Kilpparin pelaaminen ei kannata

Aki Pyysing

 

Monien pokeripelaajien helmasyntinä on kilpparin pelaaminen. Tämä ei tarkoita Kilpparin kanssa pelaamista, vaan voittojen suojelemista ylivarovaisella pelillä. Tämä ei johda yhtä suuriin tappioihin kuin häviöllä tilttaaminen, mutta suuremmalla todennäköisyydellä tappioihin. Tilttaava pelaaja voi onnistua lämpöämään itselleen tuplat. Kilpparia pelaava vajoaa pikku hiljaa alaspäin, ellei joku saa mielenhäiriötä ja lahjoita rahaa.

Avioliitoissani pelasin kilpparia huonolla menestyksellä. Siellä lyhyen aikavälin etujen takia annoin periksi sekä periaatteilleni että pitkän aikavälin eduille.

Ehkä näistä kokemuksista viisastuneena en pokeripöydässä pelaa kilpparia koskaan. Yhden illan voittojen suojeleminen ei anna minulle mitään. Mielenrauhaa etsin hyvin pelatuista jaoista, en yksitäisen illan saldon etumerkistä.

Enkä muuten aio pelata kilpparia pelimonopolin kanssa, vaikka olenkin KKO:n tuomiolla rikolliseksi tuomittu. Kun me uhosimme Pekka Salmen kanssa iltapäivälehdissä vuonna 2000 ”kaatavamme monopolin”, niin olimme merkittyjä miehiä. Nyt meidät on tuomittu. Joten jatketaan sotaa.

Tänään alkoi ennakkoäänestys eduskuntavaaleissa. Pokerinpelaajien sivistymättömyys yhteiskunnallisissa asioissa jaksaa minua ahdistaa. Vain heidän taitamattomuutensa sijoitusasioissa ihmetyttää minua vielä enemmän.

Itseään älykkönä pitävä peluri kysyi minulta hiljattain, että uskonko minä oikeasti vaaleissa vaikuttamiseen. Hänen mielestään nykyaikaa on vaikuttaa ihmisiin sosiaalisessa mediassa ja suositteli minua liittymään jonkunlaiseen elitistiseen keskusteluryhmään Facebookissa, jossa pohditaan maailmanmenoa.

Tämä sai minut lähinnä pohtimaan kaverin ”kokonaisvaltaista ajattelukykyä”, jota hän kovasti mainostaa. Valta lähtee edelleen kiväärin piipusta. Lait säätää edelleen eduskunta ja toimenpanovaltaa käyttää edelleen hallitus. Ja tämä eduskunta valitaan edelleen vaaleissa.

Samaan aikaan kun Pariisin bistroissa käytiin kiivaita kahvipöytäkeskusteluja Saksan uhan kasvusta 1930-luvulla, niin Ruhrissa taottiin tankkeja. On aika keskustella ja on aika toimia. Toisilla ihmisillä itse keskustelu on tärkeintä naistenkin kanssa, minä olen aina preferoinut varsinaista toimintaa.

Vastoin hyvää suomalaiskansallista tapaa, jossa ei kerrota ketä äänestää, niin minä teen sen tässä. Lisäksi kerron ketä äänestäisin muutamassa muussa vaalipiireissä. Ja tarkoitukseni on hankkia näille ehdokkaille muutama lisä-ääni.

Olen ehdokkaistani varma siitä, että he eivät ole Veikkauksen ostettavissa eivätkä peliasioissa käännä takkiaan. Lisäksi he ovat täysipäisiä ihmisiä, mitä ei kaikista istuvista kansanedustajista voi hyvällä tahdollakaan sanoa.

Itse asun Helsingissä ja äänestän Wille Rydmania (kok), 83. Olen Willeä vihreämpi ja liberaalimpi, mutta olenkin selvästi vanhempi. Wille sotii siellä missä pitääkin sotia eli persujen kotikentällä.

Minäkin kannatan kireää politiikkaa ns. sosiaalisen maahanmuuton suuntaan. Tosin minun perusteluni on se, että muuten perussuomalaiset saavat 60 paikkaa neljän vuoden päästä ja on jo todella vaikeaa sivuuttaa hallituksesta.

Jos haluaa Willeä vihreämmän ehdokkaan, niin vihreissä käydään ikuista kamppailua taistolaisvihreiden ja markkinatalousvihreiden välillä. Helsingissä taistolaisten kärkinimi on Anni Sinnemäki ja markkinatalouteen uskovien Osmo Soininvaara. Ei varmaan kovin yllättäen, valitsisin näistä Oden.

Uudellamaalla äänestäisin Elina Lepomäkeä (kok), 93. Tämä ei johdu pelkästään ulkonäöstä. Hän on talousasioissa niin reippaasti oikealla, että edes minä en voisi olla enempää samaa mieltä. Tällä muuten mennään läpi Uudellamaalla. Elisabeth Rehn valittiin 1979 kohtuullisesta tuntemattomuudesta kampanjalla ”Kvinnan från höger”.

Voisin hyvin myös äänestää Patrik Strangia, 64 (RKP). Entistä Betssonin maajohtajaa ei Veikkaus saa mitenkään värvättyä. Lisäksi tunnen miehen aikaansaavaksi.

Kymen vaalipiirissä valinta on helppo. Vanha pelikaverini SaiPasta, Jukka Kopra (kok), 91. Kun on pienenä poikana kuluttanut samaa vaihtopenkkiä, niin oppii miehen tuntemaan. Lisäksi Jukka on koko pienen ikänsä politikoinut Lappeenrannassa ja erittäin arvostettu Karjalan laulumailla. Jukka kannattaa markkinataloutta myös peliasioissa. Jukan läpimeno on lähellä. Mutta pelkät Lappeenrannan kokoomusäänet eivät välttämättä riitä. Onneksi Kotkassa ja Kouvolassakin on pokerinpelaajia.

Lisäksi Oulusta löytyy Henri Heikkinen (kok), 132. Henrin seurakuntavaalimainos sai minut melkein muuttamaan Ouluun ja liittymään kirkkoon. Jopa 17-vuotias tyttäreni, joka yleensä tuhahtelee alatyylin kielenkäytölleni, ja yrittää olla sen näköinen, että ei tunne minua, kun lasken liukuportaita alas kaidetta pitkin, hymyili tälle.

Olen tässä suositellut ainoastaan kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n ehdokkaita. Tämä liittyy siihen, että nämä ovat ainoat puolueet, joihin luotan peliasiassa. Punamulta ajoi nettipelikieltoa Timo Soinin täydellä tuella.

Paino on kokoomuksen nuorilla ehdokkailla. Tämä siitä huolimatta, että minä olen kohtuullisen kyllästynyt Jyrki Kataisen kilpparin pelaamiseen. Sen jälkeen kun hänet valittiin vuoden valtiovarainministeriksi, hän on käytännössä vain varmistellut pääministerinpaikkaansa. Tällaisella pelillä sen voi myös menettää.

Rangaistukseni Kataiselle ei ole äänestää persuja, vaan tukea sellaisia ehdokkaita, jotka eivät pelaa kilpparia, ja ajavat eri linjaa kokoomuksen sisällä. Politiikkaan perehtymättömät eivät tunne käsitettä vihollinen, perivihollinen, puoluetoveri. Puolueiden sisällä käydään verisiä taisteluja erilaisten ryhmittymien välillä.

Minä äänestäisin nuorsuomalaisia, jos sellainen puolue vielä olisi. Koti on vuokra-asunto, uskontoa ei ole ja kannatan globalisaatiota, joten ei minulla mitään sokeaa kokoomususkoa todellakaan ole.

Jään mielenkiinnolla odottamaan persuvihaspämmiä kommenttiketjuun. Jännittävää on myös, saanko kirjoittaa kolumnia vielä ensi viikolla. Pokeritieto on peruslinjaukseltaan poliittisesti neutraali sivusto. Politiikka kuumentaa tunteita, ja haluamme suututtaa lähinnä vain sisäministeriön virkamiehiä ja poliittista eliittiä. Kun kirjoitin 2006 tammikuussa uutisen lehdistövapaudesta, ei minun tarvinnut enää ikinä uutisia Pokeritietoon kirjoittaa. Joten myös sisäistä paskaa on tulossa niskaan.

Mutta kilpparin pelaaminen ei kannata! Näiden vaalien jälkeen meillä on arvioni mukaan 2-3 oikeasti pelimyönteistä kansanedustajaa puolueissa, joilla on oikeaa vaikutusvaltaa.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.