Taikuutta

Minna RitakorpiMinna Ritakorpi heittäytyi kokopäiväiseksi pokeriammattilaiseksi ja jätti rohkeasti tavallisen päivätyön. Kolmen lapsen äiti kertoo kokemuksistaan pokerin maailmassa tällä palstalla. Minna kirjoittaa Pokeritiedon keskustelupalstalla nimimerkillä MR.

Viimeisten kahden kuukauden aikana olen ehtinyt käymään Helsingin Casinolla live-peleissä luvattoman vähän – yhteensä ehkä viisi kertaa. Olen ollut siitä kovin harmissani, sillä on paljon upeita tyyppejä, keiden kanssa en ole muuten juurikaan tekemisissä, mutta näen heitä aina kun olen pelaamassa siellä. Yksi heistä on Taikuri (ihan oikea sellainen). Niin sydämellinen ja hauska seuramies kuin hän onkin, en välttämättä lähtisi Casinon ulkopuolelle hänen kanssaan pelaamaan. Vaikka kyseessä on herrasmies päästä varpaisiin, pelkkä tieto hänen näppäryydestään korttien käsittelyssä vetäisi itseluottamuksen pelissä niin alas, että kyseessä olisi ehdottomasti –EV peli.

Reilu viikko sitten pelasimme 7 card stud –turnauksen, minkä jälkeen saimme porukalla DC–pöydän auki. Pelivaihtoehtoina siinä ovat texas, sökö, 7 card stud ja omaha,  jotka pelataan pot-limittinä. DC on oikein mukavaa vaihtelua ja siinä on ainoa mahdollisuus päästä pelaamaan suosikkipeliäni sököä. Olimme pelanneet jo jonkin aikaa ja olin onnistunut kasvattamaan merkkipinojani kohtuullisesti. Buttonilla istunut pelaaja pyysi peliksi omahan, mikä ei suoranaisesti lukeudu suosikkeihini, enkä lähde sitä pelaamaan kuin hyvillä korteilla, varsinkaan reippaassa pöydässä isolla stäkillä. Limppaan buttonilta QJT8 tuplasuitti kädellä ja floppaan kärkirattaat ja Q –korkean värin vedon sekä suoran gutarin. Lyön ilmiselvässä johdossa ja saan maksun. Turn ei tuo pöytään mitään apuja kenellekään ja päädyn maksamaan vastustajan lyönnin. River ei tuo minulle apua, mutta mahdollistaa suoran (kortti oli 7, minä olisin tarvinnut 9 suoraani). Kippaan käteni kohtuullisen isoon lyöntiin. Potti työnnetään voittajalle ja Taikuri tiedustelee minulta, millä kädellä olin liikenteessä. Koska pöydässä oli erityisen rento ja mukava meininki, kerroin käteni. Puoli pöytää huokaa ja katsoo minuun säälivästi. Ihmetellessäni pelaajien reaktiota, katsahdan vielä pöydällä oleviin kortteihin ja hyvä etten pyörry kun Taikuri toteaa minun kipanneen nutsit, riverin ollessa 9. Yritän epätoivoisesti anella jakajalta mukattuja korttejani takaisin voidakseni tarkistaa, olinko todella muistanut käteni oikein – ja siis kipannut pariutumattomaan pöytään, missä ei ollut värin mahdollisuutta, max-suoran.

Paniikkiani ei ehtinyt kestää kovin kauaa kun ensimmäiset naurunpyrskähdykset pöydän ympäriltä kertoivat kyseessä olleen vaan raakaakin raaempi pila. Onneksi ! Taikurihan se vain oli päättänyt hauskuuttaa peliseuruetta ja vaihtanut vaivihkaa river-kortin minun käteeni sopivaksi. (Tämä siis oli tapahtunut vasta sen jälkeen kun potti oli jo oikealla omistajalla ja minä olin foldannut.) Ehdin jo päättää poistuvani pelipöydästä ja olin suoraan sanoen kyllä aika järkyttynyt ”pikku virheestäni”. Syy, miksi en hetkeäkään osannut epäillä pilaa, oli se, että olen viime aikoina tehnyt toinen toistaan älyttömämpiä asioita: Täytin pyykkiä pestessäni pesupallon shampoolla sillä seurauksella, että puolet kylpyhuoneesta oli vaahdossa. Hetki tämän jälkeen yritin lämmittää lapsilleni karjalanpiirakoita maustelaatikossa, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa, kun en etsinnästä huolimatta löytänyt (mikron) käynnistyspainiketta. Villasukkia ym. talvivaatteita ottaessani esiin huomasin järjestelleeni kaikki jo kertaalleen esille ottamani lapaset ym. takaisin laatikkoon ja työntäneeni ylimmälle hyllylle. Eli ajattelin, ettei olisi kovin ihmeellistä ottaen viimeaikaisen käytökseni huomioon, että olisin kipannut sen suoran. Harvoin sitä on niin onnellinen, ettei ollutkaan saanut riverillä nutseja.

Viime sunnuntaina olimme noin 15 hengen porukalla illallisella yhdessä, koska eräs ihana ihminen oli päättänyt ilahduttaa minua kutsumalla ystäväni Casinolta  viettämään iltaa. Minä olen lähdössä hetken päästä pienelle matkalle ja tämä oli täydellinen ”tekosyy” saada ihmiset yhteen. Ilta oli aivan ikimuistoinen, enkä voi kuin ihmetellä, kuinka upeita ystäviä olenkaan pokerin kautta saanut. (Isot halaukset vielä teistä jokaiselle, ketkä olitte mukana. Teette minut niiiin onnelliseksi!) Taikuri oli myös tietenkin kutsuttu illanviettoon, mutta hän oli estynyt, koska samaan aikaan (onneksi myös samassa ravintolassa – uskomaton yhteensattuma ?) oli noin 10 taikurin kokoontuminen, mukana Suomen huippuja + kansainvälisiä tähtiä. Voitte vain kuvitella, mitä ravintolassa nähtiin.

Koska minä tavallaan olin illan keskipisteenä, sain toimia avustajana tempuissa ja pääsin seuraamaan mitä uskomattomampia temppuja vierestä. En edes yritä selittää niitä tässä kahdesta syystä: A) Kukaan ei ymmärtäisi kuitenkaan selityksestäni miten käsittämättömän upeita temput olivat ja B) Jos joku ymmärtäisikin, ei uskoisi. Joku sanoi tuntevansa itsensä todella tyhmäksi, kun ei ymmärrä, miten temput tehdään. Minuun niillä upeilla tempuilla ei ole lainkaan sellaista vaikutusta (tai enhän minäkään niitä tietenkään tajunnut), vaan muutun tempun alkaessa innostuneeksi pikkutytöksi, joka ihailee ja hämmästelee suuria taikureita, heidän karismaansa ja taituruutta (tai siis taikuruutta). Tämä kyseinen porukka esiintyy tämän viikon Savoy –teatterissa Helsingissä (Uusi Varietee Magica 2007), eikä minulle tulisi mieleenkään jättää mahdollisuutta väliin nähdä heidän koko ohjelmansa. Suosittelen lämpimästi muillekin – harvoin on mahdollista Suomessa päästä näkemään jotain niin ainutlaatuista ! Sanalla sanoen: WOW !

-Minna-

Kommentoi kirjoitusta Pokeritiedon keskustelualueella.

Uutisen avainsanat: