Lyö ja juokse

Aki PyysingKatutappeluun toiseksi paras strategia on tintata kerran kovaa ja juosta vielä kovempaa karkuun. Pokerissa sama metodi on käsittämättömän suosittu, vaikka tähän urheiluun se sopii siinä missä tähdistä ennustaminenkin.

Kun pelasin kavereitten kanssa sököä 70-80-luvun vaihteessa, huomasin pian, että voitolla olevia ahdisti seuraavan päivän koulupäivä selvästi häviöllä olevia enemmän. Kuopassa olevilla ei ollut mitään tarvetta mennä nukkumaan.

Järjestin paljon kotonani peli-iltoja kesäisin, kun vanhemmat ja pikkuveljet olivat mökillä. Koska olin menossa aamulla kesätöihin, halusin lopettaa pelit ajoissa tilanteesta huolimatta. Joka ilta sai ringin kanssa painia, että suostuivat lähtemään, kun nukkumattini hiipi sinisillä sukillaan sisään. Kaikki kun eivät olleet voitolla. Tosin usein seuraavana päivänä tarkistuslaskennassa kaikki olivat voittaneet, paitsi yksi raukka, joka oli jäänyt omilleen.

Myöhemmin ammattilaisena olen kuullut voitolla olevilta pelaajilta heidän lopettaessaan pelit ”kesken” kaikenlaisia mielikuvituksellisia selityksiä tärkeistä aamupalavereista, vihaisista vaimoista ja kipeistä koirista. Lisäksi olen kuullut tarinoita pokerivoitoista, joita on tullut joillekin pelureille samasta ringistä, jossa pelasin koko illan. Täysin en ole pitänyt kaikkia tarinoita vakuuttavina, koska minä muistan tapauksia, joissa ”voittaja” on kävellyt kotiin kassan ohi käsien heiluen vapaasti turhien chippien tahtia haittaamatta.

Voittojen nopea realisoiminen ja menestyksen liioitteleminen ovat hyvin tavallisia ilmiöitä pokerimaailman ulkopuolellakin. Huonot arvopaperikauppiaat ovat sormi liipaisimella heti, kun osakkeet ovat vähän plussalla. Miehillä on tarinoissaan ollut naisia tarjolla rajattomasti ja kaatojakin on tullut helpommalla kuin keilailussa. Naisten uusi poikaystävä on aina todella älykäs ja sen lisäksi juo hyvin vähän viinaa.

Jokainen saa pelata omilla rahoillaan, kuten haluaa. Mutta onko pakko valehdella lopettamisen syy? Minä tykkäsin kovasti, kun JD tuli kerran pelaamaan Midnight Sunissa itselleen tavallista isompaa peliä, sai pienestä blindista ylituplat, sanoi ”Tulin tänne tekemään hit and runit ja onnistuin siinä” ja lopetti pelaamatta buttonia. Yksi tarinan kertomisen vaihtoehdoista on myös totuus.

T.J. Clotierin kanssa pelasin ensimmäisen kerran Ranskassa 1998. Hän tuli 10.000 frangin omahapöytään, työnsi merkkinsä keskelle ennen floppia neljää vastaan semiarveluttavalla kädellä, ja voitti potin. Kun kävi ilmi, että hän voittaa potin, hän sanoi ”Good night gentlemen!” Tämäkin on ihan hyvä line. Ei kippailla kaikkia käsiä seuraavaan blindiin asti, vaan vapautetaan paikka seuraavalle välittömästi selittelemättä sen kummemmin.

Aivan eri asia on, että hit & run on ainakin voittavalle pelaajalle tavallisesti huono idea. Vastustajat ovat häviöllä (jonkun täytyy olla!), ja pelaavat tavallisesti huonommin. Voitot korreloivat hyvään pöytään ja hyvään omaan peliin, joten pöytä on useimmiten tavallista parempi vaikka ei ottaisi huomioon vastustajien mahdollista tilttaamista tappioistaan. Useimmat meistä pelaavat paremmin voitolla ollessaan, joten kun on voitolla, tähtien pitäisi olla kohdallaan jatkaa peliä.

Toki jos osaa pelata vain lyhyellä stäkillä, voi olla järkevääkin lopettaa. Nythän olisi muuten erinomainen tilaisuus opetella pelaamaan isommalla nipulla. Tätä vaihtoehtoa kannattaisi ainakin harkita. Mitään suurempaa vahinkoa pokeriuralle ei ole siitä, että osaa pelata sekä isolla että pienellä pinolla.

Jos edessä on niin paljon rahaa, että sen häviäminen pelottaa, on peliin liittyminen ollut todennäköisesti virhe. Vanhan kertauksena, pokeria pitäisi pelata vain rahoilla, jotka on valmis häviämään heti seuraavassa jaossa. Käteispöydässä harvoin on voittanut sellaisia elämää muuttavia rahoja, joita kannattaisi sitten suojella.

Vaikka harrastaisi patologista hit & runia, voi silti olla voittava pelaaja. Tosin jos ei harrastaisi, voittaisi todennäköisesti vielä enemmän. Jos sen sijaan on patologinen valehtelija, joka selittää velat saataviksi ja tappiot voitoiksi, on astuttu Danten helvetin portista. ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”, ainakin voitollisen pokeriuran pitkäaikaisuuden suhteen.

P.S. Inspiraation tähän kolumniin sain kahdelta voittavalta pelaajalta pari päivää sitten, joista toisella lopettaessaan voitolla ollessa ”tuli parvekelasin asentaja kahdeksalta” ja toinen ”ei jaksanut pelata”. Nämä tarinat sinänsä uskoin. Tosin jos jompikumpi olisi ollut häviöllä, ei remonttimies tai väsymys olisi luultavasti juuri painanut.

 Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.