Kesäterveisiä Thaimaasta!

 Varoitus: Tämä kolumni ei käsittele pokeria.

Takana on kahden viikon loma Thaimaassa. Olin odottanut lomaa kovasti etukäteen, olihan tiedossa varmasti lämmintä ja ennen kaikkea mahdollisuus olla lasten kanssa 24h/vrk. Lennettiin ensin poikien kanssa Bangkokiin ja sieltä Phuketiin. Lennot sujuivat ihan mukavasti, matkatavarat löysivät tiensä lomakohteeseen ja lapset saivat hieman nukuttuakin koneessa. Veimme tavarat äkkiä huoneeseen ja lähdimme uimaan. Koska oli jo tullut pimeää, tyydyimme hotellin uima-altaaseen. Pojat oppivat heti ensimmäisenä iltana käyttämään hyväkseen allasbaaria ja jopa 3 ½ vuotiaskin oivalsi, miten tilataan banaanipirtelöä. Lämpimässä vedessä lasten kanssa polskutellessa unohtui koko muu maailma – heti ensimmäisistä sekunneista alkaen.

Lasten kanssa lomaillessa on monta hyvää puolta. Yksi niistä on se, että voi heti ensimmäisenä lomapäivänä mennä rantalelukauppaan ja ostaa kaikki tarvittavat välineet hiekkalinnojen rakentamiseen, uimapatjat vesileikkeihin ja pallot pallopeleihin. Ja mikä parasta, kukaan ei katso rannalla kieroon, kun itse aivan innoissaan rakentaa rannan suurinta ja hienointa hiekkalinnaa monta tuntia. Niin, siis lasten takia tietysti.

Vaikka itse valitsen monesta muustakin syystä kuin hiekkalinnojen takia mieluummin rannan kuin uima-altaan, tällä lomalla vietimme aikaa hotellin altailla huomattavasti enemmän. Syitä siihen oli kaksi: todella kovat aallot ja merivirtaukset, minkä takia rannalla oli uintikielto sekä todella likaiset rannat. Hietikolle oli huuhtoutunut ja kertynyt järkyttävät määrät rojua, eikä ketään näin matalasesongin aikana kiinnostanut niitä sieltä pois keräillä. Mielessä muun muassa kävi, olisiko johonkin haaksirikkoutunut hammasharjalastissa ollut laiva, sillä rannalta olisi voinut oikeasti kerätä sata hammasharjaa puolessa tunnissa. Mutta oli siinä hyväkin puoli, että rantoja ei ollut siivottu. Teimme poikien kanssa muutaman todella jännittävän aarteenetsintäreissun pitkin rantoja, löytöinä simpukoiden lisäksi muun muassa koruja, vöitä, kenkiä sekä kuollut parimetrinen käärme. Käärmeiden kanssa tehtiin tuttavuutta lähemminkin viimeisenä lomapäivänä, palaan siihen vähän myöhemmin.

Kun ns. lomapalaverissa ennen matkalle lähtöä lapset saivat jokainen vuorollaan kertoa, mitä haluavat lomalla tehdä, lista oli seuraavanlainen:

  • jokainen päivä uintia, mielellään monta tuntia. Tämä toteutui kuin itsestään.
  • norsuratsastus. Kokeiltiin ja taas tuli todettua, että viimeisen kerran. Kovalla penkillä hiostavassa viidakossa moskiittojen syötävänä hämähäkin verkkoja väistellen – ei ole mun juttu.
  • veneretki jollekin pikkusaarelle ja snorklaus. Tämä oli taas yksi loman parhaista kokemuksista ja sai jälleen harkitsemaan sukelluskurssia. Vedenalainen maailma koralliriutoilla on henkeäsalpaava.
  • viidakkoseikkailu. No viidakossa tuli seikkailtua myös, siitä viimeinen luku.

Kun alkoi viimeinen kokonainen lomapäivä, päätimme toteuttaa viimeisen toiveen ja lähteä viidakkoon. Viidakkoahan siellä riittää, mutta koska nuorimmainen on vielä niin pieni, ajattelin, että retki läheiselle vesiputoukselle ajaisi asian hyvin. Loman aikana meistä tuli jokailtainen varma poka Mr. Simsongille, joka päivysti tuk-tukillaan hotellimme edessä ja niin päätimme lähteä hänen kyydillään Kathun putouksille. Saavuttuamme Kathuun alkoi rankkasade, siis todella kova rankkasade. Hetken pohdittuamme asiaa, päätimme kuitenkin lähteä kiipeämään viidakkoon rakennettuja portaita (415 kpl) ylös putouksen alkulähteille. Portaiden loputtua kulkumme jatkui kapeaa polkua pitkin ja vielä ylöspäin mennessämme, ajattelin mielessäni, että onpa mukavaa kun mennään tällaista mukavaa pikkupolkua pitkin, hepatiittirokotukset otettuina, ihot hyvin suojattuina jne. Saatetaan nähdä hyvällä tuurilla jopa pari isoa sammakkoa ja huonolla tuurilla hämähäkki. Melko ylhäällä ollessamme nuorin lapsistani hieman liukastui märällä polulla ja kun autoin häntä takaisin polulle, satuin katsahtamaan ylöspäin. Valtava hämähäkki tuijotti 15 cm:n päässä. Olisi ollut mikä tahansa muu kuin hämähäkki ja kaikki olisi ollut hyvin. Pelästyin tilanteessa niin pahasti, etten oikeastaan edes huomannut kun toinen jalkani luisui polulta pieneen puroon ja joku puri minua jalkaan. Varovasti nostin lapseni syliin, mutten uskaltanut muuten liikahtaakaan – olihan meitä varoiteltu edellisenä päivänä käärmeshowssa, kuinka kobrat reagoivat liikkeeseen. Minuutin kuluttua kun vihdoin uskalsin katsoa alas, totesin jalassani olevan kaksi vertavuotavaa reikää vierekkäin. Ensimmäisenä mieleeni tuli jostain syystä Pasi Heinänen ja hänen toteamuksensa ”siis ei ole todellista!!” En edes tiennyt, mikä se oli ollut, mutta ilmiselväsi jokin käärme. Ilmeisesti litran verran adrenaliinia veressäni osasin sentään sitoa huivista kiristyssiteen jalkaan ja lähteä alas. Muu seurue, muun muassa vanhin poikani, oli vielä syvemmällä viidakossa, eivätkä he tietenkään kuulleet avunhuutojani.

Lähin sairaala oli onneksi melko lyhyen matkan päässä, minne mr. Simsong kyyditti minut tuhatta ja sataa. Sairaalassa toimittiin uskomattomalla ripeydellä kun he näkivät turvonneen jalkani. Välittömästi muutama pistos vastamyrkkyjä, verikokeisiin, röntgeniin ja muihin tutkimuksiin. Päässä rupesi huippaamaan oikeastaan vasta sairaalassa kun lääkäri kertoi, mitä olisi voinut käydä. Puremajälkien syvyydestä ja hampaiden koosta päätellen kyseessä oli suurehko (en halunnut kuulla lääkärin metriarviota käärmeen pituudesta) myrkkykäärme, joka ilmeisesti oli tyhjentänyt myrkkynsä edelliseen ateriaansa juuri ennen kuin olin ilmeisesti astunut sen päälle tai ainakin liian lähelle. Eli onnekseni koituivat vastatyhjennetyt myrkkypussit, myrkkyä oli elimistössäni niin vähän, että olo tuntui kipeää jalkaa lukuun ottamatta jo normaalilta seuraavana aamuna. Ei huimausta, pahoinvointia tai sekavuutta – ainoastaan huikea sotatarina kerrottavana lapsenlapsille viidakosta ja varmasti komeat arvet nilkkaan. Vielä hienompi tarina olisi ollut jos olisin osannut toimia oikein pureman jälkeen. Minun olisi mr. Simsongin mukaan pitänyt tappaa välittömästi minua purrut käärme vääntämällä sen niskat nurin (en ollut tiennyt, että käärmeille voisi niin edes tehdä) ja ottaa mukaan sairaalaan oikean vastamyrkyn saamiseksi sekä sen jälkeen naulata sen nahka seinälleni. No, ensi kerralla sitten toimin oikean viidakkosoturiprinsessan tavoin.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.