Maltan Haukka

Olen taas pikavisiitillä siellä missä serkut nussivat. Tällä kertaa tulin etukäteen paremmilla mielin kuin tavallisesti. Tälle kaudelle Finnair on nimittäin ymmärtänyt avata suorat lennot. Kun lento kestää vain neljä tuntia, on edessä kitisevän pikkulapsen kitinä pelkkää musiikkia korville. Mellakkahan kestää vain pienen hetken. Minua ei haittaa yhtään, että muistutetaan siitä, että minulla ei ole omia pikkulapsia millään lennolla mukana enää ikinä.

Aiemmin kun lähti kuudelta vankityövoimalla rakennetulta lentokentältä, oli perillä Johanniittain ritarikunnassa yhdeksältä. Lento ei ole hidastunut, vaan ennen pääsi viettämään välissä muutaman tunnin laatuaikaa esimerkiksi Frankfurtissa tai Lontoossa. Kokonaismatka-aika oli aina yli kaksitoista tuntia. Onneksi molemmilla lentokentillä on alkoholitarjoilua.

[G2:131227]Kukaan ei poikkeuksellisesti painostanut minua baariin ensimmäisenä iltana Maltalla, joten pääsin tutkimaan the Casino at Portomason pelitarjontaa. Reservin upseerina olin suorittanut maastontiedustelua jo etukäteen ja odotin tarjolla olevan lähinnä 1-2 no limit Hold’Emia.

Suunnistaminen paikalle oli hivenen haastavaa, koska kasinon ovi on 50 metrin päässä hotellini ovesta. Turhaa turisteja hämäävää kyltitystä Maltalla ei vieläkään harrasteta, ja onnistuin kävelemään oven ohi. Onneksi vastaan käveli kaksi pelihimoisen näköistä nuorukaista. Näitä seurailemalla onnistuin löytämään oikean paikan.

[G2:131231]Perillä löysin helposti pokerihuoneeseenkin. Neljässä pöydässä pyöri jotain peliä. Pelistä vastaavaa henkilökuntaa etsin sen sijaan pitkään, koska suomalainen mies ei kysy neuvoa äärimmäisessä hädässäkään. Lopulta löysin brushin tolpan takaa lymyilemästä deskin takana.

Hän selvitti minulle, että on kaksi pöytää teksasia, ”private game” ja turnaus käynnissä. Minut laitettiin fläppitaululle jonoon toiseksi. Tiedustellessani juoma- ja ruokahuollon mahdollisuutta hän sanoi tilaavansa tarjoilijan paikalle ja tarjosi tuolia, jolle istuutua. Tein kuten käskettiin, mutta viiden minuutin istumisen jälkeen kyllästyin odotteluun ja kävelin läheiselle baaritiskille, jossa oli kolme asiakasta ja neljä baarimikkoa.

Pyysin välittömään hätään yhden Strongbown. Sellaista löytyikin, mutta hivenen ihmettelin, kun tarjoilija kaatoi vajaan pullollisen lasiin ja jätti vajaan pullon tiskin taakse. Sama toistui myöhemmin ja kysyin, että laseittainko te tätä myytte. Näin tekivät.

Myöhemmin tutustumiseni samaan tuotteeseen hotellilla vahvisti kasinolla muodostuneen näkemykseni. Tiesin, että Strongbow yrittää korvata 0,33 litran pullolla vanhaa naurettavan pientä 0,275 litran kokoista. Tämä oli onnistunut siis jo Maltallakin, viime reissullani tarjolla oli vielä vain pikkupulloja. Lasit eivät kuitenkaan vielä ole sopeutuneet kasvaneisiin pulloihin. Kasinolla myydään kolmella eurolla kolmen desin lasi siideriä, ja loput heitetään pois. Hotellilla myydään pintti Strongbowta metodilla, jossa tuoppiin kaadetaan kaksi pulloa ja loput sitten hylätään. Olen melko varma, että vuosikymmenessä parissa Maltan lasit sopeutuvat muuttuneeseen pullokokoon.

Jono ei juuri edennyt, tai ainakaan brush ei erityisesti ahdistellut, joten kolme Strongbowta myöhemmin menin kyselemään tilannetta. Minusta vaikutti siltä, että lista oli entisellään, mutta pelurit osin vaihtuneet. Melko pian ahdisteluni jälkeen sain kuitenkin paikan.

Päätin tehdä tutkimuksen, pystyisinkö fokusoitumaan pikkupeliin vielä kympillä. Tarkkailinkin vastustajiani tavallistakin aktiivisemmin. Pöydässä oli pari norjalaista, jotka yrittivät pelata hyvin, yksi maltalainen hattupäinen vanhempi rouvashenkilö, joka teki silloin tällöin hirveitä ylibetsejä, joita kukaan ei koskaan maksanut, yksi ranskalainen, joka veteli vähän liberaalimmin ja muutama paikallinen, jotka pelasivat semitiukkaa ja semihuonosti.

Katseltuani peliä pari tuntia tein johtopäätöksen, että pystyisin elättämään itseni Maltalla pelaamalla tätä peliä, mutta en mitenkään hoitaisi Helsingin kuluja. Kukaan ei pelannut erityisen huonosti, mutta kaikilla oli jotain vuotoa pelissään. Olen melko vakuuttunut, että pöydän ainoan naisen strategia oli lyödä isoilla käsillä isosti ja heittää pois kaikki muu. Tämä sinänsä on ihan hyvä pelikirja, jos kaikki muut eivät tiedä sitä. Tämä ei varsinaisesti varmistunut, koska yhtään kättään en showdownissa nähnyt.

En pelannut ihan parasta kevättäni, kun esimerkiksi annoin blindien välissä norjalaisen viedä neljän euron potin kymppihailla. Turskiksi arvelin siis kahta pelaajaa, koska he puhuivat kieltä, jota välillä ymmärsin. Tanska on se kieli, joka kuulostaa tutulta, mutta en ymmärrä yhtään. Norjaa taas ymmärrän välillä ja ruotsia yleensä.

Neljän tunnin pelillä onnistuin niputtamaan koko ringin tai ainakin voittamaan 28 euroa. En juuri uskaltanut tehdä mitään kovin luovaa, kun vasemmalla puolellani oli patonginpurija, joka meni kerran poikki, eikä a) ilahtunut tästä b) tiukentanut peliään. Kerran yritin floatata sammakonsyöjää ilman positiota, kun arvelin, että sillä ei ole koskaan mitään. Tämä ei ollut kovin hyvä idea. Fransmanni löi turnista puoli stäkkiä sisään ja vei minun kiinnostukseni sen potin ostamiseen.

Minun fokusoitumiseni vähän kärsi, kun pöytään tuli uusi jakaja, jonka äiti tekee erinomaista kanipataa tai ainakin poika syö sitä ahkerasti. Olen nähnyt hyviä jakajia ja huonoja jakajia, enkä pienistä hermostu. Eniten ahdistavat paskat jakajat, jotka kuvittelevansa olevansa Edward Saksikäsiä, kun osaavat yhden korttitempun.

Tämänkertainen tuttavuuteni osasi sekä räpsäyttää kortit yhdellä kädellä pakasta pöydälle kasaan että näyttää hyvin kyllästyneensä sekä elämäänsä että asiakkaisiinsa. Hän vaikutti hyvin harmistuneelta, kun yksi pelaaja haki brushin paikalle tarkistamaan rahan vaihtoa. Maltallakin brush kutsutaan paikalle maiskauttamalla, ja brush ei kuullut tai halunnut kuulla maiskautusta. Maiskauttajaa taas ei tuntunut juuri ahdistavan, että peli ei edennyt.

Kerran dealeri kiukutteli minulle, kun en tipannut potista, vaikka kukaan muukaan ei nähdäkseni kertaakaan tipannut. Tämän jälkeen minua silloin tällöin riivaava pikkupiru iski ja aloin tehdä ensimmäisen kerran elämässäni johnnychaneja, eli heittää tarkoituksella lyhyitä kippejä. Jakaja ei mahansa takia tietenkään yltänyt kunnolla pöydän reunoille asti ja joutui kurottelemaan kortteja. Joskus olen ajatellut hyvin rintavarustellun jakajattaren kanssa, että kannattaisi heitellä tarkoituksellisia lyhyitä, mutta en ole koskaan aiemmin tehnyt.

Johnny Chan vihaa kuulemma kaikkia jakajia ja tunne on molemminpuolinen. Hän on erityisen hyvä heittämään sen pituisia kippejä, että ensin jakaja kurottaa ja sitten joutuu nousemaan seisomaan. Kyllä me pokerinpelaajat olemme pikku vekkuleita!

Aiemmin väitin, että peliyhtiöiden suomalaistyöntekijät asuisivat mieluummin Suomessa kuin Maltalla. Tämä oli törkeää liioittelua, sillä yksi heistä ilmoitti Maltan somessa hyvin kiertäneen kolumnin jälkeen, että hän asuu mieluummin Maltalla. Päätinkin sitten jututtaa häntä, että saadaan vähän muutakin kuin eteläkarjalaista perspektiiviä asiaan.

Sami Pulliaisen kanssa olemme pelanneet varmasti tuhansia jakoja, ja Saimin mukaan hän on minua vastaan niistä ev-mielessä hyvin voitolla, mutta kärsinyt huonosta tuurista. Mutta minä olenkin syntynyt sunnuntaina.

Saimi tuli Maltalle neljä vuotta sitten iGamen COO:ksi (=chief operating officer) ja on sittemmin vaihtanut LuckyDino-nimiseen nettikasinoon. Saimi hoitaa 11 hengen tiimissä ”vähän kaikenlaista, mutta pääasiassa markkinointia. Oman tekemisen kannalta kyseessä on ollut hyvin opettavainen projekti”.

[G2:131239]Samalta toimistolta löytyy myös toinen entinen Casino Helsinki –vakkari eili Olli Kokko. Ollilla on mm. tonttu sevenistä ja Saimilla kuva Portomason kasinon seinällä.

Aiotko kykkiä loppuikäsi kivellä?

”Ei ole kiirettä pois. Monet eivät viihdy, koska asiat eivät toimi kuten Suomessa, minä olen sopeutunut tänne hyvin.”

Miten sitten olet sopeutunut maltalaisten hitauteen?

”Kaikki maltalaiset ovat ylpeitä omasta työstään, oli se mikä tahansa ja sitä pitää kunnioittaa. Huonosta palvelusta valittavat esimerkiksi saavat voivat syyttää siitä myös itseään. Maltalaisia ei saa ylenkatsoa, eikä pleasea kannata unohtaa.”

Pokerit Maltalla?

”Kaksi kasinoa, Portomaso ja Dragonara, joissa pitkälti sama kattaus, pikkuturnauksia ja pikkuteksua. Portomasossa saadaan aina välillä myös omaharinki pyörimään. Omaha aloitetaan yleensä shorttina ja usein onnistumme neuvottelemaan aloituksen kokonaan ilman reikkiä tai puolikkaalla.

Jakajat eivät ole Suomen tasoa, mutta ovat parantaneet. Osa on jo ihan hyviä ja osa on vain niin luupäitä, että eivät opi koskaan. Vaihtuvuuskin on ollut kovaa. Nykyinen poppoo on ollut paikallaan Portomasossa kolme kuukautta ja kehittynyt paljon. EPT:n aikaan oli ilo pelata, kun oli jo osin unohtanut, mitä on pelata hyvien jakajien pöydässä.

10 kertaa vuodessa Maltalla on jonkunlainen turnausviikko, jolloin on 5-6 pöytää käteistä, joskus jopa 10/10 PLO:ta ja ainakin joku omaha auki. Dragonarassahan oli hiljan WPT:kin.

Kasinolla pelaajista puolet ovat maltalaisia, kolmannes gaming-väkeä ja loput epämääräisiä italialaisia turisteja ynnä muita sellaisia. Arviolta puoli tusinaa regua repii leipänsä paikallisesta NLH 1-2 käteisestä.

Maltan pokeriyhteisö, joka koostuu maltalaisista ja gaming-väestä, on tosi kiva. Meillä on iso FB-yhteisö, jossa on aktiivista ja asiallista keskustelua. Jos joku yhteisöstä pärjää jossain turnauksessa pitkälle, kaikki kannustavat sitä. Vähintään kerran vuodessa meillä on bileet, joihin tulee myös kasinohenkilökunta mukaan.

Jos olet kasinolla regu ja tippaat edes joskus, asiat hoituvat oikein näppärästi. Maltalla ei ole samanlaista tippauskulttuuria kuin Jenkeissä, vaan kyseessä on mieluummin piireihin pääsy eli jonkunlainen kaverikulttuuri. Jos olet turisti, asiat tapahtuvat sitten vähän maltalaisempaan tahtiin.

Tämä ei tosin estänyt sitä, että ei voisi tulla minullekin joskus jänniä tuomioita. Kerran sain AK:lla kaikki sisään A9:ää vastaan loppuvaiheessa turnausta. Kallekorkea floppi näytti lupaavalta. Vastustaja huomasi, että kortti oli jäänyt polttamatta. Tuomio oli, että koko floppi jaetaan uudestaan. Ei tarvinne kertoa miten siinä sitten kävi.

Ulkomaalaisista pelaajista, keitä täällä pyörii, italialaiset eivät röpöttele vastaavasti kuten skandit. Saattaa olla, että italialaisten pelikirja on alun perin vähän enemmän vinksallaan. Itse pelissä skandit juovat sitten itsensä kuntoon, jossa yritetään kävellä kaikkien yli, mikä ei ole niinkään helppoa.

Pari kertaa vuodessa tänne tulevat israelialaiset pelaamaan Israel Poker Touria. Israelilaiset ovat hupaisaa väkeä, kun voivat saada puolen tunnin tappelun yhdestä antesta.

Ranskalaisiakin täällä pelailee. Kahden pelaajan kanssa minulla on täällä ollut mitään ongelmia ja molemmat olivat sitten ranskalaisia. Ranskalainen ja suomalainen ajattelutapa, miten pokeripöydässä kuuluu toimia, poikkeavat toisistaan huomattavasti.”

Mitä Maltan suomalaisyhteisö puuhaa?

”Yhteiset bileet ovat vähentyneet alkuajoista. Jengi on joko kuntokuurilla tai sitten mua ei vaan enää kutsuta mukaan. Yhteisön vakioreitti on ensin Cork’siin pubiin ja sen jälkeen Bacchoksen yökerkehoon Pacevilleen.”

Mitenkä roomalaiskatoliset maltalaisnaiset suhtautuvat esiaviolliseen seksiin?

“Näkemykseni mukaan hyvin avoimesti ja vapaasti. Ainakin kaverit ovat kertoneet niin.”

Saimin tapaaminen sai minut pohtimaan asiaa, ja tulin tulokseen, että itse asiassa varsin monet asiakaspalvelijat ovat täällä kivellä ystävällisiä ja ainakin yrittävät parhaansa. Lisäksi etnisiä ryhmiä ei pitäisikään ennakkoluuloisesti laittaa samaan koriin, vaan kaikkia kohdella yksilöinä. Ja lisäksi edellisellä lauseella pitäisi päästä kirjoittamaan Anna-lehden pääkirjoituksia.

Huomenna jätän Maltan Haukan Sami Pulliaisen serkkujen seuraan ja palaan sinne missä kateus voittaa kiimankin. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja Saimi tykkää Maltasta.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.