Monopolikasinon sääntöjen ja pelaajien sekavuus

Aki Pyysing

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Jokailtainen valituksen aihe Helsingin Grand Casinolla on pokerihuoneen sääntötulkintojen epätasaisuus. En usko, että olisin siellä yhtään iltaa istunut, ettei joku olisi kokenut tulleensa kaltoin kohdelluksi pokerihuoneen johdon tai vähintään jakajan toimesta. Välillä on tuomittu käsi kuolleeksi eri perustein, kuin jollain toisella. Joskus on vaadittu pelaajaa asettamaan ylimääräinen blindi, vaikka sitä ei joltain muulta vastaavassa tilanteessa vaadittu.

Minäkin olen nähnyt näitä oikeusmurhia. Brushilta on tullut identtisessä tilanteessa täsmälleen erilainen tuomio kuin kollegalta edellisenä päivänä. On varsin yleinen mielipide, että kyllä monopolikasinon kelpaa, kun on tällaiseen asiakaspalveluun varaa.

Olemmeko tuomittuja pokerihuoneen johdon mielivaltaan? Kyllä olemme, vastaavasti kuin jääkiekkojoukkueet ovat tuomittuja erotuomarin mielivaltaan. Jokaisessa tietämässäni pokerihuoneessa on sääntö, jonka mukaan pokerihuoneen johdolla on ylin päätäntävalta kiistatilanteessa. Ja niin pitääkin olla. Jos päätökset jätettäisiin pelaajien vastuulle, pelaisimme pari kolme jakoa tunnissa tahtia. Sen verran yhteneväiset ovat pelaajien näkemykset oikeudenmukaisista tuomioista.

Grand Casinolla ei läheskään kaikkien pelaajien tiedossa ole, että pokerihuoneella yleensä on säännöt. Ne eivät ole kokonaisuudessaan julkaistuina missään, mutta ne ovat olemassa. Lopullinen sääntökirja löytyy Poker Manager Jukka Räsäsen päästä, jollei muualta. Pokeripöydässä tapahtuvat tilanteet ovat niin monimutkaisia, että kaiken kattavan sääntökirjan painaminen pelaajille luettavaksi on täysin mahdotonta.

Näitä sääntöjä tulkitsevat ihmiset. Joille sattuu valitettavasti erehdyksiä niin monopoli- kuin muissakin kasinoissa. Tämä ei kerta kaikkiaan tunnu menevän joillekin pelaajille jakeluun. Pokerihuoneilla on monimutkaiset ja laajat säännöt, ja niitä tulkitsevat inhimilliset olennot kaikkine puutteineen, oikkuineen ja parantumattomine tapoineen. Jos ei tältä pohjalta koskaan tulisi virheitä, niin eläisimme Utopiassa.

Lisäksi usein on kyse tulkintakysymyksistä. Sillä on ja pitää olla merkitystä, näyttääkö pelaaja korttinsa ennenaikaisesti tahallaan vai vahingossa. Pahimmat nihilistit vaativat tähän tulkintaan kirjallisia sääntöjä. Minä en ole kiinnostunut lukemaan 500-sivuista opusta aiheesta ”Milloin pelaaja paljastaessaan kätensä ennenaikaisesti teki sen tarkoituksella”. Edes tällä sivumäärällä tuskin päästäisiin sitä paitsi aukottomaan tulkintaan. Osa meistä vaatii aika ajoin tämäntyyppisiä julkaisuja kaikille pelaajille jaettavaksi.

En muista koskaan käyneeni jääkiekko-ottelussa, jossa en olisi ollut jostain tuomiosta eri mieltä tuomarin kanssa. Suurempaa tunnekuohua on herättänyt toki keltamustien tai sinivalkoisten joukkueiden kokemat vääryydet. Vastaavasti pokeripöydässä verenpaine nousee enemmän omalle kohdalle tulevissa tuomioissa. Fanikatsomolta on turha odottaa objektiivista tuomiota viheltämättä jätetystä jäähystä. Pokerinpelaajillakin on taipumusta katsella tilanteita oma etu edellä.

Minun mielestäni itse asiassa pokerinpelaajalta pitäisi voida odottaa objektiivista tulkintaa myös omassa asiassaan. Tämä olisi yleiselle peli-ilmastolle eduksi. Jos vain etsittäisiin puolueetonta ja reilua ratkaisua, eikä pidettäisi kynsin hampain kiinni omista eduista, niin ratkaisut olisivat helpompia. Eikä pokerihuoneen johto joutuisi niin kovaan paineeseen tehdessään kriittisiä päätöksiä. Kun Kisapuiston puolessatoista promillessa oleva lauantaipelin kotiyleisö mylvii, on erotuomareilla omat ongelmansa olla objektiivisia. Ja kun kaksi pelaajaa huutaa toistensa, jakajan ja brushin päälle, niin oikean tuomion antaminen ei ole välttämättä helppoa.

Arkirealismia ei ole odottaa sen enempää etujärjestöiltä objektiivisia lausuntoja kuin pokerinpelaajilta objektiivisia tulkintoja omissa asioissaan. Ihmiset ovat tyypillisesti ahneita ja epäluotettavia heti kun tulee raha-asioista puhe. Lisäksi ihmisten kykenemättömyyttä tarkastella asioita vähän pidemmän aikavälin etujensa mukaisesti ei voi mitenkään liikaa aliarvioida. Puhumattakaan nyt ihmisten kyvystä ajatella koko yhteisön etuja.

Pokerihuoneessa tulevista ongelmatilanteista valtaosa johtuu pelaajista eikä sekavista säännöistä. Esimerkiksi vaikeuksia tulee aina, kun pelaaja toimii väärällä vuorolla. Erityisen suuria pulmatilanteita aiheuttavat pelaajat, jotka pyrkivät venyttämään sääntöjä äärirajoille asti omaksi edukseen.

Grand Casinon typerimmät säännöt johtuvat siitä, että pelaajat hyväksikäyttivät härskisti olemassa olleita oikeuksiaan. Niinpä oikeudet otettiin pois. Hieman historiaa:

Kun maailma oli vielä nuori, Casino Ray tarjosi värisuorasta aina koko pöydälle drinkit. Eräs sankari, joka oli siirtynyt blackjackista pokeriin, alkoi tilata Remy Martin X.O.:ta. Tästä parin viikon päästä käytäntö lopetettiin kokonaan.

Samainen yhteisön etujen suuri edistäjä tapasi tuplat saatuaan isossa pöydässä siirtyä pienempään pöytään minimistäkillä. Nykyään GC:llä on one night one stack- sääntö, joka tarkoittaa sitä, että vaikka vaihtaisi peliä, niin sama stäkki on pidettävä pöydällä. Missään muualla maailmassa en ole törmännyt vastaavaan. Vanhemmat pelaajat tuntevat tämän nimellä ”Jammu-sääntö”.

Siirryttyämme Fennia-saliin pelit olivat varsin vilkkaat turnausviikoilla. Pokerihuoneen pöytien täyttö menee niin, että ensin ilmoittaudutaan listoihin, ja sitten brush antaa paikan vuorossa seuraavana olevalle, kun paikka vapautuu. Paikkaa ei tarvitse ottaa. Ahkera pelaaja sitten ilmoittautuu tietysti kaikkiin jonoihin, ja tarkastelee kannattaako paikka ottaa vastaan. Ja toki vaihtaa paikkaa, jos havaitsee uuden pöydän olevan EV:ltään paremman.

Kun pelaaja poistuu pöydästä esimerkiksi syömään, niin hän ei menetä paikkaansa, vaan paikka säilyy tietyn ajan. Useimmilla kasinoilla saa tälle paikalle tulla poissaoloajaksi ns. overpelaaja. Hän ei saa varsinaista paikkaa, mutta voi pelata ”overina”.

Ainoa mikä tässä mättää on, että brusheilla (kerrankin!) on välillä melkoinen hässäkkä päällä kun pelit ovat vilkkaimmillaan. Jos jokainen pelaaja ilmoittautuisi jokaiseen pöytään, niin listojen ylläpitäminen olisi melkoisen raskasta. Overpelaajat vaikeuttavat myös listojen ylläpitämistä. Jos joku menee poikki pöydästä, ja jakaja ei muista ilmoittaa tästä brushille, niin ylipelaajilla on taipumusta liukua vapautuneelle paikalle ja jäädä siihen istumaan. Siitä huolimatta, että ovat jonossa seitsemäntenä.

Tämäntyyppistä toimintaa harjoitti osa pelaajista siinä määrin, että Grand Casinolla kiellettiin overpelaaminen kokonaan ja suuremmasta pöydästä pienempään siirtyminen niin ikään kiellettiin. Nämä tunnetaan GC-vakkarien keskuudessa ”Taikurisääntöinä”.

Osalla pokeridinosauruksista ja erityisesti nuorilla pelaajilla oli vaikeuksia näyttää korttejaan showdownissa. Ne olivat viallista laatua, kun eivät tuntuneet tahtovan kääntyä ympäri. Niinpä Mikonkadulla on ainoalla maailmassa voimassa sääntö, jossa ensimmäisenä näyttövuorossa olevan on pakko näyttää korttinsa, niitä ei saa heittää suoraan roskakorttien joukkoon.

En pidä yhdestäkään näistä sääntömuutoksista. Minä eri syistä usein haluaisin heittää korttini suoraan muckiin esittelemättä niitä sen enempää. Pöydänvaihtohaluja minulla on myös varsin usein. Jos ei vaihto onnistu, niin overina pelaaminen kävisi toki paremman puutteessa.

Koska pienempään pöytää ei saa enää siirtyä, en ole pelannut parilla viime turnausviikolla isoja pelejä lainkaan. En halua ajautua tilanteeseen, jossa minulle ainoa pöytävaihtoehto on pelata Helpin, Koskisen ja Sahamiehen kanssa nelistään.

Yksi stäkki iltaa kohti- säännössä on puolensa, mutta yleensä ringin etu olisi, että pelaaja saisi mieluummin ”suolata” (=laittaa raha taskuun pöydältä) ja jatkaa peliä kuin lopettaa. Lisäksi suolaaminen oikeasti on epäedullista useimmille pelaajille itselleen.

Ja tokihan värisuoradrinkit maistuisivat edelleen. Tätä ei tarvinne sen enempää selittää.

Olemme onneksi saaneet lobattua overpelaamisoikeuden takaisin kv. turnausviikoille. Hönöpäissäni sain höpötettyä Räsikselle vielä läpi sen, että jos menee poikki isossa pöydässä, voi sen jälkeen mennä pienempään pöytään. Jopa monopolikasinolla voi saada aikaan suotuisaa kehitystä. Banaanejakin siellä on nykyisin tarjolla eikä pokerihuoneessa tällä hetkellä tarvitse palella.

Nämä kaikki sääntömuutokset aiheuttivat siis pelaajat hyväksikäyttämällä liikaa heillä olleita oikeuksia. Sitä saa mitä tilaa. Koska no limit pöydissä on maksimiostot, niin osa pelaajista tehtyään nousua pot limit- pöydässä karkaa no limit- pöytiin suojellakseen voittojaan. Lienee vain ajan kysymys, kun tämä kielletään.

En minä näitä minulle epäedullisia sääntömuutoksia kokonaan pelaajien kontolle sysää. Ne ovat kaikki ns. laiskan miehen ratkaisuja. Jakajien kouluttaminen vaatimaan kortteja auki (ja tarvittaessa antamaan rangaistuksia, jos kortit eivät aukea) ei voi olla niin kovin monimutkaista.

Eikä pitäisi olla täysin inhimillisen suorituskyvyn ulottumattomissa brusheilta ja jakajilta toimia niin, että listat ovat ajan tasalla ja overpelaajat eivät pääse kaappaamaan paikkoja. Äärimmäisessä hädässä voisi jakaa henkilökohtaisia jonottamiskieltoja.

Koska valtaosa pelaajista on siinä uskossa, että vastustajien suolaaminen on heille epäedullista, niin one night one stack- säännön poistaminen aiheuttaisi varmaan liikaa mellakkaa.

Maksimihinnan määrääminen tarjottavalle drinkille on helppo ratkaisu tarjoilun maksimihyödyntäjien toimien torpedoimiseksi. Eikö edes rojalista voisi saada pienen kossuvissyn?

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.