Mikan esittely

Terve vaan kaikille Pokeritiedon lukijoille,

Nimeni on Mika Puro ja olen Pokeritiedon uusin kolumnisti. Kuukausittaisessa kolumnissani tulen käsittelemään aiheita laidasta laitaan, mutta yhteistä niille tietenkin on se, että asiat käsittelevät enemmän tai vähemmän pokeria.

Olen 38-vuotias pokeriammattilainen Vantaalta. Kortinpelaamisen rahasta olen aloittanut 80-luvun lopulla ja amerikkalaisiin pokeripeleihin tutustuin paremmin 90-luvun puolivälissä, kun Helsingin kasinolla alkoivat ensimmäiset Texas Holdem – pelit. 80-luvulla ei kellään ollut aavistustakaan siitä, millaista ammattimainen kortinpeluu olisi muutamien vuosien kuluttua. Silloin pelasimme kerran viikossa sököä pääkaupunkiseudun ravintoloissa mm Pitäjänmäen Henrikissä ja Vantaalla ravintola Moukarissa, jota tosin ei enää ole. Peli oli nimenomaan sököä aina ja yleensä 500 markan sisäänostolla. Pelimerkkejä ei kellään ollut vaan rahat vaihdettiin Monopoli – pelin seteleiksi tai muihin vastaaviin niin ettei oikeata rahaa tarvinnut pitää pöydällä näkyvissä. Ravintoloitsijat pitivät meitä aina kuin kukkaa kämmenellä, sillä sökö-ringit kokoontuivat aina maanantai- ja tiistai-iltaisin, jolloin kyseisissä kapakoissa oli muuten hyvin hiljaista. Pelaajat söivät ja joivat, tippasivat hyvin eivätkä koskaan aiheuttaneet mitään ongelmia – unelma-asiakkaita siis.

Muistan vieläkin sen päivän, kun Helsingin kasinolla luin tuoreinta Poker Europa – lehteä ja näin siinä PlanetPokerin mainoksen. Vuosi oli -96 tai -97. Olin pelannut limitti Texasia jo pari vuotta; en tosin Casino RAY:lla, vaan Wienissä ja Amsterdamissa, joihin tein säännöllisiä pelimatkoja aina kun töiltäni kerkesin. Lehdessä oli koko sivun mainos, jossa kerrottiin maailman ensimmäisen nettipokerihuoneen avajaisista. Vielä samana iltana työvuoroni jälkeen avasin PlanetPokeriin rahapelitilin, jonka juokseva järjestysnumero oli 10078. Myöhemmin muutaman kuukauden kuluttua minulle selvisi, että olin Suomen ensimmäinen nettipokeritilin avannut henkilö ja 8. euroopassa. Minuun nimittäin otettiin yhteyttä PlanetPokerista jonkun promootion yhteydessä, johon oli kutsuttu heidän 100 ensimmäistä pelaajaa freeroll-turnaukseen. En osalllistunut promootioon enkä freerolliiin, koska olin Helsingin kasinolla tuolloin vuoropäällikkönä enkä ollut täysin varma, oliko netissä pokerinpelaaminen soveliasta työnantajani puolesta.

Nettipokeri oli kuitenkin tullut elämääni jäädäkseen ja pelasin heti ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina noin 5-8 tuntia päivässä. Turnausmatkojakin tein säännöllisesti muutaman vuodessa, mutta kuluihin ja varsinkin silloisiin pelitaitoihin nähden, pelimatkat olivat järjenvastaisia. Ne olivat lähinnä yhdistettyjä lomamatkoja, jotka rahoitin nettipokerilla. Moni ei varmaankaan muista, millaisia pelit netissä olivat 90-luvulla. Silloin tarjolla ei yleensä ollut kuin Texasia ja joitakin kituvia 7card stud – pöytiä. Kaikki pelit olivat limittiä ja 9-10 hengen pöydissä. Muistan, että suurimmat tarjolla olevat limitit oli $10-$20 kunnes ParadisePoker myöhemmin avasi $20-$40 pöydät. 90-luvun suurimpiin nettipokerivoittajiin kuului, en suinkaan minä, vaan nimimerkillä Erik123 mainetta saavuttanut pelaaja. Erikillä oli usein rehvakkaasti $50K $20-$40 pöydässä edessään, joka siihen aikaan oli jotain täysin käsittämätöntä. Erik oli tuolloin(kin) minua ainakin 10 vuotta nuorempi, mutta opin häneltä enemmän limitti Texasista kuin mistään lukemastani kirjasta. Erik oli kova, on kai vieläkin.

Näin vierähti vuosi jos toinenkin; kasinolla vuoropäällikkönä vuorotyössä ja nettipokeria siinä sivussa kunnes joskus 2000-luvun alussa jäin tekemään kasinolla enää 50% työaikaa ja sain näin enemmän aikaa pokerille. Tämä toimi hyvin pari vuotta kunnes vuonna 2003 lopetin työt kasinolla kokonaan ja ryhdyin täysipäiväiseksi pokeripelaajaksi. Jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen itsessäni juuri siinä, etten ole lähtenyt hötkyilemään asian suhteen, vaan ajatus pokeriammattilaisuudesta tavallaan kypsyi sisälläni 15 vuoden ajan. Päätöksen tekohetkellä, noin 5 vuotta sitten, pelit olivat yksinkertaisesti niin hyviä, että oli jo täysin järjetöntä lähteä kasinolle tekemään muutaman kympin nettopalkalla yövuoroa.

Tänä keväänä tulee 20 vuotta täyteen siitä, kun ensimmäisen kerran pelasin rahasta pokeria. 20 vuotta on pitkä aika ja siinä ajassa on moni asia muuttunut – jotkut parempaan, jotkut huonompaan suuntaan. Pokeri pelinä ja eräänlaisena viihteen muotona on kuitenkin tehnyt sellaisen harppauksen, jota kukaan ei varmaankaan olisi uskonut. Minulle pokeri on edelleenkin rakas, pelien kuningas. On hienoa olla mukana pokerissa monella tavalla ja seurata sen positiivista mediakehitystä, vaikka omat pelitunnit ovatkin nykyään vähenemään päin muiden velvollisuuksien takia. Pokeri on selvästi tullut jäädäkseen. Pelaako joku muuten vielä sököä?

Seuraavassa kolumnissani käsittelen liveturnaus-pelaamista. Siihen asti moro!

Mika

Kommentoi kirjoitusta Pokeritiedon keskustelualueella.