Pakonomainen vai degeneroitunut?

Mikael BoldtPitkän ja värittömän pokeriurani aikana olen enimmäkseen ollut pelaamatta pokeria. Koska tämä ei johdu kiireistä vastuullisissa tehtävissä isossa organisaatiossa, ystävääni JR:ääkin tyhmempi tajuaa, että rollinhallintani on ollut de profundis. (Siltä varalta, että JR:llä on tosikkopäivä, kerrottakoon että vuosia ja vuosia sitten kysyin Akilta joskohän tietää kuka nick JR on. Aki ei tietenkään paljasta nimiä; hän vastasi lakonisesti:"Hän on nero".)

Alla olevat ajatukset syntyivät lukiessani Mike Tysonin elämäkerran "Undisputed truth" Pernaun, Dorpatin ja Revalin (Mieti Dempsey missä olin) parhaissa hotelleissa maksettuna seuralaisena. Lue ihmeessä, vaikka nyrkkeily ei kiinnostaisikaan: Iron Mike on kokenut hurjempia swingejä kuin useimmat pokerinpelaajat voisi kuvitellakaan.

...

En aio kirjoittaa itsestäni, mutta yksi anekdootti on paikallaan käsiteltävää ongelmaa valaisemaan.

Pelasin kasinopokeria ensimmäisen kerran tammikuussa 1996. Silloin ainoana pelinä Pressassa oli 50-100 (FIM) split limit  Hold'em . Oletan blindien olleen 25-50, mutta en muista. Minulla oli 84 big bettiä mukana ja olin innoissani. Vasemmalla puolellani istui pitkätukka Jarkko, joka tuoksui vienosti ”of a controlled substance”. Pian Sklanskyn mainitsema rahan liikkuminen myötäpäivään alkoi. Ja pysähtyi Jarkon kohdalla. En tiedä oliko hän paikallaan sattumoisin, mutta koska hänen nom de plume Omahan tultua muuttui Teksu-Jarkoksi, oletan että hän oli valinnut paikkansa nähtyään newbien (minun) kasvot.

Aika moni olisi siihen aikaan hävinnyt Jarkolle, mutta jutun juju onkin, että näin jokaisen flopin - siis jokaisen - kunnes rahani loppuivat.

Kirjassa "Fools Die" Mario Puzo puhuu ”degenerate gambler” -konseptista, jolla hän tarkoittaa uhkapeluria, joka pelaa -EV pelejä, kunnes menee katki. Tullakseen takaisin, kun on saanut lisää rahaa jostakin.

Stuart Ungarin elämäkerrassa taas puhutaan hänestä ”compulsive gambler”inä, tarkoittaen pakonomaista vedonlyöntitarvetta.

SINÄ et tietenkään lukeudu ensimmäiseen luokkaan, sillä pokeri on taitopeli. Mutta älä ole niin varma. Minun käytökseni Jarkon uhrina ei ole tavatonta. Jyri, kelpo turnauspelaaja tänään, pelasi monta vuotta kaikki kätensä (ja paljon Punto Bancoa), vaikka tiesi häviävänsä. Hänelle rahat tosin olivat hävittävissä ilman pelkoa rollin merkitsevästä kapenemisesta.

Erich Drachestä sanotaan, että hän on maailman 10. paras sevenin pelaaja, mutta aina ongelmissa, koska pelaa vain yhdeksän parhaan kanssa.

Ehkä huomaat, mihin pyrin. Jos HelppiGame olisi ”the only game in town”, säästäisitkö voidaksesi pelata silloin tällöin?

Hufvudstadsbadetissa oli 17.03. kirjailija Kai Korkea-ahon kolumni omasta peliriippuvuudestaan. Hän pelasi myös nettipokeria boomiaikaan ja tunnustaa hävinneensä koko ajan.

Näinhän täytyy olla: rake tekee kaikesta pokerista -EV pelaajille kokonaisuutena. Ja sinäkin, veliseni, olet todennäköisesti tilastollisesti häviävä pelaaja. Mutta jos myönnät pelaavasi, koska haluat ja koska se on hauskaa, voit olla iloinen siitä, että pelisi on pokeri. Kun puhutaan pokerin taitoluonteesta, raaka totuus usein unohtuu, erityisesti pokerisivustoilla. Mutta olen kuitenkin suuri pokerin ystävä, eikä tämä ole mitenkään ristiriitaista, koska pokeria pelatessasi peliriippuvuus ei ole staattisessa tilassa.

Vaikka olisit sekä pakonomainen että degeneroitunut pelaaja, huominen voi olla parempi - kunhan et käytä opiskeluun tarkoitettua aikaa lainojen kinuamiseen, kuten yksi vanhempi suomalais-ugrilainen herra aikoinaan Mikonkadulla.

---

Itse olen joutunut kinkkiseen paikkaan. Nuorempi poikani muutti LL:n LT:ksi joulukuun alussa, seuraten äitinsä esimerkkiä. Samalla viikolla vanhempi poika otettiin Kone-säätiön rahoittamaan projektiin väitöskirjaa väsäämään. Joten jonkun vuoden kuluttua olen perheemme ainoa sivistymätön moukka.

Ratkaisuksi olen miettinyt Bordeaux:n yliopistoa: Akin suosituksella varustettuna aion hakea enol dr h. c-titteliä.