Nälkäinen susi saalistaa parhaiten

Aki Pyysing

Kolme ja puoli vuotta sitten keskityin työntekoon apinan raivolla. Olin juuri eronnut ja huolissani kovista kuukausikuluistani ja iskua ottaneesta omaisuudestani. Pelasin pokeria täydellisen fokusoituneena ja huolehdin sijoituksistani kovemmalla intensiteetillä kuin moneen vuoteen.

Tämän vuoden alkupuolella huomasin, että sekä korttijumalat että sijoitusmaailman arpakuutioni olivat olleet minulle hyvin suosiollisia. Paljon suosiollisempia kuin olisin osannut edes kuvitella.

Ellei loppukuusta tapahdu jotain hyvin ihmeellistä, näyttäisi siltä, että teen tänä vuonna huonoimman pokeritulokseni yhdeksääntoista vuoteen. Kulujen jälkeen olen tällä hetkellä vielä tappiolla pokerivuodesta. Toisaalta sijoitusvuoteni on absoluuttisessa mielessä ollut parempi kuin koskaan, ja suhteellisessakin mielessä parempia täytyy etsiä 1990-luvulta.

Miten tässä näin kävi? Irlantilaiselle ystävälleni Tomille väitin kovaan ääneen kymmenkunta vuotta sitten, että jos ammattipeluri tekee tappiollisen vuoden, olisi syytä sekä itsetutkiskeluun että ammatinvaihtoon.    

Akin koottu selitys:

Olen havainnut olevani valuvikainen suomalainen mies. En erityisesti kaipaa omaa asuntoa, kesämökkiä enkä autoa. Merkittävin rakennus, jota olen ollut omin käsin tekemässä, on hiekkalaatikko. Tähänkin jouduin, kun ilkeämielinen naapurini ja liikekumppanini tuli vuonna 1999 kysymään vaimon ja lasten kuullen, tulenko hänen kanssaan pihalle rakentamaan tätä lapsiperhepyhättöä.

Olen ajanut viime vuodet lähinnä suosikkiautomerkilläni, joka on kaikki sellaiset, joissa on keltainen valo katolla. Tämä on merkittävästi edullisempaa kuin yhden tai useamman oman auton ylläpitäminen.

Asun vuokralla juuri siellä missä haluan. Asuntoni olen kalustanut sekä osituksessa tulleilla huonekaluilla että toimistolta kantamillani 1990-luvun hoolituoleilla ja pöydällä. Olen hyvin tyytyväinen sisustukseen. Lähimpään baariin tai ruokakauppaan siirtymiseen on hissi muuten erittäin miellyttävä menopeli.

En ole aikeissa hankkia omistusasuntoa, koska sijoitan mieluummin alihinnoiteltuihin velkaisiin kiinteistösijoitusyhtiöihin kuin omaan huoneistoon, jonka realisoiminen vaatisi muutakin kuin napin painallusta. Kaikenlaista pikku- ja isompaa säätämistä muuten vihaan keltamustan sydämeni pohjasta.

Sanoin kauan sitten, että pyrin elättämään itseni pokerilla ja rikastumaan sijoituksillani. Vajaat pari vuosikymmentä pokeria toivat kahdeksantoista voitollista vuotta peräkkäin, jotka ylihoitivat elinkustannukset. Yhdeksäntenätoista vuotena olen joutunut koskemaan sijoitustuottoihin että olen pysynyt Jim Beamissa.

Kun siirryin päätoimisesta ammattisijoittamisesta pokeriin, arvelin antavani eteen odotusarvossa, mutta parantavani elämänlaatuani. Käytän mieluummin aikaani pokerin pelaamiseen kuin osavuosikatsausten analysoimiseen.

Sijoitusfilosofiani on hioutunut matkalla yliaggressiivisesta spekulantista hivenen harkitsevammaksi spekulantiksi. Salkkukin on hajautunut hävettävän paljon ja velkavipua olen käyttänyt vähemmän kuin ilkeän myöntää. Pokerifilosofiani lienee vaikuttanut sijoittamiseenikin.

Pyrin sijoittamaan vain yhtiöihin, joiden ansaintalogiikan ymmärrän ja joiden arvostustaso on edullinen. Minulla on ollut jo pitkään mm. kiinteistösijoitus-, puhelin-, energia-, kauppa- ja rahapeliyhtiöitä. Rahoituskriisin aikaan nämä eivät maksaneet juuri mitään. Nyttemmin tilanne on kehittynyt suotuisasti ja olen jopa tehnyt muutaman onnistuneen sisään/ulos/sisään –operaation.

Olen siis pyrkinyt aina sijoittamaan kaiken irtorahan, mitä mistään on tullut. Alkuvuodesta tajusin olevani hyvin tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseeni. En ole rikas, mutta käytännössä taloudellisesti riippumaton. Pärjäilisin näppärästi nykyisellä kulurakenteella, kunhan vain katselen sijoitusteni perään. Minun ei tarvitsisi pelata pokeria, ellen haluaisi.

Lisäksi en kaipaa mitään, mitä minulla ei ole tällä hetkellä varaa ostaa. Kun voi ostaa ruokakaupasta marjoja hintalappua katsomatta, baarista drinkkejä hintaa tiedustelematta ja ajaa taksilla aina halutessa, elämä hymyilee.

Tämä ei ole hyväksi pokerille. Voittava pelaaminen vaatii kovaa työtä ja keskittymistä. Olen parhaimmillani selkä seinää vasten. Jos asiat menevät mallikkaasti, minulla on taipumusta leijua ja hankkiutua ongelmiin.

Lisäksi tänä vuonna kädessäni on ollut pelatessa älypuhelin. Olen yrittänyt pitää sitä taskussa, mutta se on niin fiksu, että hyppää itsestään käteen. Sivistyneiden ihmisten kuuluu olla SaiPan pelin kulusta selvillä ja uteliaiden tarkkailla, mitä keskustelupalstoilla ja somessa tapahtuu. Lisäksi koko ajan tulee nettiin mielenkiintoisia uutisia ja täytyyhän Albanian väkiluku selvittää, jos se tulee puheeksi.     

Olen pelannut taloudellisesti motivoitumatonta ja fokusoitumatonta pokeria. Koskahan viimeksi olen oikeasti opiskellut peliä? Tulokseni ovat myös sen mukaisia. Toisaalta minulla on ollut pääsääntöisesti kivaa pelatessani, erityisesti jos synkimmät hetket Las Vegasissa jätetään huomioimatta.

Synkimmät hetkeni eivät muuten liity tappioihini, vaan siihen, kun alan vihata itseäni milloin mistäkin syystä. Hyvin usein tämä on toki huonosti pelattu käsi. Mutta huonosti pelattuja käsiä kuuluukin vihata. Sen sijaan keskustelupalstan posteille ei kuulu lämmetä. Riippumatta syystä vihaan omia lämpenemisiäni mahdollisesti jopa enemmän kuin kumpikaan ex-vaimoni.

Välitän jonkun verran legacystani. Vähemmän kuin Tywin Lannister ja enemmän kuin Johanna Tukiainen. Olen koettanut saarnata nuoremmille pokerisukupolville, että pokeri vaatii paljon työtä ja keskittymistä. Tämä on havaintojeni mukaan mennyt pääosin kuuroille korville.

On näköjään minultakin päässyt unohtumaan. Katsotaan ensi vuonna oliko tämä vuosi työtapaturma vai pysyvä työeste. Joka tapauksessa jatkan toistaiseksi ammattimaista pokerinpelaamista. Jos tulisi vaikka pörssikursseilla lunta tupaan, voisi jaksaa keskittyä paremmin eikä pelkästään nautiskella pelistä.

Pekka Salmi on sanonut useasti, että nälkäinen susi saalistaa parhaiten. Toisaalta kylläisellä sudella on maha täynnä.

P.S. Julkisuuteen tulleita sijoituksiani rahapeliyhtiöihin on kritisoitu ei-niin-kovin-yllättäen. Omistamani täyttävät hyvin sijoituskohteina kriteerini. Tunnen alan ansaintalogiikan hyvin ja arvostustasot ovat olleet matalat. Lisäksi omistamissani yhtiöissä on hyvin tuntemani täysipäinen operatiivinen johto. Kritiikistä johtuen aion jatkossa myydä, pitää, tai ostaa lisää rahapeliyhtiöitä.

P.P.S. Tyytyväisyyteni taloudelliseen tilanteeseeni ei tarkoita, etten yrittäisi ansaita lisää rahaa. Aion juosta sen perässä siinä missä ennenkin. Vierivät kivet eivät sammaloidu.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.