Larry Flyntin kasinollakin pelataan tiukasti ja huonosti

Aki Pyysing

Olen pyhiinvaellusmatkalla kohti Super Bowlia. Jenkkifudisjumalat ovat varjelleet matkaani, sillä pelissä pelaa myös suosikkijoukkueeni Denver Broncos. Ottelu pelataan ensi sunnuntaina Santa Clarassa lähellä San Franciscoa. Broncos lähtee otteluun altavastaajana, kuten välieräotteluunkin. Vastassa olevan Carolina Panthersin pelinrakentaja Cam Newton on 13 vuotta nuorempi kuin Denverin Peyton Manning. Täytyy myöntää, että Newton juoksee pallon kanssa jopa paremmin kuin nuori John Elway, joka taas oli Denverin pitkäaikainen pelinrakentaja ennen Manningin aikaa. Elway toimii nykyisin Broncosin General Managerina.

Edellä olevat tiedot tämän vuoden Super Bowl -joukkueista tiesivät kaikki sivistyneet ihmiset jo ennestään. Lisäksi sen – ja paljon muuta amerikkalaisesta jalkapallosta – tietävät tällä mantereella pikkulapsetkin. Suomessa on vielä hyvää tilaa jakaa jenkkifudissivistystä kansalle, siitä tämä johdanto.

Luin Kalifornian korttihuoneista jo vuonna 1994, eli kauan ennen kuin olin käynyt koko osavaltiossa. Siitä asti on tehnyt mieli lähteä kurkkaamaan, miltä niissä oikeasti näyttää. Vasta vuonna 2009 pääsin ottamaan ensikosketukseni Yhdysvaltain länsirannikon korttipelikulttuuriin. Pelasin tuolloin muutaman päivän Commercessa ja tykkäsin kovasti actionista.

Koska USA:n länsirannikko on melko tasan toisella puolella maapalloa kuin Helsinki, on tänne tullut matkusteltua hiukka harvakseltaan. Toinen kerta osui nyt sitten vuoteen 2016.

Voi olla, että Kalifornian matkojeni tahti tihenee jatkossa. Täällä on korttihuoneissa istumisen lisäksi mm. erinomaiset mahdollisuudet seurata laadukasta jenkkifudista, koripalloa ja jääkiekkoa. Baseballia ajattelin alkaa myös seurata seuraavassa tai sitä seuraavassa elämässä. Lisäksi San Francisco, jossa parhaillaan majailen, on amerikkalaiseksi varsin viihtyisä kaupunki. Täällä voi jopa kävellä ja käyttää julkista liikennettä, mikä tällä puolen Atlanttia on hyvin poikkeuksellista.

Amerikkalaiseen tyyliin täällä mainostetaan mm. maailman ensimmäistä ”topless stage showta”, joka esitettiin vuonna 1964. Esimerkiksi Pariisin Moulin Rougella voisi olla tähän jotain vastaan sanomista.

Löysin myös “Kalifornian vanhimman ravintolan” Tadich Grillin, joka kyltin mukaan on perustettu vuonna 1849, eli suuren kultaryntäyksen aikaan. Tosin ravintola on moneen kertaan vaihtanut nimeä, paikkaa ja omistajasukua, joten ihan katkeamaton tuo 167 vuoden historia ei eurooppalaisittain tarkasteltuna ole.

Olen jossain määrin diggaillut Larry Flynttiä siitä asti, kun Larry tarjosi Clintonin sikarisohlailujen aikaan miljoona dollaria republikaanisesta seksiskandaalista. Vaikka olen lähtökohtaisesti lomamatkalla, painostin seurueen piipahtamaan myös Larry Flyntin Hustler-kasinolla. Se taas mainostaa olevansa Kalifornian ainoa “Luxury Casino”. Luxury tarkoittaa USA:ssa, että hupparissa ei pääse sisälle, mutta lenkkareissa kyllä eikä kasinon tiloissa saa nukkua.

Larry on tunnettu pornokeisarina ja kansalaisoikeusaktivistina. Aikoinaan arveltiin, että hänelle ei mitään kasinolisenssiä myönnetä, mutta vuodesta 2000 ovat pelit pyörineet tällä Los Angelesin eteläosassa olevalla kasinolla ihan Flyntin henkilökohtaisella lisenssillä.

Hustlerin korttihuone on kalifornialaiseksi pieni eli eurooppalaisittain iso. Torstai-iltana pyöri kymmeniä pokeripöytiä. Tarjolla olisi ollut limiittiholdemia 25/50-tasolle asti, mutta istahdin kuitenkin 5/5 Texas No Limittiin. Omahaa oli vain High-Lowna ja limiittipelinä.

Maailma ei amerikkalaisessa pokeripöydässä ollut edistynyt sitten viime käyntini. Koska amerikkalaiset eivät kestä viinaa, eivätkä luule muidenkaan kestävän, tilasin pöytään päästyäni äänekkäästi yhden shotin Jim Beamiä ja huitaisin sen rivakasti ykkösellä alas.

Luultavasti tämän ansiosta sain yllättävän paljon actionia, kun reissasin limppereitä AQs:llä ja floppasin ässän kiinni. Löin flopilta ja sain yhden maksun. Huomattavaa on, että yhdellä parilla ei saa Atlantin tällä puolen yleensä maksua huonommalta kahta tai ainakaan kolmea kertaa. Niinpä sökötin positiosta turnin, ja maksoin riverissä lyönnin, joka tuli ässältä kolmoskikkerillä.

Pöytä oli kokonaisuutena hyvin tavallinen jenkkipöytä. En havainnut yhtään hyvältä vaikuttavaa pelaajaa, joskaan en yhtään sekopäätäkään. Olen vakuuttunut, että jos pelaisin vähän pidempään näiden äijien kanssa, minulla olisi melko tarkka käsitys siitä, miten kukin peliä pelaa.

Tiukasti ja huonosti eli amerikkalaisittain oli kuitenkin yleisvaikutelmani paikallisten pelaamisesta. PikkuPro kirjoitti vuonna 2010 ansiokkaan kolumnin “Jenkkilive – heikkoja vakkareita vastaan pelaaminen”. Tämän lukemalla ja omaksumalla pitäisi kenen tahansa vähänkään näppärän pojan tai tytön pystyä laittamaan paikalliset pikku hiljaa nivaskaan.

Olen kuitenkin minulle harvinaisella vapaaehtoisella lomamatkalla, enkä nuhjannut pienehköä peliä kuin hetken verran. Amerikkalaiset livepokeripelit näyttäisivät kuitenkin pysyvän biitattavina ainakin ennustettavissa olevan tulevaisuuden.

Suosittelen Kaliforniaa niin pokeri-, urheilu- kuin turistimatkakohteeksi. Kaikkien näiden kolmen yhdistäminen on täällä erinomaisen hyvin mahdollista. Ainoa negatiivinen tekijä tässä matkakohteessa on kymmenen tunnin aikaero. Jet lagista näyttää pääsevän nimittäin minun vuosikurssillani pirullisen hitaasti eroon.

Akin Showdown 19.10.2009: ”Kateellisena Commercessa”

PikkuPro 11.2.2010: ”Jenkkilive – heikkoja vakkareita vastaan pelaaminen”

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.