Olenko minä ammattilainen?

 Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua ammattilaisuudesta – tässä tapauksessa tietenkin pokeriammattilaisuudesta. Kun itse viime syksynä ryhdyin blogittamaan tänne ja esittelytekstiin joku kirjoitti minun olevan ”uunituore pokeriammattilainen”, ei mielessäni edes käynyt ajatus, ettei minua voisi sellaiseksi nimittää. Olinhan juuri lopettanut työni opettajana ja sain ansioni vain ja ainoastaan pokerista. Kompastuskiveksi joidenkin mielestä nousi kuitenkin pelaamani liian pienet pelit, ei ilmeisesti niinkään pelitaito, sukupuoli, ikä tai se, että olin pelannut vakavasti pokeria vasta parin vuoden ajan. Tai mistä minä sen tiedän. 

Mikä sitten olen ? Pelaan edelleen liian pientä peliä voidakseni joidenkin henkilöiden asettamien kriteerien mukaan olla pokeriammattilainen. Opettaja en enää ole, koska en opeta. Työtön en ole, koska minulla on kädet täynnä töitä. Tuottaja en ole, vaikka tällä hetkellä työskentelenkin TV-tuotannon parissa. Siivoan, pesen pyykkiä ja teen ruokaa jokainen päivä ja vaikka toisinaan tunnenkin itseni kodinhoitajaksi, en tee sitäkään työkseni enkä ole saanut siihen muuta koulutusta kuin äidin neuvot – eli en ole ammattilainen silläkään saralla. 

Rupesin tutkimaan, miten esim. Wikipedia määrittelee ammattilaisen. Ei mitenkään. Lukuisten artikkeleiden yhteydessä on tietenkin mainintoja, että joku on esim. snookerammattilainen, petomaani ammattilainen tai rakkauden ammattilainen. Missään näistä artikkeleista ei kuitenkaan tarkkaan määritelty, mikä tekee heistä nimenomaan ammattilaisia omalla alallaan. Professional eli pro antoi jotain tietoa:

Pro on vapaa lyhennelmä englannin kielen sanasta Professional, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ammattilainen tai ammattimaista. Pro on nettipeleissä yleisesti käytetty termi taitavalle pelaajalle.”

Jotkut ammattinimikkeet ovat suojattuja, eikä esim. länsimaissa saa lääkärin ammattia harjoittaa tai lääkäriksi itseään tituleerata muut, kuin  lisensoidut, määritetyn koulutuksen suorittaneet henkilöt. Lääkärin tutkinto saavutetaan yliopistotasoisella koulutuksella, joka kestää tyypillisesti 5–7 vuotta. Pokerissa ei tällaista koulutusta ole ja jokainen hankkii tietoa ja oppeja parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten monessa muussakin ammatissa. 

Taiteilijat ovat mielestäni jossain lääkäreiden ja pokeriammattilaisten välimaastossa. Heillä on mahdollisuus hankkia akateeminen loppututkinto, mutta toisaalta taiteilijaksi voi vain ryhtyä. Jos kuvataiteilijoiden ammattilaisuuden mittarina pidetään esim. Suomen taiteilijaseuran jäsenyyttä (n.2300 jäsentä), ei mm. taiteilija Juhani Palmua voida pitää ammattilaisena. Hänellä on päinvastainen ongelma ammattilaisuuden määrittelyssä tällä tavoin kuin muun muassa minulla oli. Hän on tienannut liikaa taiteellaan, eikä sellaista ”kapitalistia” (sorry Juhani) voida hyväksyä seuran jäseneksi, vaikka niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin meriittejä mieheltä löytyy. Se kateus, se kateus, se kateus…

 http://www.juhanipalmu.com 

Lopuksi vielä käännyin Suomen kielitoimiston puoleen. Sieltä löytyi vihdoin ainakin minua tyydyttävä määritelmä pokeriammattilaisesta. ”Hän ansaitsee pääasiallisen elantonsa pokerista ja hänen pelissään näkyvät ammattimaiset otteet”. Tällä lauseella saatiin juuri valtavasti lisää pokeriammattilaisia Suomeen. Nyt minäkin voisin kuitenkin olla pokeriammattilainen, koska mielestäni olen taitava pelaaja. Uskon tuurin osuuden olevan pokerissa pieni ja olen pelannut voitollista peliä yli kolme vuotta. Pokeri on ainoa tulonlähteeni ja ainakin toisinaan pelissäni myös näkyvät ammattimaiset otteet.

Hauskaa Wappua jokaiselle pokeriammattilaiselle ja pokeriharrastajalle !

 

 

Uutisen avainsanat: