Miten minusta tuli ammattilainen?

Minna Ritakorpi heittäytyi kokopäiväiseksi pokeriammattilaiseksi ja jätti rohkeasti tavallisen päivätyön. Kolmen lapsen äiti kertoo kokemuksistaan pokerin maailmassa tällä palstalla. Minna kirjoittaa Pokeritiedon keskustelupalstalla nimimerkillä MR.

Hei kaikki !

Olen Minna Ritakorpi, uunituore pokeriammattilainen ja tulen kertomaan Sinulle lukijani elämästäni pokerin parissa ja vähän muutakin.

Ensi kosketukseni pokeriin sain alle 10-vuotiaana tyttösenä, kun eräänä juhannuksena mökillä pölkkypöydän ääressä harjasin suvun miehet. Posket punasta hehkuen ihmettelin käsissäni olevaa markkamäärää sökö-illan jälkeen. Jo silloin ymmärsin, etten tarvitse parasta kättä voittaakseni, vaan puhuin itselleni illan isoimmat potit. Ei kai kukaan peliporukasta voinut kuvitella, että olisin ymmärtänyt bluffaamisen olevan sallittua ellei jopa suotavaa.

Siirtyessäni yläasteelle, sai pokeriurani jatkoa. Ilmeni, että luokan pojat pelasivat välitunneilla pokeria ja minut kelpuutettiin peliporukkaan mukaan pelaamaan. Penneillähän siellä pelattiin, mutta sain suurta tyydytystä päästessäni näyttämään pojille kaapin paikkaa. Muutaman viikon jälkeen minut heitettiin kuitenkin yllättäen peliringistä ulos sillä verukkeella, että olin tyttö ja pojat haluavat rauhassa viettää aikaa keskenään. Aika ontuva selitys…

Jälleen seurasi luova tauko pokerista. Opiskelin, tein töitä ja perustin perheen. Ollessani viettämässä kuusi vuotta sitten iltaa vanhalla casinolla, tutustuin Hirvosen Anitaan blackjack-pöydän ääressä. Jostain saimme päähämme, että voitaisiin lähteä kokeilemaan myös pokeria. Ilmaantuessamme pokeripöytien läheisyyteen, koimme valtaisaa vastarintaa pöydissä istuneiden miesten taholta. Ei kai siellä kukaan meitä tosissaan yrittänyt häätää, mutta vain Anita oli meistä kahdesta niin rohkea, että uskaltautui pelaamaan asti. Itse tarvitsin vielä muutaman vuoden kerätäkseni tarpeeksi rohkeutta.

Kaksi vuotta sitten aika oli kypsä. Lähdin ystäväni kannustamana hänen mukaansa pelaamaan casinolle. Istuin pöytään minimi buy-inillä, 50 eurolla. Kortti kävi ja kymmenkertaistin sijoitukseni ensimmäisenä iltana. Pelasin varovasti ja löin nutseilla. Vaikka kaikki pöydässä istuneet olivat suomalaisia, en ymmärtänyt juuri mitään heidän puheestaan. Vaikka osasin pelin, olivat kaikki siihen liittyvät termit aivan outoja ja hymyilin vain nätisti kun joku kysyi olinko flopannut rattaat vai osunut riverillä yksi auttiseen. Onneksi syntymäpäiväni sattui heti peliurani toiselle viikolle ja veljeni osti minulle lahjaksi Pyysingin kirjan. Sen luettuani olisin jo pystynyt osallistumaan keskusteluunkin, mutta toistaiseksi kaikki energia meni itsehillintään ja epätoivoisiin yrityksiin pitää käsien tärinä kurissa kun jälleen löin – ja aina siis vain nutseilla.

Aika pian, pari viikkoa pelattuani, sain lempinimekseni saletti-rouva, enkä heti ymmärtänyt, kuinka helppoa olisi ollut hyödyntää hankkimaani mainetta. Pikkuhiljaa rupesin kuitenkin pääsemään kärryille pelistä, enkä ole sen ensimmäisen 50 euron jälkeen joutunut ottamaan lisää rahaa pelaamiseen. Ensimmäiset puolitoista vuotta pelasin ainoastaan käteispelejä, mutta turnauspokerin ruvettua kiinnostamaan ja kaivattuani vaihtelua peliin, otin osaa casinon viikkoturnauksiin. Kohtuullisesti pärjättyäni tuli mahdollisuus myös isompiin turnauksiin ja kesäkuun alussa pelatusta Midnight sunin pääturnauksesta saldona kuudes sija ja rahallisesti tähän mennessä isoin voitto, 17 000 €.

Midnight sunin jälkeen, jossa pelasin ainoana naisena, rupesin saamaan tarjouksia jonkinlaisesta sponsoroinnista ja mahdollisuuden tehdä tästä harrastuksestani ammattimaisempaa. Muutama viikko sitten ystäväni Pasi pyysi minut kanssaan syömään ja tarjosi NextPokerin sponsorointisopimusta ja toden totta, nyt olen sitten NextPokerin tyttö. Realistina ymmärrän, etteivät pelitaitoni ole ollut ainakaan ainoa ratkaiseva tekijä, kun sponsorointia tarjottiin. Uskon sillä, että yritän olla aina pelipöydässä kohtelias ja iloinen ja luoda hyvää ilmapiiriä peliin, olevan melko suuri vaikutus. Ja pokerihan on kivaa – annetaan sen näkyä !

Kuulumisiin, Minna

Keskustele artikkelista foorumilla!