Kallis viina laskee kulutusta?

Aki Pyysing

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perushokema on, että alkoholin hinnan nosto laskee kulutusta. Tästä on näyttöäkin: kun hintaa on nostettu, on tilastoitu kokonaiskulutus laskenut. Viinan hinnan noston lisäksi THL suosittaa kaljan laimentamista ynnä muita myyntirajoituksia.

Floridassa saa joka paikassa alkoholia halvalla ympäri vuorokauden. Puoli litraa Schlitzin Malt Liquoria (5,9%) maksaa 7-Elevenissä dollarin. 7-elevenit ovat nykyisin enemmän 24/7 kuin alkuperäisen 07-23. Tosin humalaisia saa Floridassa etsiä lähinnä Fort Lauderdalen Suomi-baarista.

Paikallisesta lehdestä luin, että Amerikassa on 18 % väestöstä riskikäyttäjiä, eli käyttävät vähintään kaksi alkoholiannosta päivässä keskimäärin. Tästä oltiin hyvin huolissaan. Minulla on vaikeuksia löytää tuttavapiiristäni 18 prosenttia, jotka käyttävät korkeintaan tämän verran. Tästäkin voisi joku äkkinäinen vetää hätäisiä johtopäätöksiä.

Selkeää on, että USA:ssa alkoholilainsäädäntö on liberaalimpaa ja alkoholin ongelmakäyttö vähäisempää kuin Suomessa. Vaikka olenkin hätäisten johtopäätösten erikoismies, en tästä tee suoraa päätelmää, että vapaa viina ja leveämmät kadut johtavat vähäisempiin alkoholiongelmiin.

Sen sijaan suhtaudun hivenen kriittisesti THL:n ”kokonaiskulutuksen laskuun” ja sen hehkutukseen. Siinä on mukana sekä ”tilastoitu” että ”tilastoimaton” kulutus. Tilastoitu on monopolin toimittamat juomat, eli se lienee laskettu oikein.

Tilastoimaton perustuu matkustajatuontigallupeihin. Vaimojen suorittamissa haastattelututkimuksissa miesten ilmoittama drinkkimäärä on pyöreästi otettu määrä jaettuna kahdella. Sama ilmiö on varmasti mukana, kun kysytään ”paljonko viinaa toit Virosta”.

Ensimmäiselle, jolle kerroin kaavailevani kolumnia viinan hinnan vaikutuksesta kulutukseen, tein yhden hengen haastattelututkimuksen. Tai oikeammin hän kertoi kysymättä tuoneensa Tallinnasta hiljan 71 laatikkoa viiniä, 10 litraa konjakkia, 10 litraa 80-volttista vodkaa, 4 litraa viskiä, 5 lavaa olutta, 5 lavaa lonkeroa ja 8 kartonkia tupakkaa. Tekee kuulemma kaksi tuonninedistämismatkaa vuosittain. Tämän vastauksen rehellisyyteen uskon enemmän kuin rekkamiesten gallup-vastauksiin tuomistaan viinalasteista ja niiden jakelusta.

Suomalaiset tissuttelevat nykyisin enemmän kotonaan ja vähemmän ravintoloissa. Anniskeltu kulutus on vähentynyt trendinä jo jonkin aikaa. Vähittäiskulutus on kasvanut kuitaten baarien myynnin laskun reippaasti ja todellisuudessa vielä enemmän kuin tilastot esittävät. Jos alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut ajaa normaaleista ruokajuomista kalsarikänneihin, on tässä onnistuttu erinomaisesti.

Käsittääkseni yhteiskunnan olisi hyvä minimoida alkoholihaitat ja maksimoida verotulot. Lisäämällä viinarallia Suomenlahden yli tämä ei varsinaisesti toteudu. Olen mennyt menossa BOTFiin Tallinnaan perjantailautalla ja palaamassa sunnuntailautalla. THL:n väelle voisi tehdä hyvää tutustua näiden lauttojen matkustajien sosioekonomiseen asemaan ja matkustamisen motiiveihin.  

Siirtymä anniskeluravintoloista omille baarikaapeille ei sekään voi olla optimaalista. Useimmissa ravintoloissa jossain määrin rajoitetaan kuitenkin maksimikännin määrää. Ja vaikka ei rajoitettaisikaan, verotuloja sataa valtion kassaan monelta suunnalta.

Käytännössä hinnankorotukset ongelmakäyttäjillä vaikuttavat lähinnä siihen miten ja missä kulutetaan. Kun ei ole varaa kapakassa kiskoa, kaadetaan sitten kotona. Jos ei ole varaa Alkosta ostaa, tuodaan Virosta tai tehdään itse. Opiskelija-aikoina tein ja join aika paljon melko pahaa kotivalkoviiniä.

Meillä suurkuluttajilla on sanonta ”Viina on aina hintansa väärti”. Tämä tarkoittaa, että jos habandaa tekee mieli, sitä myös hankitaan.

Joillain alkoholin kulutus toki oikeasti laskee, kun hinta nousee. Esimerkiksi on ihmisiä, jotka kerran kuussa ottavat lasin viiniä ravintolassa, mutta eivät ota toista, kun on niin kallista. Kun hinta nousee, kaksi voi vaihtua yhteen. Kuusitoista ei kuitenkaan vaihdu kahdeksaan. Edellistä olen nähnyt tapahtuvan, jälkimmäistä en koskaan. Hintajoustoa alkoholin määrän suhteen on Suomessa lähinnä niillä, joilla ei ole mitään alkoholiongelmia.

Alkoholi- ja muutakin politiikkaa vaivaa kovasti se, että tehdään asioita, jotka kuulostavat hyvältä välittämättä seurauksista. Minä en tiedä miten suomalaiset saisi lopettamaan läträämisen, mutta tiedän paljon keinoja, jotka joko eivät toimi tai vaikuttavat päinvastaisesti.

Kun nuuskan myynti Suomessa kiellettiin, siitä seurasi käytön räjähdysmäinen kasvu erityisesti nuorison piirissä. Kielletty hedelmä maistuu aina makeammalta, varsinkin alaikäisten keskuudessa.

Samantyyppisiä, mutta lievempiä seurauksia arvelen olevan sillä, että nykyisin paperit tarkistetaan lähemmäs nelikymppisiltä siiderinostajilta. Tällä luodaan mystiikkaa alkoholin ympärille. Todellisuudessa niin kauan kuin kaikki täysi-ikäiset saavat ostaa, pystyvät alaikäisetkin hankkimaan, ellei heille aseteta ulkonaliikkumiskieltoa.  

Kauppojen aamu- ja iltamyynnin kieltäminen ja kaavaillut yökerhojen aukioloaikojen lyhennykset ovat tyypillisiä hankkeita, joilla saadaan vahinkoa aikaan lähinnä yrittäjille. Jos joku käyttää täyspäiväisesti alkoholia, hän on hyvin selvillä myyntiajoista ja varautuu sen mukaan. Parhaassa tapauksessa joku onneton joutuu odottamaan loiventavan saamista aamulla tunnin pari enemmän ja joltain jää hakematta kaupasta iltakalja, kun kello onkin jo yhdeksän. Näistä jälkimmäinen sitten näkyy tilastoissa vähentyneenä kulutuksena.

Yökerhojen sulkemisen aikaistaminen johtaa lähinnä jatkoihin yksityistilossa ja pimeisiin baareihin. Helsingissä olen selittänyt monelle turistille kasinolla, että Suomi sulkeutuu 04. Tämä on erityisesti venäläisissä aiheuttanut ihmetystä. Kaupungin pimentäminen vielä aikaisemmin ei tee siitä erityisesti houkuttelevampaa matkailukohdetta.

Valistuksen on todettu olevan nollavaikutteista alkoholinkäyttöön sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa jo vuonna 2004. Silti siihen ladataan kovasti turhia toiveita.  Minä sanoisin, että suomalaiset ovat viinan suhteen toivotonta kansaa vielä pitkään. Ehkäpä jossain sukupolvien päässä on kohtuukäytön glorifioiminen nykyisen räkäkänni- tai kaikenkieltämiskulttuurin sijaan.

Amerikassa alkoholiongelma keskittyy lähinnä alkuperäisväestöön, mutta ei se ihan päihdevapaa yhteiskunta ole. Yökerhossa väki ei ole sulkemisaikaan räkä poskella, kuten meillä Pohjolassa, mutta pupillit joko pieninä tai suurina kyllä. Siinä missä täällä otetaan vähän pohjia, siellä vedetään pari viivaa nenään.

Alkoholihaittojen suhteen en siis tiedä mitä Suomessa pitäisi tehdä. Huumeiden suhteen olen arvostetun brittilehden Economistin linjoilla. Huumeet pitäisi laillistaa ja huumekauppa ottaa valtion haltuun. Tämä on pokerilogiikan omaksuneelle niin itsestään selvää ja niin epätodennäköistä toteutua, että en jaksa edes perustella.

Ehkäpä valtio voisi aivan hyvin ottaa viralliseksi tavoitteekseen alkoholista saatavien verotuottojen maksimoimisen. Verotulojen maksimoiminen haitallisesta nautintoaineesta pitäisi olla täysin hyväksyttävä tavoite. Lisäksi se vähentäisi asian tiimoilta tapahtuvaa julkista jeesustelua ja valehtelua, minkä senkin pitäisi olla tavoiteltava asia. Tämä yhdistettynä alkoholimainonnan kiellon säilyttämiseen nykyisellään voisi toimia paremmin kuin erilaiset STM:n ja THL:n Puuha-Pete- hankkeet asian tiimoilta.

P.S. Erityisesti oluen laimentajille tarina vuodelta 1989:

Pidin tipattoman tammikuun. Koska olin kuullut vanhemmilta kauppatieteilijöiltä hokemaa, että kaljasta ei voi tulla känniin, päätin suorittaa tieteellisen kokeen. Helmikuun ensimmäisenä päivänä ostin Vaasankadun Kukkurasta 30 pulloa ykkösolutta ja join ne vajaaseen kolmeen tuntiin. Tämän nähneet opiskelijakaverit eivät enää väittäneet moista.

P.P.S. Tehokas keino vähentää tuontia olisi laittaa Länsisatamaan vielä tuplaten pidempi matka käveltäväksi kaljakärryjen vetäjille. Minulle nykyinenkin matka on jo liian pitkä.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Alkoholipolitiikan kuluttajaopas STM 2004

Alkoholiolojen lähihistorian ja nykytilan kartoitus sekä arvio alkoholihaittoja vähentävistä keinoista THL 2012 (Olen sentään monisanaisuuden kohtuukäyttäjä verrattuna näihin veijareihin)

THL alkoholilain uudistuksesta 2013