Luomulla voi olla kivempaa, mutta ei kannattavampaa

Aki PyysingOlen aina yrittänyt elää sen mukaan, että kassavirta riittää juokseviin menoihin. Investointeja voi sitten tehdä vaikka isolla lainarahalla. Jos joudun realisoimaan sijoituksia kattaakseni juoksevia kuluja, saan yleensä hengenahdistusta.

Jo Charles Dickens kirjoitti aikoinaan, että ”Onni on 12 punnan tulot ja 11 punnan ja kuuden sillingin menot. 12 punnan tulot ja 12 punnan ja 6 sillingin menot taas ovat katastrofi.” Joskus on ollut erimielisyyttä hameväen kanssa siitä, mitkä ovat juoksevia kuluja ja mitkä investointeja. Esimerkiksi käsilaukut ja sohvat eivät minun näkemykseni mukaan ole investointeja. Ei edes keittiöremontti, ei ainakaan kannattava investointi.

Nyt olen tehnyt budjettini kuten tavanomainen urheiluseura. Olen järjestellyt itselleni ensin menobudjetin, joka on minimissään seitsemän tonnia kuukaudessa. Vasta menobudjetin tultua kiveen hakatuksi ryhdyin pohtimaan tulopuolta, kuten kunnon urheilujohtaja konsanaan. Seitsemän tonnia kuukaudessa ei pitäisi näppärälle pokerinpelaajalle olla kovinkaan kummoinen tehtävä. Ainakaan lehtitietojen mukaan. Patrik Antonius sanoi aikoinaan, että ”kulutan paljon, koska silloin minun on pakko pelata paremmin”. Minulla toisaalta on takanani pokeriurani vaikein puolivuotiskausi. Rakeracet ja -backit ovat pitäneet nenän pinnalla niukasti, pelillinen tulos on tukevasti miinuksella.

En voi siis luottaa, kuten edellisen eroni yhteydessä, että täytän syntyneen kuopan rivakasti grindaamalla. Minun viime aikojen näytöilläni pokerista tulee lähinnä lisää juoksevia kuluja. Pokerinpelaaja on juuri niin hyvä kuin hän on tänä päivänä. Menneillä saavutuksilla ei tulevia potteja voiteta. Olen pelannut paljon, joten huonosta tuurista ei ole voinut olla kysymys. Pokerissa saa yleensä ansionsa mukaan. Olen pelannut mielestäni helposti biitattavissa peleissä, joten jotain on ollut pielessä.

Yleensä vika on nenän ja takaraivon välissä. Selvitelläkseni missä mättää, asennutin itselleni Holde’m Managerin Omahalla varustettuna.  Tilanne oli juuri niin synkkä kuin olin arvellutkin. Olin saanut tonnin tarkkuudella EV-tuloksen. Tarkempi tarkastelu löysi pelistäni paljon vuotoa, jota vastustajien on ollut todella helppo hyödyntää – ainakin jos ovat käyttäneet apuohjelmia.

Olen aiemmin käyttänyt Omaha Trackeria. Käyräni olivat ylöspäin koko ajan. Kun läppärini viime keväänä laukesi, jatkoin luomuna ja voitin aluksi vanhaan malliin. Viime marraskuussa alkoi synkkä kausi, joka on jatkunut tähän päivään asti. Koska arvostamani pokeritietolaiset olivat suositelleet HEMiä, hommasin lopulta sellaisen.

Ensikosketus ohjelmaan oli järkytys. Se toimii erittäin juohevasti, ja statsit on helppo viritellä. Raskaskäyttöisyys oli osasyy siihen, etten virittänyt Trackeria uudelleen. Omat käyräni olivat myös järkytys, mutta parempi järkyttyä nyt kuin myöhemmin. Olin sentään voitolla muista positioista kuin blindeista, mutta muuten olipahan kammottavaa katseltavaa.

Kammottavaa oli myös se, että olin siis vetänyt vuoden luomulla, vaikka koko ajan oli tarjolla tällainen vekotin. Olen palstalta HEM-käyriä kyllä katsellut, mutta arvelin sellaisten aikaansaamisen olevan ATK-avuttomalle työlästä. Jep, vaatii napinpainallusta. Vittu, että voi ihminen olla tyhmä! Tämän sivistyneemmin en osaa käsitystäni itsestäni nyt kuvata.

Olen pelannut luomuna yli vuoden, mistä ajasta puolet olen enimmäkseen murehtinut ihmissuhdeongelmiani. Yllättävää, että pelitileillä on ylipäätään rahaa jäljellä. Ainoa kaljun alta vielä löytynyt järjenripe on ollut se, että olen koko ajan pelannut pienempää ja pienempää. Kuten olen ennenkin sanonut, pokerissa ei ole mitenkään välttämätöntä mennä poikki.

Nyt on menossa pelikirjan ajantasaistaminen. Olen hyvin positiivinen projektin onnistumisen suhteen. Reservin luutnantti ei aio jäädä tuleen makaamaan. Olen yhtä innoissani HEMiä räplätessäni kuin olin vuonna 1995 Advanced Hold’emia lukiessani. Varokaa nuoriso, nostoväki nousee juoksuhaudasta vielä kerran!

Kuten reservin joukoilla usein, ei vastahyökkäys ole edennyt alkuun aivan toivotulla tavalla. Olen neljän kilon kuopassa. Mutta taistelukokemusta on sen verran, että aion grindata lohdutukseksi ainakin Terminaattori-lipun Pokerihuoneen Helsinki Midnight Sun Racesta. Maksoi mitä maksoi.

Positiivista on ollut se, ettei minulle ole juurikaan chattivittuiltu, vaikka nickini Pokerihuoneella on AkiPyysing. Ilmeisesti pitävät siellä minua sen verran helppona tapauksena, että pelkäävät minun loukkaantuvan ja lopettavan.

Myös kuntoiluprojekti on edennyt. Kävin viime viikolla kuusi kertaa lenkillä ja kerran pelaamassa lentopalloa. Salille hyökkään vasta Italian EMOPin jälkeen. HEMin jälkeen ostoslistalla on kolmen kuukauden salikortti.

Edellinen juttuni ymmärrettiin sinänsä hyvin, että sain paljon neuvoja alkoholiongelmaan, johon en varsinaisesti kaivannut apua. Vastaiskuksi jatkan alkoholipositiivista kirjoittelua ensi viikolla. Vaikka olen selkeästi keski-ikäinen, muutaman vuoden takaisen lehtitestin mukaan henkinen ikäni on 18.

Elämän pieniä iloja osa 2: Pesin pyykkiä uudella hienolla Mielellä. Silläkin rahalla olisi saanut 100 Nokiaa päivän hintoihin (huoh). Mielessä ei ollut kuitenkaan paperinerotinta (paskan möivät), joten juoksushortsien taskuun jättämäni paperinenäliina oli jakautunut kauniin tasaisesti kaikille vaatteille. Kukaan ei kuitenkaan grillannut minua hiljaisella tulella tämän suorituksen takia. 

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.