Mallityttöjen vitut lentelivät Seiska-Pokerissa

Opin jo hyvin nuorena, että naiset puhuvat keskenään paljon rivompia kuin mitä miehet. Olin nimittäin Lappeenrannan Kauppatorilla töissä, ja asiakkaiden poistuttua käyty keskustelu erilaisten elimien pituuksista ja sen sellaisesta oli 11-vuotiaalle varsin mielenkiintoista seurattavaa. Myyjättäret eivät välittäneet, kuunteliko juoksupoika vai ei. Miuta ei laskettu mieheksi, vaikka omasta mielestäni olinkin jo aika iso. Lisäksi Sirkka-mummini oli kielenkäytöltään T:mi Sirkka Peitsoman ronskein kaikista, joten ei ollut huolta, että pikkupoika kantelisi työnantajalle kioskilla puhuttavan rumia.

Lisäksi opin viimeistään Lauritsalan yläasteella, että vittu on nuorilla naisilla paljon ahkerammassa käytössä kuin pojilla. Lingvistiset tutkimukseni osoittavat toistaiseksi, että miehet ryhmänä kiroilevat monipuolisemmin käyttäen kiroillessaan naisen sukupuolielimen lisäksi runsaasti myös sielunvihollisen monia kutsumanimiä. Tunnen monia aikuisia naisia, joilla pienissä viineissä joka neljäs sana on viisikirjaiminen ja kuulostaa alkavan äffällä, vaikka oikeasti on vee.

Tunnen paljon sekä naisia että miehiä, jotka ovat yrittäneet vähentää omaa kiroilemistani suorilla kielloilla, uhkauksilla ja ivalla. Esimerkiksi Matti Kuortti on moneen kertaan huomauttanut, että hyvät verbaalikot eivät tarvitse kirosanoja tehokeinoina. Onneksi mie olen korkeintaan keskinkertainen plus ja lapsellisen auktoriteettikammoinen, joten käytän termiä ”pillunlimat” Matin kuullen aina kun muistan.

Huomasin sattumalta ennen vappua, että kasinolla järjestetään 4.5. lauantaina Seiska-Pokeri. Turnaukseen oli järjestetty 15 bountya eli pelaajaa, jonka tiputtamalla saa Seiska-lippiksen ja t-paidan tai jotain vastaavaa. Luin näiden nimet ja arvioin, että joukossa on yhden hyvän pelaajan lisäksi ehkä kolme, jotka osaavat säännöt ja sitten yksitoista muutakin veturia. Kyseessä oli siis aika paljon kuollutta rahaa sisältävä 200 euron No Limit Texas Hold’em turnaus.

Pelaan pokeria mieluusti hyvien pelurien kanssa. Jopa vieläkin nautittavampaa on pelata selvästi heikompien kanssa. Tykkään nimittäin yrittää päästä tuntemattomien ihmisten pään sisälle ja sitten yrittää taluttaa näitä kahville. Elämäänsä kyllästyneiden mykkien nittien kanssa taas ei ole aina niin suurta juhlaa. Oletin turnauksessa olevan muutaman sellaisenkin kyyläämässä turhien julkkisten rahoja.

Ei yksi turnaus muutamasta kyylästä pilaannu, ja niinpä miekin ostin lipun. Vaikka synnyin kyylänä, olen kuitenkin hyvinä päivinäni sosiaalinen. Valitettavasti niitä on kovin harvoin.

Oletin kyseessä olevan varsin promillepitoiset karkelot, joten päätin lähestyä tapahtumaa alkuillan absolutistina. Mie olen aina tykännyt pelata maltillisesti vastakarvaa. Voin hyvin vetää omat kännit kahdeksan hengen autoilijaseurueessa ja toisaalta mökötellä sokerittomalla Jaffalla Rymy-Eetujen kanssa.

Turnaus olisi ollut loppuunmyyty, jos Veikkaus voisi myydä lippuja netissä. Nyt iso osa lipun varanneista ja bounteista Wallu Valpio, Sauli Koskinen, Jontte Valosaari ja Kelly Kalonji jättivät tulematta paikalle. Näistä tiesin Wallu Valpion ja olisin mielelläni vaihtanut hänen kanssaan esimerkiksi muutaman kiitollisen sanan Moon Tv:n ajoista.

Mie ymmärrän melko vähän sitä, että ottaa ilmaisen option pokeriturnaukseen varaamalla paikan ja sitten ei tule paikalle eikä peruuta lippua. Sitä en ymmärrä ollenkaan, että suostuu bountyksi, eikä vaivaudu ilmestymään. Mutta Seiska-maailmassa on varmasti paljon muutakin, mitä en ole täysin sisäistänyt.

Meidän pöytämme bounty oli Laine Bruce, jota en tuntenut yhtään. Uteliaana karjalaispoikana googlailin, ja löysinkin oikein hauskan videon, jossa hän esiintyy Jaajon Aamulypsyssä alastomana säätyttönä. Yritin parhaani mukaan peitellä vieressä olleelta pelinhoitajattarelta, mitä videota pelipöydässä kiinnostuneena katselin. Täytyyhän vastustajan taustat tutkia. Googlailen mie miesvihujakin ihan säännöllisesti.

Pelaan tällaisen pienenkin turnauksen täysin veren maku suussa. Filosofianani on, että jos numerolapun rintaansa ottaa, on syytä myös juosta niin kovaa kuin pystyy.

Turnauksessa, jossa on paljon pelaajia, jotka eivät osaa lukea boardia, käytän useimmiten strategiaa, jossa odottelen hyviä kortteja, ja oletan saavani niillä paljon actionia. Muu pöytä vaikutti pelaavan normaalimpaa peliä, jossa 3-bettaillaan hyvin liberaaleilla käsillä ja yritetään saada bounty luovuttamaan ennen floppia.

Pidän yllättäen omaa sotastrategiaani parempana. Turnausta ei voi voittaa kuin vasta viimeisessä pöydässä, ja sinne päästäkseen täytyy pysyä hengissä. Ison stäkin arvo alkuvaiheissa on pienempi kuin tavallisessa turnauksessa, koska esimerkiksi Jethro Rostedin pakkaan saaminen ison stäkin voimalla on varsin haastavaa.

Casino Helsingissä noudatetaan politiikkaa, jossa vittua ei saa sanoa ääneen ainakaan kovaan ääneen ja toistuvasti. Nähdäkseni ainakin kaikki naispuoliset bountyt olisi pitänyt sulkea turnauksesta, jos tätä politiikkaa olisi orjallisesti noudatettu. Nopealle Vesalle tiedoksi: Maailma on epäoikeudenmukainen paikka.

Hauskin anekdootti ehkä oli, kun yksi leideistä sanoi jaon hävittyään: ”Haistakaa kaikki vittu”. Hetken mietittyään lausunnon sisältöä hän totesi: ”Ei silleen oikeasti”. Kukaan ei sitten yrittänytkään nuuhkia.

Näissä turnauksissa vaikuttavat evoluution lait. Bountyt yleensä tippuvat paljon ennen rahoja ja pelaajien laatu nousee pikkuhiljaa. Miulla hohotti ja etenin bubbleen asti. Bountyillä ei kellään käynyt niin hyvä flaksi.

Sitten pääsin tilanteeseen, jossa kippailemalla olisin päässyt jotain suuruusluokkaa 90% kerroista rahoille. Pari kaveria oli nimitäin kuivumassa seuraaviin blindeihin ja miulla oli ehkä kuuden ison blindin stäkki.

Pienestä blindista ihan osaava pelaaja survoi isommalla nipulla. Katsoin ässän ja päätin heti maksaa ja toinen kortti seiskakin oli ihan hyvä. Mie pelaan näitä ja muitakin turnauksia voitosta enkä minicashista. Mitä ICM sanoo, ei kovin paljon kiinnosta. Lyöjällä oli jotain tyyliin Q3s ja sitten turnissa miulla ei ollut enää outteja.

Olen siis bubblannut kaikki Seiska-pokerit, mitä olen pelannut. Mutta turnaus oli oikein hauska pelata, ja jos kalenterissa on tilaa ja turnaussarja jatkuu, osallistun toistekin.

Seiskan päätoimittaja Sami Hernesaho on entinen aktiivinen pokerinpelaaja. Hän kertoi videohaastattelussa harvinaisen rehellisesti pokeriurastaan: ”En laittaisi rahoja likoon itseni puolesta. Hyvän tappiollisen putken jälkeen lopetin aktiivipelaamisen.”

Yleensä entiset pelaajat kertovat varianssin vieneen ja pelien olleen rigged. Sami taas kertoi tarinansa rehellisesti. Niinpä kiitän Pokeri-Samia (kuten hän halusi pokeritoimittajana itseään kutsuttavan Porno-Samin sijaan) erinomaisen hauskan turnauksen aikaansaamisesta.

Lisäksi Sami antoi haastiksessa kuolemattoman pokeriohjeen, joka kannattaa pitää kaikissa pokeriturnauksissa mielessä: Jos haluaa voittaa, täytyy voittaa se viimeinen jako. Tässä turnauksessa sen voitti Henri Schalin.

Paljon onnea Henrille turnauksen voitosta ja 6.300 eurosta! Toivottavasti tämä helpotti tuskaa suorittamastani ohivedosta Patrik Antonius Poker Challengessa…

P.S. Jos saamme hillopurkkihallituksen, kuten tällä hetkellä näyttää, nousee jonkunlaisen ulkomaille pelaamisen kieltolain todennäköisyys nähdäkseni yli 50 prosentin. Demareiden, keskustalaisten, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kansanedustajien asiasta sivistämisen voi aloittaa vaikka heti.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina. 

Akin mielipiteet ovat hänen omiaan. Pokeritieto seisoo vahvasti sananvapauden takana, mutta Akin mielipiteet eivät edusta Pokeritiedon virallista kantaa.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Amsterdamissa saa kiroilla kasinolla