Moniongelmainen RAY

Markus BundersRaha-automaattiyhdistyksen, Rahiksen, olemassaololle on teoriassa kaksi hyvää syytä: pelihaittojen ehkäisy ja pelitarjonnan varmistaminen sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Jälkimmäinen sisältää pelituottojen keräämisen pois kaupallisilta toimijoilta ja jakamisen hyväntekeväisyyteen.

Oma valistunut arvaukseni on, että Rahiksen 19 000 toiminnassa olevaa peliautomaattia ovat merkittävä syy peliongelmien olemassaoloon Suomessa. Valtioneuvosto, joka on myöntänyt Rahikselle toimiluvan, on rajannut peliautomaattien määrän astronomiseen 20 000:een. Näitä psykologisia koukuttajia on Suomen jokaisessa kuppilassa ja kaupassa. Jos ja kun peliongelmat ovat geneettisiä tai edes opittuja, on Rahis varmistanut, että jokainen Suomen tenava kasvaa peliautomaattien välkkeessä ja kilinässä ja Rahiksen asiakaspotentiaali muuttuu kassavirraksi tulevina vuosikymmeninäkin. Olisi hyvin perusteltua selvittää, kuinka paljon peliongelmia Rahis itse aiheuttaa ja paljonko se niitä ehkäisee.

Pelihaittoja olisi varsin yksinkertaista ehkäistä tehokkaasti. Peliautomaatit voitaisiin rajata Täyspottien tapaisiin pelisaleihin, joissa pelaaminen olisi mahdollista vain tunnistautumalla. Automaattinen pelien seurantakin luonnistuisi nykytekniikalla helposti. Ainoa syy, miksi näin ei tehdä, on Rahiksen tuottojen maksimointi. Pelihaittojen ehkäisyn sijaan Rahis siis toimii kuin liikeyritys, valtioneuvoston luvalla. Siten pidän Rahiksen olemassaolon perustetta pelihaittojen ehkäisystä olemattomana.

Pelitarjonnan varmistaminen tarkoittaa sitä, että pelejä on ylipäätään tarjolla. Jos ihmisen katsotaan voivan itse päättää elämästään, on perusteetonta rajoittaa pelaamista kieltolailla. Rahis tuo pelaamisen helposti jokaisen ulottuville. Ikävä kyllä ei ole mitään evidenssiä sen puolesta, etteikö pelitarjontaa syntyisi ilman Rahistakin. Julkisen vallan interventiota ei siis tarvita uhkapelimarkkinoilla. Antamalla markkinoiden toimia vapaasti riittävä pelitarjonta syntyisi, eikä pelaamisen perustarve jäisi kansalla tyydyttämättä. Rahiksen olemassaolon tämäkin motiivi vaikuttaa perusteettomalta.

Rahiksen olemassaolon ainoaksi perusteluksi jää siis rahapelituottojen kerääminen hyväntekeväisyyteen. Tämä on ongelmallista kahdella tapaa. Rahis rahoittaa toimintoja, jotka Suomen lain mukaan pääosin kuuluvat julkisiin peruspalveluihin, siis kuntien ja valtion vastuulle. Peruspalvelut taasen rahoitetaan verotuloista. Rahiksen rahoittamat peruspalvelut rahoitetaan pelaajilta, joista merkittävä osa on sairaanloisen peliriippuvaisia. Kuinka moni, ansaitsisi  riippumattoman tutkimuksen.

Yhteiskuntamoraaliselta kannalta toisen hädän auttaminen toisen hätää pahentamalla ei tunnu johdonmukaiselta. Ei ainakaan Suomessa, jossa kaikki puolueet vannovat vaaleista toiseen köyhien ja kurjien aseman parantamisen puolesta. Rahiksen toiminnan kaksinaamaisuus on ilmeistä, mutta julkisuudessa erittäin vähän käsitelty aihe.

Vaikka Rahiksen rahoittamien toimintojen katsottaisiinkin kuuluvan pelinarkkarien maksettaviksi, on syytä kysyä, miksi juuri Rahis olisi oikea toimija keräämään nämä varat? Rahis kuppasi viime vuonna pelaajilta 674,5 miljoonaa euroa. Tästä summasta 93,6 miljoonaa euroa meni peliautomaatteja ylläpitäville yksityisille toimijoille, 57,8 miljonaa palkkoihin, jne. Avustuksiin riitti viime vuonna vain 367,5 miljoonaa euroa. Joku veti välistä ja reilusti.

Voisiko 674,5 miljoonaa euroa kerätä kansalta peleillä pienemmillä kuluilla? Jos voisi, avustussumma voisi kasvaa ilman, että pelimäärät kasvaisivat. Enemmän hyvää, samalla määrällä pahaa, vaan kun kukaan ei tätä vakavasti selvitä, jää vain arvailuja. Jotain osviittaa antaa se, että jos valtio tuhlaisi keräämistään veroista yhtä suuren osan kuluihin, olisi verottajan hallinnon budjetti noin nelinkertainen puolustusvoimien budjettiin verrattuna ja tällä summalla palkkaisi 300 000 verovirkailijaa, mikä kolminkertaisisi valtion henkilöstömäärän samantien.

Rahikseen liittyy lisäksi joukko muitakin ongelmia. Rahiksen avustukset vääristävät sosiaalisten palveluntuottajien välistä kilpailua, korruptoivat hallintojärjestelmää, sotivat EU-lakeja vastaan, rajoittavat yksilönvapauksia ja kuten Taikurin tapauksessa nähtiin, heikentävät ulkopuolisen valvonnan mahdollisuutta rahapelitoiminnassa. Rahiksesta olisi saatava tutkittua tietoa ja mikäli tämä tieto vastaa käsityksiäni, olisi Rahiksesta hyvä päästä eroon.

Markus Bunders