By Nautor, paskassa

Mikael BoldtJa yllättävä pokerikeskustelu

T ja pojat rupesivat kaksi vuotta sitten etsimään yhteistä purkkaria. Siihen saakka pojilla oli tarpeeksi purjehdittavaa meripartiolaisten veneillä, Jori lisäksi nepalla (470) kilpaillen ja paljon kysyttynä gastina ja kipparina. Nytkin hän lähtee tuomaan 55-jalkaista Balticia Newportista, USAsta. Robertilla on lisäksi surffiharrastuksensa (viime viikonloppuna oli ollut hyvät aallot Emäsalossa).

T taas katsoi vuokraamisen ja charterpurjehduksen halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin veneen seisottaminen tyhjän panttina.

Nyt Robertilla on kuitenkin oma perhe ja Jorilla pysyvä tyttöystävä, veneelle tulee tarpeeksi käyttöä, eli vähintään yhdeksän viikkoa vuodessa ja viikonloppuja päälle.

Pitkään oli sekä X-yachts että Baltic ja Finngulf harkittavien joukossa, mutta lopuksi päädyttiin Ron Hollandin pirtämään Swan 371:seen. Seuraavassa vaiheessa oli paikallistettava myytävät kappaleet, joita prosessin aikana on ollut 6. Suomessa, Tanskassa, Hollannissa, Englannissa Italiassa ja Karibialla.

Suomessa oleva kappale, Geronimo oli valitettavasti täysin raiskattu  ja uuden tiikkikannen tarpeessa - 25K€. Mutta jo toisella natsasi. Tanskassa, Roskildevuonossa oleva Lone Gull IV, entinen Santa Fé oli kunnossa, ainakin melkein. Legendaarinen Blake-vessa oli vaihdettu uuteen Blake-vessaan, se on laivapönttöjen Rolls-Royce. Alkuperäinen tehoton ja raskas kone oli vaihdettu Yanmarin 37 heppaiseen 2006 ja rodiriki oli yllättävän hyvässä kunnossa.

Maaliskuussa Jori sopi ostosta, koepurjehdusta toki edellyttäen ja maksoi 15K€ käsirahan. Hän mainitsi parinkin otteeseen, että vene olisi siivottava ennen luovutusta, mutta omistaja Allan S. ei ilmeisesti ole järjestyksen mies. Botski oli järkyttävässä kunnossa kun saavuimme vapunpäivänä, Jori ja minä koepurjehdusta varten. Se ei ollut merkityksetön ongelma, sillä T on angiolabrassa tottunut siisteyteen ja puhtauteen, se on hänelle välttämättömyys, aina ja kaikkialla.

 

Oli tiistai ja T, Annika, Pontus ja Jonne olivat tulossa Köpikseen lauantain lähtöön. Neljä päivää aikaa korjata hydrauliikka (kikki, häkki ja babystaagi), sähkövikoja, tehdä koepurjehdus ja siirtää vene Kööpenhaminan Langeliniesatamaan. Sekä siivota. Sormenpäät verisinä me lapioitiin paskaa, ostettiin veneshampoota, rubbingia, polishia ja vahaa ym. kahdellasadalla eurolla. Kaivettiin homeisia sukkia, pelastusliivejä, haurastunut bimini ja muuta sälää veneen sadoista sopeista. Kaivettiin mysliä ja puuroriisiä pilsseistä, muumioituneita tomaatteja pentteristä ja kiroiltiin melkein Akimaisesti.

Mutta olimme ajoissa loppucrewta odottamassa, melkein siistillä veneellä ja purjehdus Suomeen oli 500 merimailia puhdasta ihanuutta, Nautor tekee yksinkertaisesti maailman parhaat sarjatuotetut purjeveneet. 12 solmua pikkuspinnulla saa kenet tahansa ekstaasiin.

Annika, kaunis saaristolaistyttö, joka rangaistuksena jostain synnistä joutuu käyttämään KTM-tutkintonsa Nokian markkinoimiseen, kertoi yhtenä iltana yllättäen pelaavansa pokeria! Olin ihmeissäni, mutta olikin niin, että hänen hyvän ystävän veli on nuori pokeriammattilainen, hänen toinen ystävä tuntee Patrik Antoniuksen ja kolmas Thomas Wahlroosin. Joka tapauksessa on muodostunut viiden tytön porukka, joka tapaa säännöllisesti pelaamaan kahdenkymmenen euron turnauksia. Ovat jopa hankkineet pokeripöytäkankaan ja chippejä. Mutta ymmärtääkseni yksikään tytöistä (29-vuotiaita) ei ole käynyt kasinolla. Ja vaikka pelaavat teksua, tuntui siltä, ettei kovinkaan monta pokerikirjaa olisi ringissä kiertänyt.

Mutta pelkästään se seikka että nuoret sivistyneet tytöt pelaavat pokeria, eivätkä järjestä Tupperware-kutsuja on hyvä uutinen pokeriyhteisölle, toivottavasti vastaavia porukoita löytyy monta. Ja ennenkaikkea toivoisi, että jokunen neitokaisista siirtyisi julkisen pokerin pariin - kassuun tai nettiin, uusi mutta kauniimpi pokeribuumi olisi tervetullut.