Lapa jäähän ja nimi lehteen

Nuorena pokeriammattilaisena kiertelin paljon kansainvälisiä pokeriturnauksia. En tosin juurikaan pelannut itse eventtejä, ellei turnaus ollut ainoa käynnissä oleva peli (Amsterdam) tai niiden pelaaminen kuulunut vahvasti kulttuuriin (Pietari). Yritin maksimoida tulostani, ja uskoin – ja uskon edelleen – tuntituottojeni olevan parempia turnausten liepeillä pyörivissä käteispeleissä.

Pokerivuoteeni 2018 olen puolityytyväinen. Tämä on tavallista parempi tulos, sillä yleensä olen korkeintaan puolityytymätön. Pääsin Aussie Millionsissa rahoille ja näin Roger Federerin mahdollisesti viimeisen Grand Slam -voiton livenä. Voitin Helsingissä, joka on ollut miulle aina vaikea turnauspelipaikka, yhden turnauksen. Mutta mikä tärkeintä, opettelin pitkästä aikaa uusia pelejä eli siis ihan opiskelinkin pokeria. Ehkä saan pitää ammattilaislisenssini vielä yhden kauden. One More Year!

Tälle vuodelle en aseta juuri muita pokeritavoitteita, kuin nauttia pelistä mahdollisimman paljon. Tätä edistääkseen Mini-Ilari kysyi eilen kasinolla, paljonko maksaisin, jos hän olisi viisi viikkoa poissa peleistä. Joidenkin nuorten miesten röyhkeydellä ei vaikuta juuri rajoja olevan. En kuitenkaan edelleenkään aio maksaa kiristäjille yhtään mitään.

Olen tosin lähdössä monen vuoden tauon jälkeen kesällä Las Veegasiin, kuten Seppo Parkkinen ja Sampo Ryynänen sanovat. Yritän kyllä kaikkeni saadakseni ensimmäisen turnausrahastukseni Ameriikasta, mutta en sitäkään laita varsinaiseksi tavoitteeksi. Tulee, jos on tullakseen. Rannekettakin tietysti yritän, mutta sen laittaminen tavoitteeksi olisi sama kuin Suomen jalkapallomaajoukkueelle targettina maailmanmestaruus.

Muutenkin keskityn edelleen turnauksiin. Reippaat 20 vuotta fokus odotusarvoissa oli tarpeeksi. Nyt on aika laittaa lapaa jäähän ja saada nimi lehteen. Tämä ei ole kovin ammattimainen asenne, mutta aion edelleen tehdä parhaani pysyäkseni voittavana pelaajana. Pahimmassa tapauksessa saatan jopa tinkiä vähän normaaleista ruokajuomista.

Perjantaina alkaa Helsinki Freezeout, ja miulla on ostettu Terminaattori-lippu ilmoitustaululla. Kerrankin muistin ostaa aina loppuunmyyvään turnaukseen lipun hyvissä ajoin. Puolustan vuoden 2009 voittoani. Muutama vuosi sitten pelasin muuten Terminaattoria toista tuntia pottipelinä, vaikka se on ollut no limit jo pitkään, ellei sitten aina. Tänä vuonna yritän ottaa kaikissa turnauksissa struktuurin ja pelimuodon selville jo ennen pelin alkamista.

Terminaattorissa turnauksen takuupotti Veikkauksen sivujen mukaan sisältää 40 000€ sisäänostoihin ja 20 000€ bounty -palkintoihin. Takuu tulee täyteen sadalla pelaajalla, joten tätä ei testata. Mutta olisin kyllä kiinnostunut, miten ja kenelle bountytakuu olisi jaettu, jos sadasta olisi jääty. Kaikki voittajalle? Kolmelle ensimmäiselle?

Lauantain kaksipäiväiseen kolmensadan Teksasiin ei maalinhimo riitä, varsinkin kun se menisi hyvin sujuessaan päällekkäin sunnuntain tonnin (500 + 500) H.O.R.S.E:n kanssa. Juuri limiittipelejä olen yrittänyt vähän hieroa, joten hevostelu on miulle ihan pakollinen osio.

Siitä voikin sitten jatkaa yhdellä turnauksella per päivä sujuvasti perjantaihin asti. Jos ei tule yhtään kukkapuskaa tai edes rahastusta, voi lauantaina ottaa tuikun murheeseen Poker Awardseissa, mutta turha siitä on sen enempää mökötellä.

Helmikuussa pelaan ainakin Tallinnan Kurkot 18.-24.2. Tiimikisassa olen Team Pokeritiedon kapteeni ja yritämme laittaa kampoihin Kimmo Kingin Team Pokerisivuille. Perinteisestihän Pokeritiedon pelaajat ovat olleet parempia, mutta uhonneet vähemmän.

Jaksanko lähteä Romaniaan Unibet Open Sinaiaan juuri ennen Kurkoja on vielä auki. Tässäkin iässä joutuu pelaamaan kykyjensä mukaan. Romanian lippu puuttuu, mutta toisaalta halukkuutta laskettelemaan on ehkä vielä niukemmin kuin kyvykkyyttä. Olen kuitenkin kaksi kertaa käynyt laskettelureissulla. Nämä molemmat olivat tosin viime vuosituhannen puolella. Lisäksi epäilen, että sataviisitoista kiloa tulee vauhdikkaammin alas, kuin osaamiselleni olisi hyväksi.

Päädyin kuitenkin pohtimaan, mihin olisin tyytyväinen. Yksi voitto ja yksi uusi lippu, kuten viime vuonnakin, pitäisi olla melko pienellä hohotuksella saavutettavissa. Mutta se ei ole tavoite, koska pokeriturnauksiin tavoitteiden asettaminen johtaa vain turhiin pettymyksen tunteisiin. Mediaanisuoritus turnauksessa kovimmillekin supersankareille on kuitenkin tippua ennen rahasijoja. Parasta on budjetoida turnaukseen sijoitetut rahat heti kättelyssä menetetyiksi ja sitten tehdä parhaansa pysyäkseen mahdollisimman pitkään karkeloissa mukana.

Nyt kun Jouni Laiho on jo eläkkeellä, uskallan jo printtiinkin kirjoittaa sen totuuden, minkä kaikki sivistyneet ihmiset ovat aina tienneet: Kokonaan ilman tuuria ei mitään pokeriturnausta voiteta. Hyvin usein päätyy turnauksessa tekemään oikean ratkaisun, ja sitten sen jälkeen pääseekin heti perään kyselemään käteispelitilannetta.
Lady Fortuna kuitenkin antaa taitopeliimme sen suolan, joka miljoonia pokerinpelaajia ympäri maailman niin kovasti janottaa. Joten tällekään naiselle on turha kiukutella. Ei se kuitenkaan kuuntele😊

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.