Marbellan bordelli

Aki Pyysing

Marbellassa ja sen liepeillä on useita bordelleja. Hotelli H10:n alakerrassa on yksi suosittu, mutta tähän aikaan vuodesta vaikeapääsyinen. Se on Casino Marbellan käteispelialue.

Marbella on Espanjan aurinkorannikon luksuskohde. Rannalla ei ole ränsistyneitä hotelleita, joissa markkinoidaan halpaa Full English Breakfastia, vaan merkkituotekauppoja ja yksityishuviloita. Venäläinen oligarkkiraha on kuulemma löytänyt tiensä myös Marbellalle. Tosin yhtään 60-vuotiasta kaviaarimahaa taluttamassa 18-vuotiasta anorektikkoa en ole vielä bongannut.

Olemme olleet vanhan taisteluparini Salosen kanssa liikenteessä jo vähän iän painamin askelin. Lounaat olemme syöneet brutaalisti vissyllä ja edes viinitilavierailulla emme ottaneet lasiakaan viiniä. Jälkimmäiseen saattoi vaikuttaa, että viinitila oli kiinni, toisin kuin netissä annettiin ymmärtää.

Ajatus oli kuitenkin tutustua ympäristön nähtävyyksiin päivällä (Jari ajaa) ja ottaa rahat pois Pepeiltä illalla. Haasteena on päästä näiden kanssa samaan pöytään.

Maanantaina menimme pokerihuoneeseen, jossa erittäin huonolla englannilla brush selitti, että huomenna avataan lisää käteispöytiä. Teksasiin oli kymmenien nimien mittaiset jonot. Omahaan oli vain muutama nimi, mutta pöytiä oli vain yksi. Jonottelin siihen asti, kunnes kännykästäni loppui akku. Kymmenen vuotta sitten olisin viihdyttänyt itseäni neljällä andalusialaisella drinkillä, joka tarkoittaa noin puolta litraa viinaa. Tällä kertaa join kahteen tuntiin kaksi lasia viiniä.

Seuraavana päivänä menimme pokerihuoneeseen puoli seitsemäksi ajatuksella mennä pöytään vaikka väkisin. Käteishuonehässäkän vertaaminen bordelliin oli loukkaus bordelleille. Sain nimen listaan pienen tönimisen jälkeen sekä omahaan että teksasiin. Kaksi pöytää teksasia oli jo auki, vaikka käteisten piti alkaa vasta myöhemmin.

Kun uusi pöytä avataan, brush alkaa lukea nimiä listasta. Ympärillään parveilee kymmeniä pelaajia. Listan, josta nimiä luetaan, hän arpoo edessään olevista useista listoista. Elektroninen jonotustaulukin olisi olemassa, mutta sitä ei turhaan käytetä.

Olin ottanut penkin käteispelialueen vierestä mahdollisimman läheltä pittiä. Ainoa tapa saada kontakti brushiin on taklata muita pöytään halukkaita niin monta, että pääsee nykäisemään hihasta. Olisin voinut luultavasti tehdä polttoitsemurhan viiden metrin päässä pitistä ilman että siihen brush olisi kiinnittänyt mitään huomiota. Tätä kyllä myöhemmässä vaiheessa harkitsinkin.

Huomasin, että uuteen pöytään tuli jakaja eli sitä ollaan avaamassa ja painin itseni brushin iholle. Hän kävi läpi listaa, jolla minä en ollut. Yritin epätoivoisesti saada häntä kääntämään sivua taaksepäin, jossa minun nimeni oli. Tämä operaatio epäonnistui, koska en osaa espanjaa enkä ole riittävän röyhkeä. Pöytä tuli täyteen ilman minua.

Paikalla on paljon suomalaispelaajia. Yksi näistä sanoi minulle, että listalla pysyy, vaikka nimi ohitettaisiinkin pöytää täytettäessä. Tämä pitänee paikkansa. Tosin tämä brush heitteli vanhat listat roskakoriin. Uusi brush taas avasi uudet listat vanhankin pyöriessä paikalla vanhoine listoineen.

Kävin välillä syömässä kasinon ravintolassa Jarin kanssa. Brush lupasi, että kun hän avaa omahapöydän, saamme paikan. Tähän toki suhtauduimme vaalilupauksen vakavuudella. Asenteemme oli sikäli oikea, että omahapöytä aukesi, mutta meille ei ollut paikkaa.

Päivystin sisukkaasti käteispelialueen tuntumassa punaviinilasi pöydällä. Vieressä yksi jonottaja nojasi tuoliin, joka heilautti pöytää niin että sain punaviinit housuilleni. Vähän roiskui vieressä seisoskelleen lapinpolttajan kengillekin. Tämä alkoi syyttämään minua tapaturmasta. Minun vikanihan se olikin. Mitäs olin mennyt laittamaan lasin pöydälle. Lähdin pois tilanteesta puhumatta enää mitään, jotten olisi tullut sanoneeksi mitä ajattelin tai heittänyt tyhjällä lasilla sakemannia otsaan. Hetken päästä palasin vielä urheasti takaisin, mutta seisottuani ihmismassassa puoli tuntia lisää, luovutin. Totesin, että olen tähän touhuun aivan liian vanha ja väsynyt.

Jari oli buukannut meille Privilege-huoneet, jossa hintaan sisältyy pääsy loungeen, jossa on aamun puoli yhdestätoista keskiyöhön asti ilmainen itsepalvelubaari. Reippaan neljän tunnin painimisen jälkeen totesin, että yömyssy Privilegessä vaikuttaa houkuttelevammalta kuin epätoivoinen kamppailu paikasta pienessä käteispöydässä, jossa on ehkä hyvät pelit, mutta varmasti korkea reikki.

Marbellassa on 2/5 pelissä viiden prosentin reikki 30 euron katolla. isommassa eli 5/10 pelissä katto laitetaan neljään kymppiin. Tämä tarkoittaa sitä, että pokeripöytä tuottaa parhaimmillaan lähes tonnin tunti. Espanjalainen organisaatiokyky ei riitä avaamaan pöytiä kysyntää vastaavaksi. En ihmettele, että tämän maan talous on iloisesti kuralla.

Minulle kerrottiin selitykseksi, että kasino ei ole kiinnostunut pokerista, kun ruletissa oligarkit voivat mättää kymppitonneja menemään minuuteissa. Voi olla, tämä on tosin sama väärä perustelu, millä minulle on selitetty miten Helsingissäkin kannattaisi korvata pokeripöydät hedelmäpeleillä.

En nähnyt Marbellassa jonoa rulettiin enkä ole Helsingissä nähnyt jonoa slotteihin. Vaikka joku tuote vieressä tuottaa paremmin per tunti, se ei tarkoita sitä, etteikö myös pienempää, mutta silti merkittävää rahaa kannata ottaa asiakkailta pois niin kauan kuin kokonaiskapasiteettia on hyvin molempiin. Espanjassa se muutama sata euroa per tunti, minkä pyörivä pokeripöytä täällä minimissään tuottaa, on aivan varmasti merkittävää rahaa.

Brushit olivat selvästi stressaantuneita. Tämän ymmärtää, koska täällä on normaalisti vain kaksi käteispöytää auki. Kahden pöydän täyttäminen ei vaadi kovin paljon organisointikykyä. Kasinolisenssit Espanjassa myönnetään pöytäkohtaisesti, ja normiaikana luvat ovat siis vain kahdelle. Jos minä olisin kasinonomistaja tai -johtaja, irtisanoisin kaikki näkemäni kolme brushia välittömästi. Tosin irtisanominen saattaa olla Espanjassa hankalaa, koska kaikenlaista pukumiestä pyörii kasinolla tekemässä nähdäkseni ei yhtään mitään. Casino Helsinki vaikuttaa dynaamiselta ja tehokkaalta paikalta verrattuna Casino Marbellaan.

Tosin käteispelit Marbellassa ovat varmasti hyvät, koska yksi täysipäinen suomalainen pokeriammattilainen on muuttanut Marbellaan niiden perässä. Ymmärrän hyvin miksi, minäkin pelaan mieluummin Pedrojen ja Josejen kanssa kuin Mikojen ja Markojen. Korkeakin reikki on helposti biitattavissa, jos vastustajat osaavat nippa nappa lukea boardia. Nuori Pyysing olisi varmasti kamppaillut paikan itselleen käteispöydästä niin maanantaina kuin tiistainakin. Ikä tuo mukanaan mukavuudenhalua ja laiskuutta.

Enkä edes pihise kiukusta enää herättyäni. Täällä on 25 astetta lämmintä ja pelaan sitten täällä turnauksen tai pari. Epäpäteviä ihmisiä on nostettu kyvyttömyytensä ylärajoille kaikilla kasinoilla ympäri Länsi-Euroopan, ja siitä on turha kantaa suurta murhetta.

Jos toiminta olisi jotenkin järkevästi organisoitu, olisin maksanut täällä reikkiä yhden purppuran verran. Nyt rahat ovat tiukasti taskussa, enkä ole generoinut kasinolle yhtään rahaa. Jatkossa en tule Marbellaan pokerireissulle, vaikka voittaisin tänään alkavan pääturnauksen.

P.S. Tutkin fieldiä pääturnauksessa ja melko pehmeä oli. Kakkospöydässä oli ehkä yksi siedettävä peluri. Jatkan kakkospäivään 85K nipulla, kun avg jotain 55K.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.