Maratonseikkailusta maratonsekoiluun

Kello oli 4.30 Ruotsin aikaa kun heräsin tuttavani Andersin petaussohvalla. “IlmMikael Boldtvarten. 44. Mitä perkele? Se on ollut noin 40 jo viikon verran, toivottavasti ero johtuu jännityksestä. 

Ulos haistelemaan kelejä kymmeneksi minuutiksi. Mitä perkele? On aivan järkyttävän kylmää, eikä vauhdin lisäys saa kehoa lämpenemään, lisäksi sataa. Käännyn kolmen minuutin jälkeen ja kiiruhdan takaisin. Kello lämpömittarimodeen ja parvekkeelle. Riisun ja venyttelen varovasti lihaksia tunnustellen. Nivusissa ja toisessa olkapäässä jo tuttu aristus, muuten OK, jopa vasen polvi tuntuu hyvältä. Päätän juosta kevyemmällä polvituella. 

Haen kellon ja pelkoni saavat vahvistusta; neljä astetta.

Maraton on kummallinen matka sään suhteen, ihannesää on 12-15 astetta ja pilvistä, tuulen voimakkuuden pysyessä alle 5m/s. Jos lämpöä on esimerkiksi 25 astetta, kolmen tunnin juoksija hidastuu 15-25 minuuttia. 15 jos hän ymmärtää lähteä tarpeeksi hitaasti, 25 jos hän lähtee tavoitevauhdilla. Tästä on paljon aivan yhdensuuntaisia tutkimuksia. Yllättävää kyllä – ensisilmäyksellä – huippumaratoonareiden vauhti ei tipu kuin kahdella minuutilla. Syy suureen eroon on painossa. Maailman sadan parhaan miesmaratoonarin keskipituus on 174 cm ja keskipaino 54 kg. Näin ollen huipuilla on vähemmän “villapaitaa” lämpöhalvausoireita synnyttämässä.Itse olen 176 ja painan 69. Tavoitteeni oli laihduttaa kahdeksastakymmenestä kuuteenkymmeneenviiteen, mutta itsekuri ei riittänyt. 

Toiseen suuntaan on erilaista. Jos on tyyntä, eikä sada ei kuudenkaan asteen lämpötila haittaa. Jos taas tuulee ja sataa ja lämpötila on vaikka 3-4 astetta – niin kuin Tukholmassa toinen kuudetta tänä vuonna – tilanne on taas erilainen huipuilla ja taviksilla. Huiput tuottavat niin saatanasti lämpöä aikayksikköä kohden, että pysyvät melko lämpiminä, eikä vauhti hidastu kuin 4-5 minuuttia. Paksukaisetkaan eivät juuri menetä mitään, kun taas 3-4 tuntia viipyvät jähmettyvät kovastikin. Tähän liittyy hassu juttu: Jos on pyörivä päkiäaskel takareidet ja gluteus maximus puutuvat pahasti kylmässä sadeilmassa. 

On todettava, että yllä oleva ei kaiken kaikkiaan pidä paikkaansa tämän vuoden Tukholman suhteen. Kenialaiset eivät kestäneet säätä ollenkaan ja keskikasti ei hidastunut kuin 5-6 minuuttia. 

Nyt olin onnellinen, että vain Jysky11 oli toteuttanut propsivedon minua vastaan. Hän on, sivumennen sanoen, yksi maailman nopeimmista yli sadan kilon maratoonareista; 3.19, jos muistan oikein. Jos sää ei lämpenisi, olin varmuudella häviämässä, mutta kesäkuu: varmasti keskipäivällä on paremmat ilmat.? 

Viimeinen kuukausi oli ollut kummallinen. Vappupäivänä nousin viideltä ja lähdin jolkuttelemaan Matinkylän urheilukentälle. Olin lähdössä Kööpenhaminaan ja tiesin että seuraavan kahdentoista päivän aikana tulisi kahdesta neljään juoksematonta päivää purjehduksen takia. Halusin testata vauhtini, sekä saada kahdet harjoitukset juoksupäivinä. Juoksin 20 kierrosta täysillä. 32.15. 

Race Time Predictionin sivuilta: 

Maraton         3.10.00 (Tavoite.)

32 km            2.20.03

16 km            1.06.35

10 km               40.31

8km                  32.01 

Yllä oleva taulukko kertoo, minkä tuloksen pitää tehdä lyhyimmillä matkoilla, jotta pystyisi tavoiteaikaan maratonilla. Olen huomannut sivuston hyväksi, kunhan muistaa, että vertailukelpoisuus on riippuvainen harjoittelusta: Jos harjoittelet mailia varten saamasi ennusteaika maratonille on todennäköisesti liian hyvä. 

Olin 14 sekuntia liian hidas ja lisäksi tiesin, että minulla oli aivan liian vähän ylipitkiä lenkkejä takana. Mutta kello viisi, hieman kohmeloisena kukaan ei ole parhaimmillaan ja lisäksi minulla oli vielä kuukausi aikaa. Tuntui hyvältä. 

Köpiksestä Visbyhyn ei tullut kuin yksi harjoittelematon päivä, sunnuntai 6.5. Kipparin luvalla lähdin heti lenkille Visbyssä, satamasta pohjoiseen rantaa pitkin. Minulla oli Tn Lumia 800 mukana ja gepsiappi päällä. Se osoittautui turhaksi, koska pyörätietä pitkin oli puisia kilometripylväitä. Maa hieman pyöri jalkojen alla aluksi ja ensimmäinen kilometri kesti 4.55. Toinen oli vielä vaikea ja meni 4.20, mutta sitten juoksemisen ilo oli ylimmillään. Kahdeksan kilometrin jälkeen käännyin ja perillä kello osoitti 1.04.40, joista viimeiset 14 kilsaa olin tullut 55.25. Huikeata. Ja vielä yli kolme viikkoa aikaa parantaa. 

Oli ollut myös huonoja hetkiä. Perjantaina 18.5 juoksin viimeisen kovavauhtisen pitkän lenkin, 32 km. Niin lähellä kisaa niin pitkää lenkkiä ei pidä juosta täysillä, sillä palautuminen häiritsee harjoittelua monta päivää, mutta halusin kuitenkin katsoa, miten sippi olisin kilpailuvauhtisen (4.30/km) suorituksen jälkeen. Juoksin taas radalla, koska maantiellä ei koskaan voi olla varma siitä, että matka on oikea. Tavoite oli siis 2.24 ja hyvä olo. Tulos oli 2.24.40 ja huono olo. 

Painokin oli mennyt yli 70. Ja lopullisen epäonnistumisen siemen olikin tässä: Tarkoitus oli olla polttamatta 152 päivää 2.1. alkaen ja juomatta 59 päivää. Olin polttamatta yhteensä 62 päivää 5 eri kertaa ja juomatta 54 päivää 4 eri kertaa. Joka kerta kun lipesin, paino nousi ja vauhti laski radikaalisti. 

Nyt olin kuitenkin totuuden hetkessä. Ranskalaista NoK-voidetta jalkoihin, (Janne Marinilta saatu vihje, katso “Jannen polut”) vaseliinia kainaloihin ja nivusiin, laastarit nänneille ja sään takia paksusti vaseliinia jalkoihin ja käsivarsiin. Addun housuissa on pieni taskuntapainen avainta ym. varten, tungin siihen joitakin kruunun seteleitä varmuuden vuoksi ja lähdin hölkkäämään kolmen kilometrin päässä olevaan kilpailukansliaan, sillä numerolapun ja chipsin nouto oli vielä tekemättä. 

Kanslia oli vajaan kolmen kilsan päässä ja juoksijoita oli jo liikkeellä, fiksummissa varusteissa. Itse palelin tolkuttomasti; käteni rupesivat sinertämään ja tossuni olivat heti märkiä.  Todennäköisesti kohonnut pulssi kieli pienestä infektiosta, mutta minä melkein itkin raivosta ja pettymyksestä. Enpäs osallistukaan. Onneksi Systembolaget oli heti vieressä. Ostin punkkupullon ja Linierullad Akvavit (Ruotsissa se on 75 cl., meillä vain 50), löysin kaupan, ostin (juotuani hitonmoisen kulauksen viinaa hyllyjen välissä) Camelaskin ja tulitikkuja. Anders oli töissä, mutta pääsin rappuun sisään ja herätin pahennusta juomalla ja polttamalla kunnes hän tuli takaisin. 

Pääsin punaiselle laivalle ja pääsin hyttiin, jossa nukahdin (sammuin). 

Seuraavana päivänä itsesyytökset saivat taas melkein itkukohtauksen aikaiseksi. 

Olen nyt lyönyt urheiluvetoja 11 kertaa. Kerran tuli tasapeli, keväällä 1999 Kasperi Pitkäkankaan loukkaannuttua ja minun ollessa kiltti, annoin 5K markan vedon raueta.(olisin edes vaatinut osallistumismaksun ja lentolipun hinnan). Kaksi kertaa olen nyt hävinnyt, tämän Jyskylle ja vuonna 1984 armeijan kapiaiselle Israelissa. Loput kahdeksan olen voittanut, joista kaksi on mainitsemisen arvoisia. 

Vuonna 1982 menin tapaamaan Tommi Kivilaaksoa Eläintarhan kentälle. Siellä oli harjoitukset kesken ja legendaarinen miekkamies (tarkoittaa ….) ja suupaltti Matti Somppi ilkkui jotain: Täällä me vedetään kovia kolmesatasia ja sä tuut viinalle haisten, harjoittelisit sinäkin joskus. Lopputulos oli, että lupasin juosta siltä seisomalta 300 alle 40 sekuntia. Olin puku päällä ja nahkapohjaiset Ballyt jalassa. Somppi katsoi etten edes löysännyt skragaa. Vedin 39.2. Maksua ei ole näkynyt. 

1986 RAYn Lasse Kyrö rupesi jostain syystä moittimaan elämäntyylini ja lopputuloksena lyötiin varsin iso veto seitsemästä kierroksesta Pirkkolan pururadalla (21 mäkistä kilsaa). Voitin ja maksu sekä loistoillallinen Lehtovaarassa tuli heti. Lasse on hyvä mies. 

Kaksitoista päivää on kulunut, ja olen todella masentunut. Olenko todella onnistunut kuoppaamaan lupaavaa nuorukaista lopullisesti. 

En osaa olla tarpeeksi kova itselleni. Se kostautuu. Osatkaa te.