Nettipokeri saa jäädä

Mika PuroWahlbeckin Ville on näyttävästi pysynyt näkymättömissä pokerin saralla niin kuin kesällä uhkasikin tehdä. Jonkun verran kaveria tunnen ja uskon, että päätöksessään pysyy vaikkei ilmeisesti mitään ’ei enää koskaan’- päätöstä tehnytkään.

Itsellä on vähän samanlaiset fiilikset pokerin suhteen. Työelämästä poisjäätyäni vuonna 2003 ajattelin, että pelataan nyt sitten pokeria täyspäiväisesti, koska se oli jo silloin rahallisesti kannattavampaa kuin toiselle työn tekeminen.  Takana oli siinä vaiheessa noin 8 vuotta aktiivista pokerinpelaamista amerikkalaisten pokeripelien parissa. Näihin peleihin tutustuin Helsingin ’hooleissa’ ja ravintolapeleissä, joissa Sökö pikkuhiljaa sai tehdä tilaa uusille pelimuodoille. Viimeiset pari vuotta työelämässä teinkin lyhennettyä työviikkoa, jotta saisin pehmeän laskun pokeriammattilaisuuteen.

Nyt pelit ovat minun kohdaltani pelattu netissä. Ensimmäinen kommentti, kun tästä päätöksestä puhuin, oli tietenkin, että ’menit sitten katki loppujenlopuksi’. Tämä tulee jotenkin ensimmäisenä mieleen, koska eihän kukaan lopeta pokeria, jos siinä tekee tiliä. Katki meneminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin olla pelaamatta sen takia ettei voita. Lopetan voitolla. Olen saanut pokerilla hankittua periaatteessa kaiken, mitä olen tavoitellutkin ja mikä on ollut mahdollista pelaamissani ringeissä.Velkaakin on lyhennetty.

Pelasin vuosikausia itseäni huomattavasti huonompia pelaajia vastaan ja tavallaan totuin helppoon rahaan. Nyt helppoa rahaa ei ole enää tarjolla, joten jätän tämän lammikon ja lähden kalaan uusille apajille.

Moneen vuoteen en ole pelannut nettipokeria sen takia, että saisin siitä kiksejä. En edes muista koska olisin viimeksi puhunut nettipokerinpelaamisesta. Kun viettää kymmenen vuotta elämästään nettipokerin parissa pelaten lähes joka päivä, niin ei pelaamisesta jaksa enää innostua saatika kaljatuopin ääressä vielä kertoa tai kuunnella badbeat- tarinoita. Nettipokeri on todella tylsää hommaa, jos pelaamiseen ei ole kipinää. Ilman kipinää myös voittaminen on vaikeata.

Jaksan istua ringissä vaikka vuorokauden, jos peli on hyvää. Olen niin tehnytkin tosin siitä on sen verran aikaa, etten enää muista vuotta. Viimeiset puoli vuotta kutakuinkin on kulunut pelinetsimisessä. Vähän sama kuin lähtisi joka ilta laiturin nokasta soutamaan kohti tuttua kaislikkoa ja palaisi joka ilta takaisin ilman kalansaalista. Jossain vaiheessa sitä vaan antaa periksi ja rupeaa miettimään muita juttuja.

Kävin kaikki pelitilini läpi ja kotiutin rahani pois. Yhdellä tilillä oli sen verran vähän, muutama satanen, joten ajattelin, että ei noita viitsi nostaa, vaan pelataan pois vaikka vähän rohkeammin. Kuin kohtalon ivaa, pelasin kolmen tunnin session pöydässä, jossa laukesi bad beat Jackpot. Melko uskomaton ajoitus, sillä en ole kymmenen vuoden aikana muistaakseni koskaan ollut pöydässä, jossa bad beat Jackpot laukeaa. En ollut jaossa voittaja enkä häviäjä, mutta sain pienen osani Jackpotista. Heti jaon jälkeen hyppäsin pelistä pois ja kotiutin voittoni. Nyt nettipokerisaldoni on nolla euroa.

Turnauspokeria en kuitenkaan aio jättää. Siihen syttyy edelleen vaikka syksyn olen taukoa pitänytkin. Kolmannen tyttären syntymää odotellessa ei ole ollut mielekästä lähteä yksin pelireissuille. Liveturnaukset ovat muutenkin kiinnostavampia, sillä pelin aikana ei tarvitse miettiä mitään muuta kunhan keskittyy vaan pelaamiseen. Himassa nettipokeri tuntuu aina menevän jonkun muun asian edelle niin että muu tekeminen kärsii pelaamisesta. Öisin pelaaminen ei enää maistu ja päivisin/iltaisin on vaikea löytää pelaamiselle aikaa, kun elämään on tullut muutakin menoa. Pelireissuilla vapautuu arkisista kuvioista ja hyvällä suunnittelulla matkat voi yhdistää myös lomailuun.

Aika näyttää vieläkö sitä innostuu tekemään uuden talletuksen jollekin saitille. Nettipokeri muuttaa muotoaan ja ehkä joku joskus vetää oikeasta narusta ja saa minut palaamaan rinkeihin. Sitä syytä odotellessa jätän ringit toistaiseksi.

Voit kommentoida kirjoitusta foorumin kommenttiketjussa.