Lottoprofessori


Aki PyysingKun valmistuin Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1994, piti rehtori Veikko Jääskeläinen meille valmistujaispuheen. Puheesta jäi mieltäni lämmittämään kun hän sanoi, että ekonomit ovat hyvää ainesta. Heistä voi hänen mukaansa nimittäin olla varma, että kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa.

Myyntilistoille nousseessa kirjassaan (Akateemisen 5. myydyin tieto-sarjassa) ”Paras sijoitus” Marko Erola kertoi matematiikanopettajastaan, joka oli ennen todennäköisyyslaskennan kurssia todennut, että ”todennäköisyysmatematiikkaa ja prosenttilaskua te ette ymmärrä, ettekä tule koskaan ymmärtämään ”. Lauritsalan lukion matematiikan lehtorilla Mauri Vilkillä oli kunnianhimoisemmat tavoitteet. Omasta mielestäni opin hänen tunneillaan paljonkin ko. aiheista ja jopa ymmärtämään niitä.

Sen sijaan toimittaja Heikki Haapavaaralla ja professori Risto Tainiolla on tainnut olla sama matematiikanopettaja kuin Markolla. Kauppalehti Optiossa 4/2009 on Haapavaaran tekemä juttu Helsingin kauppakorkeakoulun entisestä vararehtorista Risto Tainiosta. Jutun nimi on ”Professorin lottovillitys” ja se käsittelee kahdessa kappaleessa kolmesta professorin lottoharrastusta.

Johdannosta selviää pelin henki. Toinen lause on ”Paras voitto tähän mennessä on 12 000 euroa ja lisää tulee jatkuvasti”. Tässä annetaan heti ymmärtää, että professori pelaa voittavaa lottoa. Jutussa myös todetaan että ”Tainiolla on taipumus voittaa”. Perusteena tähän lienee myöhemmin todettu ”Mitään mystiikkaa tai salaisuutta lotossa ei tiedemiehen mukaan ole. Riittää, kun osaa panna kuponkiin oikeat numerot.” Tämä sinänsä varmasti pitääkin paikkansa.

Onneksi professori tietää jo etukäteen menestyksestään seuraavan lauantain jännitysnäytelmästä, koska: ”Jonkinlainen voiton enne on, jos viikon aikana tulee puhuttua lotosta ja päävoitosta, niin puheita seuraavat lauantaina pienet voitot.” Tällä tietämyksellä kannattaisi puhua sitten paljon lotosta viikolla, jotta pienet voitot varmistuisivat. Tai olla puhumatta, jotta mahdollisuus jättipottiin jäisi.

Tainion menestyksestä lotossa kerrotaan, että ”Tainio uskoo olevansa lottourallaan voiton puolella. ”En tosin ole koskaan laskenut kaikkea. Kuka sitä nyt hyvän harrastuksensa hintaa ynnäisi.” Tässä ihan peruslogiikalla kalskahtaa korvaan, että harrastuksella on hinta, vaikka se on voitollinen. Rohkenen epäillä, että lottoura kokonaisuudessaan saattaa herralla olla pakkasen puolella.

Ja ellei lottoura, niin ainakin rahapeliura sivukuluineen yhteensä, koska vakioveikkauksen täysosumaa oli aikoinaan juhlittu kaverien kanssa samppanjakekkereillä. 200 markkaa oli napsahtanut kolmellatoista oikein. Myös Stanfordissa asti on juhlittu Tainion Suomesta saamia lottovoittoja, joten maailmallakin on suomalainen vieraileva professori harrastustaan mainostanut.

Jutussa ei suoraan väitetä, mutta voimakkaasti annetaan ymmärtää, että professori lottoaa voittavasti. Lisäksi lottoa markkinoidaan erittäin hyvänä harrastuksena. Ellei kyseessä ole Veikkauksen maksettu mainos (jollaisena toimisi erittäin hyvin), on varmaan tarpeen kertoa pari faktaa lotosta toimittajalle ja professorille. Ensinnäkin loton palautusprosentti on 39,1. Kukaan ei voi pelata odotusarvomielessä voittavaa lottoa. Toki luultavasti kaikki päävoiton saavat jäävät lottouraltaan voitolle. Toiseksi jopa lotossa taidolla on hiukan merkitystä. Kun valitsee yhdistelmiä, joissa voittaa päävoiton todennäköisesti yksin, on odotusarvo parempi (joskin edelleen negatiivinen). Jos suolaa rivinsä lasten syntymäajoilla, kuten professori tekee, on selvää, että tulee valituksi enemmän pelattuja rivejä. Syntymäaikoja on rajallinen määrä, ja niiden pelaaminen verrattain yleistä.

Professoria en tuomitse lottoamisesta. Vaikuttaa selvästi siltä, että hän saa siitä enemmän kuin antaa. Sen verran innoissaan hän tuntuu harrastuksestaan olevan. Toimittajaa syytän sen sijaan täysin kritiikittömästä jutusta. Toki juttu lienee professorin kertomaa, mutta juttuun voisi liittää myös jotain faktatietoa.

Koska osaan sekä lukea, kirjoittaa että todennäköisyyslaskentaa, kerron kaksi asiaa, joita minä en tekisi. Ensinnäkin en kirjoittaisi kritiikitöntä juttua, jossa sivuutetaan todennäköisyyslaskennan perusteet kokonaan. En edes haastattelua. Toiseksi, jos minun rakkain harrastukseni olisi lotto, tekisin sitä salassa, enkä ainakaan antaisi aiheesta lehtihaastattelua. Tappiollisen onnenpelin pelaaminen ja vielä huonosti ei ole mielestäni ylpeilyn aihe. Tällaista juttua itsestäni en todellakaan haluaisi lukea.

Toimittaja Heikki Haapavaara ei todennäköisesti ymmärrä todennäköisyyslaskentaa. Toivottavasti hän ei ole budjetoinut avaruusmatkansa rahoitusta lottotuottojen varaan. Tai sitten hän vain ei harrasta lähdekritiikkiä. Luin arvostelun (Telakkaa isompi mies) hänen Martin Saarikankaan elämänkertakirjastaan, jossa arvostelija totesi, että ” Edes sorvin lastun verran lähdekritiikkiä olisi tehnyt kirjalle hyvää uskottavuuden kannalta.”

On varmaa, että kauppakorkeakoulun vararehtori osaa lukea ja kirjoittaa siinä missä vastavalmistuneet ekonomitkin, ellei paremmin. Mutta vaikuttaa siltä, että edes professorin titteli ei takaa sitä, että ymmärtäisi todennäköisyyslaskennan perusteet.

Linkkejä:

Professorin lottovillitys

Kolme suomalaista aikoo avaruusmatkalle 2015

Passiivisen sijoitustyylin puolesta

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.