Kuinka kimppapeliä pelataan?

Aki Pyysing

Vuonna 1995 luin Mason Malmuthin matemaattisen perustelun siitä, miksi pienessä määrässä turnausmerkkejä yksittäinen merkki on arvokkaampi kuin isossa läjässä. Vakuutuin perusteluista, ja olen aina pelannut pokeriturnauksia tällä filosofialla.

Osasta pelureista tämä kuulostaa asialta, jonka tietävät sylivauvatkin. Todellisuudessa kaikki pokeriammattilaisetkaan eivät pelaa tämän mukaan. Osa ei välitä ja osa ei hyväksy konseptia.

Olen selittänyt asiaa aika monelle ja jotkut ovat uskoneetkin. Aika moni on kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kahden pelurin kannattaisi lyödä stäkit yhteen, jotta toinen saisi kunnon pinon, millä myllyttää. Minun on kuitenkin vaikea keksiä, miten kaksilla korteilla pärjää huonommin kuin yksillä.

Kimppapelaajat ovat turnauksissa tavallisesti opiskelleet kotiläksynsä ja pyrkivät siirtämään merkkejä isommalta stäkiltä pienemmälle, jos se suinkin on mahdollista. Missään tilanteessa he eivät yritä tiputtaa toista.

Olen pelannut kimppapeliä kolmessa turnaussarjassa. Tämä tosin tapahtui Pietarissa European Nations Poker Challengessa, jossa se oli sallittua. Se sujui varsin mallikkaasti, voitimme ensimmäisen tällaisen turnauksen vuonna 2002.

Turnaukset pelattiin kuusihenkisin joukkuein. Turnauksen voittaja sai joukkueelleen 50 pistettä, kuudestoista kaksi pistettä ja muut siltä väliltä. Henkilökohtaisia rahapalkintoja ei ollut. Oli siis täysin sallittua ja motivoitua työskennellä tiiminsä eikä itsensä eteen turnauksessa. Pelasimme pot limittinä texasia, seveniä, omahaa ja high-lowta yhden kutakin.

Jotta touhu ei olisi mennyt ihan pelleilyksi, oli kuitenkin voimassa sääntö, jonka mukaan betsaaminen lakkaa ja seuraa showdown, jos pottiin jää vain kaksi pelaajaa samasta joukkueesta. Neuvottelu kesken jaon oli myös kielletty.

Suomen joukkue piti ennen jokaista yksittäistä turnausta tiimipalaverin hotellia Astoriassa. Hitler ei sinne asti päässyt, suomalaiset näköjään pääsivät. Olimme yksimielisiä siitä, että tulisi merkkien muilta joukkueilta viemisen lisäksi pyrkiä stäkkien tasaamiseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytännön tekniikoita hioimme sitten lisää turnauksen kuluessa. Meillä oli etunamme se, että pystyimme jakojen välissä keskustelemaan salakielellä, jota kukaan muu ei ymmärtänyt, eli suomeksi.

Käytännössä tämä toteutetaan enimmäkseen pienillä reissuilla. Jos oman joukkueen isostäkkinen avaa, lyö vuorossa oleva saman joukkueen kaveri siihen minireissun vuorollaan, ellei mukana ole vielä ketään muuta sohlaamassa. Takaa vaaditaan aika vahva käsi, että tulee sekaan sohimaan, koska ison nipun peluri voi painaa vielä lisää. Jos kaikki kippaavat, niin luonnollisesti myös alkuperäinen avaaja kippaa ja blindit on saatu omalle tiimille ja lisäksi pinoja on onnistuttu tasaamaan.

Jos päädytään flopille ja ensimmäisenä on pienempinippuinen, välissä on joku peluri ja positiossa oman tiimin nippukuningas, kannattaa lyödä minimi käytännön aina. Taas on takana suojelusenkeli ja välipeluri puristuksessa. Jos joku jää rimpuilemaan mukaan, pelataan sitten pokeria eikä enää kimppapeliä.

Jos pikkunipun potti tulee avaamattomana, ja isossa blindissa on oma jättinippu, kannattaa lyödä aina minireissu. Pieni blindi tulee yleensä kotiin ja stäkit vähän tasaantuvat.

En anna enempää esimerkkejä, ettei kansa innostu koittamaan. Nämä edelliset on hereillä olevan pokerihuoneen valvojan aika helppo spotata.

Emme käyttäneet mitään merkkejä, koska emme katsoneet sen olevan soveliasta, kun kerran jaon kesken neuvottelukin oli kielletty. Muut joukkueet eivät toisaalta voineet tietää, käytimmekö vaiko emme, joten pikkureissujamme vastaan ei juurikaan pelattu.

Itse asiassa ehdotin, että käyttäisimme lyönnin suuruutta signaalina. Tässä pelissä on hyvinkin tärkeää tietää, onko omalla pelurilla oikea käsi, eli esimerkiksi neljän kortin peleissä ässät ja sevenissä pari doorcardiin tai parempi. Ehdotin merkiksi minireissua. Jos siis on käsi, lyödään minit ja jos jotain muuta, vähän enemmän. Sitten operoidaan tämän mukaan.

Koska kyseessä olisi ollut julkinen toimenpide, eikä mikään salamyhkäinen nenän raapiminen, katsoin tämän eettisesti oikeaksi. Lukekoot koodijärjestelmämme, jos pystyvät, ajattelin. Vaihdetaan sitä sitten. Jari Salonen jollain bridgeperustelulla ei hyväksynyt tätä. En katsonut voivani yrittää pakottaa jotain johonkin tämän mielestä epäeettiseen, vaikka kuinka kapteeni olinkin.

Eettinen tarkasteluni asiasta ei ole vielä lopullisesti valmis. Lienen nykyisin sitä mieltä, että Jari oli oikeassa. Minun pääargumenttini oli, että venäläiset signaloisivat kuitenkin rivommin. Tosin jos signaloivat, emme sitä huomanneet, luultavasti eivät.

Tony G Baltian joukkueessa yritti neuvoa yhdessä turnauksessa kerran neuvoa joukkueena jäsentä kesken jaon venäjäksi ja hankki minulle ja itselleen varoituksen. Minun tuli tätä operaatiota seuranneesta henkilökohtaisesta hyökkäyksestä ja kirosanojen käytöstä.

Muut joukkueet olivat tehneet kotiläksynsä huonosti. He olivat paremmin valmistautuneita Pietarin yöelämään kuin tiimipokeriturnaukseen. Tosin he olivat varsin suosittuja Nevski Prospektin tissibaareissa.

Hivenen huvitti, kun Surinder Sunar, joka oli tosi vähissä, avasi buttonilta minit Ram Vaswanin isoon blindiin, jolla taas oli tosi paljon. Pelasimme omahaa, ja nämä molemmat Englannin joukkueessa. Ram maksoi ja vielä voitti potinkin. Selkeästi Surinder oli tarkkaillut miten suomalaiset pelaavat ja Ram oli keskittynyt etsimään pilveä Pietarista.

Toisaalta Ram löysi dullaa ja Surinder ei uskaltanut edes viinaa Pietarissa juoda. Olen pelannut siis viikon Surinderin kanssa siten, että tämä oli selvin päin. Samalla ei voi muuten ihan kaikki rehvastella.

Turnaus myös päättyi siihen kun hollantilainen tiputti toisen. Yksikään suomalainen ei koskaan tiputtanut oman joukkueen jäsentä. Meillä ei ollut valovoimaisia kansainvälisiä tähtiä joukkueessamme, mutta kimppapelissä olimme parhaita.

Tosin viimeisenä vuonna olimme jo jääneet kelkasta. Itäiset naapurimme ovat nopeita oppimaan. Ukraina ja Venäjä pelasivat härskisti kimppaa myös joukkueina, ja tiputtivat Skotlannin rahoilta. Paikalla oli Party Pokerin tv-ryhmä, mutta nauhaa ei koskaan julkaistu ymmärrettävistä syistä ja turnaussarja loppui siihen. Nykyisin Venäjältä ja Ukrainalta ei kimppapeli suju aivan yhtä hyvin Itä-Ukrainassa kuin Taleonissa 2002.

Onneksi tällaisia turnauksia ei tietääkseni enää järjestetä. Ne ovat laillisia koulutuspaikkoja kimppapelaamiseen. Oikea tarkoitukseni ei ole opettaa, kuinka kimppaa pelataan, vaan osoittaa, että se tappaisi pokeriturnaukset, jos se sallittaisiin.

Lisäksi brushien olisi hyvä olla hereillä turnauksia valvoessaan. En usko, että he kaikki ymmärtävät, miten kannattavaa – ja tuhoisaa pokerille – kimppapelaaminen pokeriturnauksissa olisi. Parempi on tarkistaa kymmenet turhat kortit kuin jättää yhden tiimin epäilyttävä toiminta tutkimatta.

Kimppaa pelataan parhaiten siten, että otetaan vaatteet pois ja yritetään, että molemmilla olisi kivaa. Pokeripöydässä kuuluu turvautua pelkkään oman käden onneen ja jättää kimppapelaaminen muille areenoille.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.