Miten järjestetään hyvät kotipelit?

Aki Pyysing

 

Olen pelannut pokerin ”kotipelejä” eli kasinon ulkopuolella pelattavia vuodesta 1975. Ensimmäinen kertani oli amerikkalaiseen tyyliin ruokapöydällä isän opettamana. Sittemmin olen pelannut kotipelejä mm. busseissa, lentokoneissa, laivoissa, baareissa, kouluissa, kerhotiloissa, milloin kenenkin kotona ja teininä naapuritalon pannuhuoneessa. Toki olen myös monta hoolia eli varsinaista laitonta pelipaikkaa kiertänyt.

Rinkien saaminen kasaan oli ala-asteelta asti vaivalloista. Lauritsalassa pojilla oli paljonkin pelihaluja, mutta useimmat olivat kroonisesti poikki.

Lisäksi juuri kenenkään vanhemmat eivät erityisesti iloinneet rahapeliharrastuksestamme, joten paikankin etsiminen oli haastavaa, jos rinki olikin jo kasassa. Onneksi minun vanhempani viettivät kesät enimmäkseen mökillä ja minä kaupungissa kesätöissä.

Havaitsin jo 70-luvulla, että pelien järjestäminen on hyvin epäkiitollista puuhaa. Yleensä aina joku jätti tulematta, eikä turhaan vaivautunut ilmoittamaan. Lankapuhelimet oli keksitty jo tuolloin, joten se olisi ollut melko vaivatonta. Tosin kännyköiden keksiminen ei ole tätä ilmiötä poistanut.

Minun täytyi mennä aamulla töihin ja illalla treeneihin, joten en voinut pelata läpi yön koskaan. Kesätyöttömät kaverini taas olisivat mielellään jatkaneet peliä aamuun asti. Suostuivat kyllä aina lopulta pienen väännön jälkeen lähtemään sovinnolla, jotta pääsin nukkumaan.

Minun pelini olivat huonosti järjestetyt. Kortit ja pelipöytä olivat huonoja, vaihtorahaa oli huonosti ja tarjoilua ei ollut. Jakajat olivat huonoja, jaoimmehan itse. Pientä vilunkiakin ilmeni aina välillä. Reikistä ei tosin kukaan valittanut, koska sitä ei ollut. Emme tosin tunteneet koko sanaa.

Meillä oli kuitenkin paremmat olosuhteet kuin 1950-luvun loppupuolella Nuijamaalla, jossa isännät etsivät keväisin metsästä kuivaa paikkaa, missä olisivat emänniltä ja poliisilta suojassa. Lamppumiestä emme koskaan tarvinneet. Pikkupojat takavuosina kuulemma houkuteltiin pikkurahasta näyttämään valoa, että äijät näkivät pelata.

Olen sen jälkeen pelannut omianikin huonommin järjestetyissä peleissä. Tänä päivänä arvostankin sitten kasino-olosuhteita pokerissa erittäin paljon. Kun on jakajat, kamerat ja turvahenkilökunta käytössä siistillä kasinolla, ovat olosuhteet paljon leppoisammat kuin esimerkiksi huonossa valossa pannuhuoneessa epämääräisessä seurakunnassa.

Olen pelannut myös hyvin järjestetyissä kotipeleissä. Tämä on harvinaista herkkua, mutta mahdollista.

Minulle on neljässä vuosikymmenessä muotoutunut selkeä ajatus siitä, miten hyvät kotipelit pitäisi järjestää:

Vastuuhenkilö pitäisi olla

Olosuhteet ovat yleensä huonot, ellei joku vastaa niistä. Jos joku hyväntekijä tarjoaa pelipaikan ja välineet ilmaiseksi, erinomaista. Vastuuhenkilö on löydetty.

Tämä ei usein ole kestävä ratkaisu. Ainakin kulujen verran olisi hyvä kerätä rahaa pelaajilta jollain metodilla. Hyväntekijät väsyvät usein hyväntekemiseen pitemmällä periodilla.

Joustavin tapa kerätä rahaa on tuntimaksu. Joskus (=lähes aina) ringit eivät tahdo millään lopettaa pelaamista. Jos järjestävä seura saa korvausta pelin jatkumisesta, saavat halukkaat helpommin neuvoteltua jatkoaikaa ja järjestäjä korvauksen.

Ruokaa ja juomaa tarvitaan

Peluritkin tulevat ennen pitkää nälkäisiksi. Janoisia on osa jo aloitettaessa. Jos ei halua pelien keskeytyvän nälkään tai janoon, on syytä varata paikalle tarpeeksi evästä.

Ilman pelivälineitä on huonoa

Ilman kortteja on korttia tosi vaikea pelata. Käteisellä rahalla voi kotipeleissä pelata, mutta pelimerkit nopeuttavat peliä merkittävästi.

Ongelmana tässä on, että jonkun olisi otettava kassavastuu.

Kassavastuullisen olisi hyvä olla joku tarkka ja luotettava. Olen ollut joskus vastentahtoisena kassana. Välillä kassa täsmäsi ja joskus totesin jääneeni vähän vajaaksi. Koskaan ei ollut liikaa rahaa.

Kerran löin kassana ollessani kolmen hengen ringin poikki, enkä laskenut lopuksi chippejä, että olisiko täsmännyt. Muuten olisi voinut tulla laskuvirheistä paha mieli. Kaikki mahdolliset rahat olivat kuitenkin jo minulla.

Joskus olemme lopuksi splitanneet kassavajeen voitolle jääneiden pelureiden kesken. Tämä ei ole kovin hyvä käytäntö, ainakaan jos sitä ei ole sovittu etukäteen. Ihmisten hyväntahtoisuutta ei kannata laittaa koetukselle, koska sitä useinkaan ei ole.

Hooleri olisi hyvä olla

Simppelein järjestely olisi, että olisi yksi järjestäjä, joka hoitaa kassan ja fasiliteetit ja perii siitä riittävän korvauksen. Minä en ole ainoa peluri, joka on valmis maksamaan siitä, että ei tarvitse itse kovin paljon säätää.

Jakaja on kiva lisä

Useimmat pokerinpelaajat ovat melko huonoja tai ainakin hitaita jakajia. Jos joku ringistä on sekä hyvä että halukas jakaja, kannattaa antaa tämän jakaa kaikki jaot. Toki pitää katsoa, että jakajan motiivi on pelin nopeuttaminen eikä pakan alta jakaminen.

Kasinopokerin hemmottelemana suosittelen kotipeleihinkin ulkopuolista dealeria. Tippipalkkaus on validi vaihtoehto. Useimmat suomalaisetkin pelaajat tippaavat reilusti, jos tietävät jakajan saavan pitää kaikki tipit itse ja varsinkin jos vaihtoehtona on kiertävä jakovuoro. Hyville jakajille kannattaakin tipata, koska ne ovat hyvin harvinainen ja arvokas eliölaji.

Säännöt pitää sopia etukäteen

Kotipeleissä ei olla kasinoiden ohjesäännöistä riippuvaisia, mutta ilman selkeitä sääntöjä edessä on jossain vaiheessa bordello grosso. Kaikkea on mahdotonta sopia, joten kannattaa sopia, että käytetään jonkun vakiintuneen pelipaikan sääntöjä ja sitten niihin sovitaan poikkeukset.

Olen törmännyt sekä hyviin että huonoihin erikoisssääntöihin. Hauskimpia erikoissääntöjä oli yli potin suuruinen live straddle (pimeä panos), jonka laittamalla sai valita minkä tahansa pelin. Sökö nullo ja kahdeksan kortin omaha olivat yleisiä valintoja.

Huonoin sääntö, mikä tulee mieleen, oli Tampereella käytetty omahasääntö, jossa vain voittavat kaksi korttia täytyi näyttää. Sääntö oli johtaa väkivaltaisuuksiin. Pientä tönimistä ei lasketa Tampereella vielä väkivallaksi.

Tuomarikin täytyy sopia

Aina välillä pokerissa tulee epäselviä tilanteita, joihin kaikkiin on mahdotonta varautua etukäteen. Tampereella jokainen tuomitsi ”oman pakkansa”, eli ollessaan jakovuorossa. Tämä ei ole optimaalinen, koska aina välillä joutuu antamaan tuomioita omissa asioissaan. Lisäksi osa pelaajista ei sovellu tuomion antajiksi, koska eivät kerta kaikkiaan muista tai ymmärrä sääntöjä.

Tämänkin vuoksi preferoin ulkopuolista jakajaa, joka korttien ja pottien jakamisen lisäksi antaa myös lopulliset tuomiot. Vaihtoehtoisesti hooleri voi toimia myös päätöksentekijänä.

Joka tapauksessa täytyy sopia etukäteen, kuka päättää. Paremman puutteessa Tampereen sääntöäkin voi käyttää.

Aloitus- ja lopetusaika

Sovittuna aloitusaikana olisi tietysti joviaalia kaikkien saapua. Tämä ei toteudu tosin juuri koskaan. Kutsujalla on hyvä olla kaikilta osanottajilta kännykkänumero hallussa, jos myöhästyjät eivät osaa itse soittaa. Osa ihmisistä osaa nimittäin vain vastata puhelimeen. Tätäkin huonosti, jos ovat tekemässä ohareita.

Jos järjestävällä seuralla on joku ehdoton takaraja, jolloin kortit pitää laittaa pakkoihin, kannattaa se ehdottomasti kertoa heti alussa ja kerrata moneen kertaan matkalla.

Tappion miehet haluavat aina jatkaa peliä, koska pokeri voi olla huomenna kuollut. Voitolla olevat saattavat lopettaa sovinnollakin.

Ketä kannattaa kutsua?

Mukaan kannattaa ensisijaisesti ottaa toistensa kanssa hyvin toimeen ihmisiä, joilla kaikilla on hyvin varaa pelata ajateltua peliä.

Känniääliöitä ei missään tapauksessa kannata kotipeleihin kutsua. Osa ihmisistä lopettaa turhan sisäsiistin käyttäytymisen saadessaan vähän viinaa. Kotipelien ensisijainen tarkoitus useimmilla on hauskan pitäminen. Känniääliöiden kanssa pelaaminen voi olla joskus kannattavaa, mutta ei koskaan kivaa.

Kotipeleistä sääntöjen omaan suuntaan venyttäjätkin kannattaa jättää omalle suunnalleen. Koska toiminta on yleensä järjestäytymättömämpää kuin kasinolla, olisivat kotipelit heille parempi paikka taivutella tuomioita haluamikseen. Lisäksi he ovat kykeneviä terminoimaan kivat ja leppoisat kotipelit pysyvästi.

Itsestään selvää on, että tunnetut huijarit kannattaa jättää kotiin merkkaamaan omia korttejaan. Jos tällainen seurueesta kuitenkin paljastuu, on sopiva rangaistus ringin toimesta ottaa tältä kaikki rahat. Ja vaatteet. Sitten voi päästää ovesta ulos. Paitsi jos on kovin lämmintä ja huijari asuu lähellä.

Laillisuus Suomessa

Jos peleillä on joku järjestäjä, syyllistyy tämä sisäasiainministeriön mukaan rahapelirikokseen. Pelaaminen sinänsä on laillista. Mutta jos joku ringistä pelaa varoihinsa nähden liian isoa peliä, syyllistyvät kaikki pelaajat uhkapeliin.

Lisäksi kotipeleistä saadut voitot ovat veronalaista tuloa. Kerätyt reikit taas ovat rikoksella hankittuja, joten ne voi menettää valtiolle kokonaan.

Jouni Laihonkin mukaan on laillista pelata ”spontaaneja” pelejä, joissa kukaan ei järjestä mitään. Miten tässä saadaan rinki kasaan, en ymmärrä.

Onko spontaania, jos on sattumalta mukana pelimerkit ja kortit paikassa, jossa tietää olevan muita pelureita? Kukaan ei tiedä tähän vastausta.

Älä siis kokeile tätä kotona. Nämä pelit ovat laittomia.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana ja nykyään myös Sijoitustieto.fi -verkkosivuston kolumnistina.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.