Naimamatkalla Vegasissa


Aki PyySingLähdin Amerikan matkalle, jonka arvelin rahoittavani pokerivoitoilla. Pikkuveljeni tuleva vaimo oli ilmoittanut menevänsä naimisiin Las Vegasissa, ja olin nostanut kättä pystyyn lähteväni mukaan. Käsitykseni mukaan vähän pelaamalla nettiä ja käteistä matkan varrella hoidan kulut vasemmalla kädellä ja pidän sukulaiset tyytyväisenä. Luotettava matkatoimistoni buukkasikin matkat minulle, itselleen, yhdelle lapselle ja vanhemmilleni + sulhon kummille. Reittisuunnitelmamme oli NY – LV – LA – Hki. Tämä toteutuikin, matkatoimistolle ei ole mitään valittamista.

Olen joskus kirjoittanut Pokerilehteen, kuinka C-luokan pokerimatkat hoidetaan näppärästi. Tästä voin nyt sanoa lähinnä, että vastuu oli lukijalla. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.

New Yorkissa totesin, että eurosaiteille ei pääse, ja hylkäsin nettipokerisuunnitelmani. Minkä käsittämättömän määrän rahaa nämä vellihousut menettävätkään seuratessaan USA:n epäselvää lainsäädäntöä! Jos minä omistaisin pelisaitin, niin sinne USA:n kansalaiset eivät pääsisi pelaamaan, jos ilmoittaisivat kansalaisuudekseen USA:n. Mutta blokkia sisäänkirjautumiseen muilta asiakkailta ei olisi. Toisaalta olenkin taparikollinen, minkä Helsingin käräjäoikeus aikoinaan totesi. Hovioikeus antoi anteeksi ymmärtämyksen puutteesta, Korkeimman Oikeuden tulosta jännätään.

New Yorkissa ei voi pelata laillista livepokeria, vaikka haluaisikin. Juttelin pari vuotta sitten Vegasissa erään New Yorkin juutalaisen englanninopettajan kanssa New Yorkin peleistä. Hän sanoi minulle, että hän tietää Nykissä yhden klubin, jossa minä en halua pelata ja toisen, jossa minun ei haluta pelattavan. Näillä eväillä otin NYC:n lähinnä matkailun kannalta, kun nettipeleihinkään ei päässytl

NYC oli hieno ja sivistynty kaupunki, ja sen jälkeen suuntasimme Vegasiin, jossa peleihin pääsee ilman suositustakin. Siellä huomasin ongelmakseni sen, että enää en toivu aikaerosta mitenkään hyvn. Vaikka voitin joka ilta Bellagion 10/20 Holdemissa, nukuin max viiden tunnin pätkiä. Koko aja oli huono olo.

Huonoa oloa eivät auttaneet Vegasissa vietetyt suomalaiskansalliset häät. Ensin syötiin, juotiin ja sitten sukulaiset alkoivat selvitellä vuosikymmenten takaisia ongelmiaan. Yritin pysytellä ongelmista poissa metodilla, jossa oksensin seuraavana päivänä muutaman vuoden tauon jälkeen muutaman tunnin hotellin vessassa. Vaikka pari drinkkiä on tultu otettuakin viime vuosina, olen pääsääntöisesti pitänyt kalliit viinat mahassa.

Häitten jälkeisenä päivänä tapasin Anssin, joka vaikutti sivistyneeltä nuorelta mieheltä. Anssi pelasi lisäksi IMO hyvää pokeria. Minäkin Anssin poistuttua otin ison kolmen tonnin pillin kiinni huumehöyryiseltä nuorelta ammattilaiselta, ja olin iloisesti reissusta voitolla.

Kun palasin voittaneena edellispäivän känniläisenä hotelliin, vastaanotto ei ollut aivan sellainen kuin minun mielestäni kuuluisi. Vaimoni mielestä töitä pitäisi tehdä selvin päin, ja muut sukulaiset olivat enimmäkseen puhumatta.

Koska olin reippaasti sekä voitolla että juovuksissa, totesin vähintään omassa päässäni, että C-luokan matkat olivat sitten tässä. Saman päätöksen olen tehnyt jo useita kertoja, joten en sen pitävyydestä halua pitää suurta huutoa.

Huonosta olosta ja Kalifornian peleistä kirjoitan lisää seuraavassa showdownissa kolmen päivän sisään,.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.

Anssin tarinoita voi lukea matkapäiväkirjasta "Pikku-Pro tien päällä"

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana