Läträttävä Lokakuu

Olin 30 vuorokautta ilman alkoholia. Vedonlyönnin takia ihmiset ovat maailman sivu tehneet typeriä asioita minut mukaan lukien. Tässä ei kyseessä ollut varsinainen vedonlyönti. En voinut mitenkään hävitä. Väkipakolla tuskin kukaan oli tulossa kaatamaan viinaa kurkkuun. Kärsimään vedon seurauksista sen sijaan pystyin. Kärsimykset olivat täysin toisenlaisia, kuin mitä selvästi oletettiin. En väitä ettei viinaa matkalla tehnyt mieli, mutta selvästi eri tilanteissa kuin yleisesti tunnuttiin kuviteltavan.

Pahimmat hetket:

5. Ruokailun yhteydessä.

Olen onnistunut hankkiman iloisen fiksaation hyvän ruoan kanssa juotavasta hyvästä viinistä. Viininviljelijöiden markkinointiosasto ei ole hukkaan heittänyt mainosbudjettiaan ainakaan minun tapauksessani. Ruokaryypyt ovat erittäin mieleisiä ja aterian jälkeen kahvin kanssa juotu konjakki maistuu vielä paremmin. En sopinut vetoajalle vapaaehtoisesti tapaamisia, joihin liittyi ulkona syömistä, vaan söin pääsääntöisesti alakaupan lihatiskin valmiskaloja ja purkkimaissia.

4. Treenin jälkeen

Ilman paria lievää loukkaantumista olisi tullut pitkästä aikaa ja todennäköisesti elämäni viimeisen kerran yli 30 treeniä kuukaudessa. 26 kertaa kuitenkin tuli mieleen, että olen fyysisesti rasittanut itseäni, joten pieni palkinto myös henkiselle osastolle nestemäisessä muodossa olisi paikallaan. Olen kuitenkin niin kilpailuhenkinen, että vedon voittaminen menee ilman muuta urheilusta, joten katsoin sen myös osaksi treeniä. Jos harjoitusohjelmassa lukee 0 kuppia, niin se myös on se mitä toteutetaan.

3. Krapulassa

Olen valitettavasti sitä ryhmää viinamäen miehiä, jolla herätessään kankkusessa tekee heti mieli lisää mehua. Tämä oli ongelma vain pari päivää vedon aloittamisen jälkeen ja viimeisetkin vieroitusoireet hävisivät neljäntenä päivänä.

2. Paskaa läppää kuunnellessa

Mike Caro kirjoitti kauan sitten, että elämässä joutuu paljon kättelemään ihmisiä joihin ei halua tutustua. Pokeripöydässä ei pääse pakoon keskusteluseuraa, ellei halua vaihtaa pöytää. Ja pöydän vaihto tuskin edes auttaa.

Olen vuosien varrella nähnyt satoja kertoja tilanteen, jossa Gibraltarin kivi lyö ison lyönnin, ja vastustaja maksaa. Kivi näyttää saletit, ja vastustaja sanoo ”Tiesin sen”. Mieleni on tehnyt vuosikausia näissä tilanteissa kysyä, että jos tiesit, että kaverilla on saletit niin miksi maksoit?

Useasti minä olen ollut se kivi, joten kyseleminen ei olisi ollut hyvätapaista eikä opportunististakaan syistä järkevää. Olen mielestäni esimerkillisesti mukana nyökkäillen kuunnellut kaikenlaisia käsittämättömiä teorioita korttien jakautumisesta, pelaajien omista kyvyistä ja alkuräjähdyksestä. Pikkuhönössä tämä on paljon helpompaa.

Tässä olen joutunut joustamaan ja avautunut korttipöydässä tässä kuussa luultavasti enemmän kuin aikaisemmassa elämässä yhteensä. Helpottavaa drinkkiäkään kun en ole voinut ottaa. Hävettää, mutta näin kävi. Ammattitaitoni omissa silmissäni kärsi kovan kolauksen.

1. Exän kanssa kommunikoidessa.

Olen kaksikymmentä pahinta lärviäni kahdestakymmenestä vetänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana parisuhdeongelmista johtuen. Nyt ne ovat onneksi helpottamaan päin, mutta valitettavasti käytännön asioista joutuu kommunikoimaan. Joka kerta keskustelun jälkeen olisi tehnyt mieli kiskaista äly ämpäriin. Onneksi tuli veto julkaistua täällä, muuten olisi tullut pataan. Tämä oli ainoa viinamonsteri, mikä olisi voinut selättää. Pidin kommunikaation minimissä.

Kolmekymmentä päivää selvin päin ei ole mikään haaste normaalille ihmiselle. Kolmenkymmenen päivän ryyppääminen olisi paljon haastavampaa. Valitettavasti olen tähän jo liian vanha. Kaksikymmentä, ehkä jopa kymmenen vuotta sitten olisi vielä mennyt, mutta ei mene enää. Vanheneminen on vain kohdattava.

Olen ilmeisesti onnistunut luomaan imagon itsestäni miehenä, joka ei pysty pitämään näppejään irti viinalasista, jos sellaisen näkee. Ainakin siitä päätellen, että miten paljon erilaisia drinkkejä minulle kutsuvasti heiluteltiin kuun aikana. Tällä ei ole minulle mitään Pavlovin koira tyyppistä vaikutusta. Olen nähnyt vuosien varrella paljon viinaa juotavan ja osallistunut itsekin talkoisiin, entä sitten?

Ilahduttavaa oli ihmisten tuki vaativassa haasteessani. Minulle olisi tarjottu käytännön rajaton määrä ilmaista viinaa periodin aikana. Epäilen, että tarjoajat häviävät kuin kusi lumeen lokakuussa.

Mitä jäi käteen?

Voitin vedon, mutta sen tiesin jo etukäteen. Kaikki tipattoman tammikuun miehet selittivät, miten tulee paljon parempi olo. Minulle ei tullut. Olin neljässä liiketoimintatyyppisessä palaverissa, joissa kaikki muut kiskoivat alusta loppuun. Pilkku katsottiin lähes kaikissa. Minä aiheutin lähinnä ansaittua epäluuloa.

Olin lisäksi kahdessa tilaisuudessa, jossa pääsääntöisesti kaikki muut vetivät minkä ehtivät. Näissä en aiheuttanut epäluuloa, lähinnä ihmetystä tai vahingoniloa. Jos aspartaami tappaa, niin jäljellä olevat elinvuoteni ovat varsin rajalliset.

Voitin pokerissa Suomessa, Ruotsissa ja netissä. Tämä menee kuitenkin satunnaisuuden piikkiin, en usko tuntituottojeni pysyvän niin järkyttävän korkeina, kuin mitä ne syyskuussa olivat. Onni on ollut minulla myötä toukokuusta alkaen Bukarestin ulkopuolella erinomaisen hyvin. Onneksi otin vähän takapakkia loppukuusta, niin en ala ihan leijumaan.

Kokeilin tipatonta tammikuuta 1989, enkä tykännyt. Olin kännivedonlyönnin seurauksena 30 vuorokautta ilman 2010, enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä saavutuksena, mutta en myöskään tykännyt.

Edessä on Läträttävä Lokakuu.

Elämän pieniä iloja osa 19

Tyrkkäsin netissä keskisetillä turnissa päin kärkisettiä reissuun ja maksoin pienen rereissun. Mainitsin muutaman kerran aavistuksen kovaäänisesti naisen sukupuolielimen ääneen. Kukaan ei tuijottanut minua murhaavasti.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.