20 miljoonaa venäläistä pelaa nettipokeria, ja laittomia peliluolia on kaikissa vähänkään isommissa kylissä, mutta kasinot säädettiin vanhojen sulkemisen yhteydessä laillisiksi vain neljällä venäläistenkin jumalien hylkäämällä erityisalueella, joihin perustettu yhteensä yksi kasino on osoittautunut kannattamattomaksi. Lisäksi pari vuotta sitten kasinoiden perustaminen sallittiin myös valloitetulle Krimin niemimaalle ja talviolympiakaupunki Sotshiin – jonka ilmasto muuten soveltuu talviurheilua paremmin rantalomailuun. Nämäkin hankkeet ovat takkuilleet pahasti. Nettipokerin laillistamiselle on hallinnon periaatteellinen hyväksyntä, mutta laillistamisen muoto on vielä auki.

Kyllästyin odottamaan Putinin kaverien kasinoiden aukeamista ja päätin lähteä Venäjälle ensimmäistä kertaa puhtaalle turistimatkalle. Oli luonnollista lähteä Moskovaan, koska siellä en ollut käynyt, eikä valuutan salakuljetustarpeita tällä kertaa ollut.

Sheremetjoven lentokentälle saapuminen oli järkytys. Passintarkastus oli ohi puolessa minuutissa, eikä edes maahantulolappua tarvinnut täyttää, vaan virkailija printtasi valmiin lapun passin ja viisumin skannattuaan. Vuodenvaihteesta lähtien nuuskan myynti Venäjällä on ollut laitonta, ja vähän pelkäsin, että minulle käy tullissa kuin Ruotsin jääkiekkomaajoukkueelle Venäjän MM-kisoissa, ja nuuskat takavarikoidaan. Vihreää linjaa pitkin joutui kävelemään jännittävät toiset puoli minuuttia, ja olin onnellisesti Moskovassa nuuskahuolto turvattuna.

Koko reissu on ollut melkoista shokkihoitoa ennakkokäsityksiini Moskovasta. Kaupunki on keskustasta siistimpi kuin Helsinki, ihmiset ovat ystävällisempiä kuin Pietarissa, ja varsin usein kun olen puhunut kankeaa venäjääni, on minulle vastattu maailman yleisimmällä kielellä eli huonolla englannilla. Keskustassa on itse asiassa melko paljon englanninkielisiä kylttejä, mitä ei Pietarista löytänyt ainakaan viime vuosikymmenellä etsimälläkään. Yleisvaikutelma iltaisestakin Moskovasta on, että kaupunki on turvallisempi kuin vaikkapa Pariisi. Toki otantani on rajallinen ja rajoittuu lähinnä suosituimpiin turistialueisiin, mutta mitään turvallisuusongelmia en ole kokenut.

Pietarissa olin aina vähän varuillani, kun näin miliisin, koska he olivat ainakin siihen aikaan pahamaineisia turistin ryöstäjiä. Moskovalaiset poliisit taas vaikuttavat siltä, että niiltä uskaltaisi ehkä jopa kysyä opastusta. En tosin ole ainakaan vielä uskaltanut. Pieni välikohtaus miliisin kanssa oli, kun Kremlissä harhauduimme alueelle, jossa ei olisi saanut kävellä. Koppalakki vihelsi perään ja piti pienen puhuttelun. Hän huomautti, että kyltti jossa näytetään kävelysuunta, on kansainvälistä mallia eikä esimerkiksi sisällä kyrillisiä kirjaimia. Mutta hän ei vaatinut mitään lahjuksia, vaan osoitti pelkästään mihin suuntaan saa matkaa jatkaa.

Venäläiset vessat ovat legendaarisia siitä, että niissä ei ole paperia tai saippuaa eikä hanasta tule vettä. Kusta sen sijaan on yleensä hyvin sekä lattialla että rinkulalla, eikä vessaa ole tavallisesti vedetty. Olen tällä matkalla bongannut hämmästyksekseni monta siistiäkin vessaa, toki myös perinteisiä on löytynyt. Hivenen hihitytti Kremlin vessan kieltokyltti, jossa kiellettiin pöntön päällä seisominen ja tällä metodilla istumapissaaminen. Tämä on nimittäin venäläisten naisten perinteinen tapa käyttää yleisiä vessoja. Tämä sujuu kuulemma venakoilta viidentoista sentin piikkikoroillakin varsin näppärästi.

Itse asiassa harmittelen vähän sitä, että jätin aika paljon valueta pöydälle, kun en viime vuosikymmenellä saanut aikaiseksi hyökkäystä Moskovaan. Tosin sekä Napoleonille että Hitlerille kävi Moskovan retkellään hassusti. Mutta jos Mel Judah sukkuloi menestyksekkäästi Moskovassa, olisin miekin pärjännyt. Mel ei nimittäin ole käteispelissä minua kummoisempi veturi, joskin lähestymistapansa on vielä tiukempi, ja puhuu huonompaa venäjää. Kielitaidosta on Venäjälläkin paljon hyötyä, koska pelaajat tykkäävät analysoida pöydässä omia ja muiden käsiä ja yleensä käyttävät ainoaa osaamansa kieltä. Rahat olisi varmasti voinut wirettää, ja matkat olisi voinut tehdä turvallisesti Tupolevin siivin.

Mutta hyvä, että sain tämän reissun sentään aikaiseksi. Olin kyllä etukäteen tietoinen siitä, että pietarilaiset tykkäävät moskovalaisista vähemmän kuin turkulaiset tamperelaisista tai muut suomalaiset turkulaisista. Aikoinaan jos olin potissa moskovalaista vastaan, pietarilaiset toivoivat minun voittoani. Silti olin yllättynyt, että Moskova vaikuttaa ystävällisemmältä ja turvallisemmalta kuin viime vuosikymmenen Pietari. Toki Pietarinkaan nykytilanteesta minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia.

Negatiivisin yllätys oli, että alkoholinmyyntiä on Venäjällä rajoitettu. Varsin hyvin pitävä uusi tupakkalaki ei minua niinkään haitannut. Monissa baareissa ja Moskova-joen risteilyillä myydään vain olutta, mikä kihtiselle mutta alkoholitarjoilulle persolle on vähän nihkeätä. Tosin mitään mutkutusta ei tullut siitä, että jokiristeilyllä kaatoi omasta Ruskii Standardista baarista saatuun muovimukiin. Lisäksi kaupat eivät myy viinaa enää kymmenen jälkeen. Vanhassa iloisessa Pietarissa vodkaa myivät pyöreästi kaikki kaupat, ja siellä oli useita 24/7 päämyyntikartikkelinaan alkoholia myyviä kioskeja. Myyntiaikojen rajoituksilla tosin ei ole merkitystä, jos sen vain tietää. Tämä tiedoksi niille, joiden mielestä kaljanjuomista vähentää merkittävästi se, että kaupat vetävät Suomessa yhdeksältä verhot kaljahyllyjen eteen. Lisäksi alkoholirajoitukset antavat toivoa demokraattiselle kehitykselle tai ainakin nykyhallinnon vastustamiselle Venäjällä. NKP ja Gorbatshov eivät pysyneet enää kauan vallassa sen jälkeen, kun Gorba yritti rajoittaa venäläisten vodkan juomista.

Surullista on, että näin hieno maa, kaupunki ja ihmiset ovat jälleen kerran diktatorisen ja ainakin taloudellisesti epäpätevän hallinnon alla. Suosittelen joka tapauksessa lämpimästi matkailua Venäjälle. Moskovassa pystynee auttavasti sukkuloimaan pelkällä englannillakin, tosin kyrillisten kirjaimien osaaminen helpottaa suunnistusta ratkaisevasti. Pietarissa en koskaan käyttänyt metroa, koska etäisyydet ovat siellä niin lyhyet ja lisäksi sitä väitettiin turisteille vaaralliseksi. Moskovassa metro toimii hyvin, sillä pääsee joka paikkaan ja se vaikuttaa yhtä turvalliselta kuin Helsingin vastaava. Moskovalaiset muuten odottavat metroasemalla kiltisti ulostulevia ruuhka-aikoinakin, ennen kuin sopuisasti menevät sisään. Helsingin metrossa aina jotkut järjen jaosta selkeästi myöhästyneet yrittävät ehtiä sentään metroon ensimmäisenä tungeksien ihmisvirtaa vastaan. Se metro ei muuten lähde liikkeelle ennen kuin kaikki ovat sisällä, joten ihan hirvittävää ajansäästöä tässä ei kukaan saavuta.

Tutkimukset, jotka kertovat Moskovan olevan maailman kalleimpien kaupunkien joukossa, ovat samantasoisia kuin Pekka Puskan haastattelututkimukset viinantuonnista Virosta. Syöminen, juominen, asuminen ja liikkuminen eivät nykyisellä ruplan kurssilla ja helsinkiläiseen hintatasoon tottuneelle maksa täällä yhtään mitään. Toki jos on tarvetta polttaa rahaa, löytää kaupungista myös huippukalliita hotelleja ja ravintoloita. Niissä ne tutkimuksetkin on varmaan sitten tehty.

Suomalaisiin venäläiset suhtautuvat Moskovassakin ystävällisesti. Valtiollinen propaganda vääryydellä huostaan otetuista venäläislapsista Suomessa ei ole ainakaan vielä tehnyt tehtäväänsä. Tosin venäläiset yleensä suhtautuvatkin tiedotusvälineisiin aiheellisesti hyvin epäluuloisesti. He ovat vuosisatojen ajan tottuneet siihen, että venäläiset hallitsijat kertovat yhtä, ja tarkoittavat toista.

Moskovan matkassa on toki riskinsä. Esimerkiksi suomalainen turisti voi joutua luopumaan osasta ennakkoluuloistaan venäläisiä kohtaan.

P.S. Suosittelen Sleepy Sleepersin hienon biisin ”Kaapataan lentokone Moskovaan” lyriikkoihin perehtymistä.

P.P.S. Huolimatta siitä, että tapaamillani moskovalaisilla ei ollut mitään halukkuutta mihinkään hyökkäyssotiin ainakaan kovin pohjoisessa, suosittelen silti Suomelle edelleen NATO:on liittymistä. Pikkumiehet, jotka pullistelevat punttisalilla, voivat tehdä hyvin äkkinäisiä ratkaisuja.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.