Miksi hyvät pelit jatkuvat ikuisesti?

Aki PyysingUseampi nuori mies on kertonut minulle, miten pelit lopulta kovenevat niin tiukoiksi, että kukaan ei voita. Perustelu on ollut, että huonoilta loppuvat rahat tai he oppivat pelaamaan ja lopulta vain peliyhtiöt voittavat. En ole koskaan uskonut tähän. Kokemukseni edellisestä elämästäni sijoitusmaailmassa ovat vakuuttaneet minut siitä, että hyviä pelejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Buumi on ohi, mutta pelit jatkuvat.

Lisäksi olen ollut sitä mieltä, että näppärä poika voi ansaita sijoitusmaailmassa elantonsa. Indeksin biittaaminen koko ajan positiota pitäen on vaikeaa, enkä väitä, että minä sellaista tekisin. Enkä edes yritä, koska olen täysin vakuuttunut siitä, että en pystyisi, vaikka yrittäisin. Mutta positiivisen tuloksen tekeminen sijoittamalla tai pokeria pelaamalla ei ole edes kovin monimutkaista.

Nämä kuulostavat helposti absurdeilta ajatuksilta, enkä ole jaksanut niitä tavallisesti kovin pitkälle perustella, koska minulla ei ole akateemisen tarkastelun kestäviä perusteita, eikä akateemista kunnianhimoa. Sitä paitsi ihmisten käännyttäminen on lähes mahdotonta, eikä minulla sellaiseen ole edes suurta tarvetta.

Tai ehkä minulla on alitajuinen tarve päteä, koska nyt tulen ulos kaapista ja käyn kamppailuun tuulimyllyjä vastaan. Yritän tässä muutamalla havainnolla valottaa, miten olen päätynyt johtopäätöksiini.

Olin vt. meklarina hetken aikaa ”pankkiurallani”. Ison rahastoyhtiön toimitusjohtaja soitti ja halusi ostaa muutaman erän Yhtyneiden Paperitehtaiden etua. Ennen kuin orderi clousattiin, hän kysyi minulta: ”Onko tämä hyvä pitkän tähtäimen sijoitus?”. Hetken ihmettelin, että mitä Herra Markkinavoima minulta noviisilta kyselee, mutta mumisin jotain myötäilevää (jos olet epävarma, mumise). Sitten koska Rauma-Repolan ja YPT:n fuusio oli lyöty lukkoon, niin tunnollisena napinpainajana tarkistin, mikä kolmesta (YPT kanta, etu, Rauma-Repola) oli halvin. Se oli juuri YPT etu, ja sanoin vielä, että ja ”Tätä kauttahan Repolaa saa kaikkein halvimmalla”.

”Mitä, onko sieltä tulossa kombinaatiofuusio?”

Tässä vaiheessa olisin postannut ”Mitä vittua?”- ketjuun jos sellainen olisi ollut. Fuusiosuhteet oli lyöty lukkoon kuukausi sitten. Muodostumassa oli Suomen suurin teollisuusyritys ja ison sijoitusrahaston tj ei ollut selvillä kuvioista. Ja tämä sankari pyöritti muiden ihmisten rahoja.

Hylättyäni pankkiuran pyöritin omaisuudenhoitoyritystä muutaman vuoden. Olimme yhden partnerini kanssa lyhyellä lounaalla ja törmäsimme pois lähtiessämme tuttuun meklariin ja tuttuun ison sijoitusrahaston salkunhoitajaan. Pojat olivat pitkällä lounaalla ja vinkkasivat meidät pöytäänsä. Oltiin jälkiruokavaiheessa. Nämä olivat nauttineet ruoan kanssa muutakin kuin vettä. He ehdottivat, josko mekin ottaisimme pankin laskuun pienet digestiivit.

Olen yleensä hankalasti ympäripuhuttavissa näissä asioissa, mutta tapakohteliaina toki suostuimme. Partnerini otti yhden, meklari kaksi ja minä kolme. Herra Markkinavoima otti viisi ruokaviinien päälle. Sitten meklari ilmoitti, että hänen täytyy sulkea pankin piikki ja lähteä töihin takaisin.

Me totesimme, että työpäivä on meilläkin, joten sopii hyvin. Salkunhoitajan oletin olevan vapaalla. Hän kuitenkin ehdotti, että josko ennen töihin menoa otettaisiin lähibaarissa vielä yhdet omalla rahalla. Ja sitten vasta laitetaan salkut pyörimään.

Tässä vaiheessa minut tuntevat ehkä epäilevät tarinan todenperäisyyttä, mutta kohteliaasti kieltäydyin. Iso mies voi ottaa kolme hätäistä, ja jatkaa matkaa, mutta neljännen jälkeen yleensä siihen aikaan oltiin iloisesti menossa kohti Kallen valomerkkiä.

Tarkistin vielä myöhemmin meklarilta, että oliko tuttumme palannut työpaikalle. Kuulemma kyllä oli, ja toimeksiantoja tuli tavalliseen tahtiin.

Näistä esimerkkieni herroista mainittakoon, että normaalit ruokajuomat nauttinut hoitaa nykyään entistä isompaa salkkua ja fuusiosta pihalla ollut ei ole kuvioissa enää mukana. Mikä puhuu sen puolesta, että on parempi olla viinamäen miehiä ja pätevä kuin olla raitis ja epäpätevä.

Minulla olisi satoja esimerkkejä siitä, minkälaisilla eväillä isoja rahoja hoidetaan, mutta jätän yksityiskohtaiset esimerkit näihin kahteen, koska en halua henkilöidä ketään.

Sijoitusmaailmassa on näinä 24 vuotena, mitä olen ollut mukana lyöty aina yli molempiin suuntiin. Kun buumi on jatkunut pitkään, niin pankit tyrkyttävät rahaa kaikille, jotka suinkin sitä kykenevät vastaanottamaan. Kun on menty jyrkkää alamäkeä pari vuotta, ja tunnelin päässä näkyy vastaantulevan junan valo, ei mistään saa mitään rahaa lainaksi.

Lisäksi meille on tullut mukaan peliin rahastot, jotka ovat mielestäni pitkälti laillistettu keino varastaa yksinkertaisilta ihmisiltä rahaa. Rahastot tekevät markkinamuutokset entistä jyrkemmiksi. Kun kansa mätti rahaa teknorahastoihin teknokuplassa, niin rahastonhoitajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin painaa ostonappia, vaikka vähänkään omilla aivoillaan ajatteleva ymmärsi, että hinnoissa ei ollut mitään järkeä.

Kun taas maailma oli romahtamassa ja pankit kaatumassa, niin kansan vetäessä rahansa pois rahastosta, salkunhoitajien oli pakko myydä. Myös solideja yhtiöitä, jotka olivat selkeästi aliarvostettuja.

Reaalimaailman kokemukseni sijoitusmaailmassa ovat vakuuttaneet minut siitä, että ihmisten epäpätevyyden, laiskuuden ja tyhmyyden takia markkinoilla on aika ajoin tilaisuuksia tehdä ”ylisuuria” tuottoja. Tämä siitä huolimatta, että mukana on paljon pelureita, joilla on parempaa tietoa, kuin mitä lehdistä voi lukea.

Olen täysin vakuuttunut myös siitä, että kaikki maailman pokerinpelaajat eivät vietä kaikkea aikaansa optimoiden 3-bettausrangejaan ja pohtien millä määrällä outteja on hyvä turnissa checkraisesemibluffata. Lisäksi poistumaa pelimaailmassa on myös paremmasta päästä. Lahjakkaat pokerinpelaajat ovat yleensä lahjakkaita monilla muillakin sektoreilla. Osa kyllästyy ja siirtyy muihin hommiin.

Bobby Baldwinin nykyisille pelitaidoille olen esimerkiksi kuullut naureskeltavan. En tiedä, en ole koskaan pelannut hänen kanssaan. Mutta olen lukenut hänen olleen joskus kovan luokan veturi. Ja tiedän hänellä olleen varsin menestyksekkään uran pelipöydän toisella puolella.

Minun perusteluni sille, että pokerissa ja sijoitusmaailmassa reipas ja ahkera kaveri pärjää aina, voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Ihmisten tyhmyyttä ei pidä koskaan aliarvioida.

Elämän pieniä iloja osa 13:

Aina välillä kuulee tarinoita isoisistä, jotka ovat pelanneet asunnon tai vastaavaa. Minulla on lapsenlapsilleni varastossa hauskempi tarina: Pappa voitti pelaamalla kaksi asuntoa ja nussi ne molemmat menemään.

P.S. Meillä on muutaman kaverin kanssa yhteinen taisteluhistoria: Nollasta lähdettiin, otettiin nuorina kyltereinä kaikki lainat mitä saatiin, oltiin kusessa, selvittiin. Nyt kukaan ei varsinaisesti näe nälkää eikä ole menossa poikki ainakaan näkyvässä lähitulevaisuudessa. Me taistelutoverit aina välillä muistelemme, miltä tuntui olla etulinjassa, kun ryssää oli tulossa silmille enemmän kuin oli makasiinissa patruunoita. Muistelemme myös niitä, joiden yli tankit ajoivat. Ja koemme olleemme hyvin onnekkaita. Ainakin minä olin. Makasiini oli pahimmillaan täysin tyhjä ja kiväärinperällä joutui huitomaan.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.