Olen nähnyt Suomen pokerin tulevaisuuden

Aki Pyysing

Nuoret pokerilupaukset ovat parina viime vuotena vaihtaneet ammattia kuin Hjallis valmentajia. Pari iältään nuorta ammattipelaajaa, joilla tosin on jo pitkä ura takana, löysimme Hard Rock Hollywoodin isoimmasta auki olleesta pöydästä. Jami Juutila ei ollut vielä mennyt Kauppakorkeakouluun eikä Eevert Kokkonen flipannut itseään Samuli Sipilän kanssa poikki.

Yleensä kun nuoret (ja paljon vanhemmatkin) suomalaiset pokerinpelaajat lähtevät ”työmatkalle”, tarkoittaa se yhden tai kahden turnauksen pelaamista. Turnausbuston jälkeen pelataan keskenään kiinanpokeria suurimman osan pelaajista rollille aivan liian suurilla panoksilla. Lisäksi tilataan huonepalvelusta ruokaa, Red Bullia, samppanjaa ja vodkaa.

Nämä pojat kysyttäessä kertoivat viettäneensä aikansa Floridassa lähinnä käteispelipöydässä. Hard Rockin kovia hotellihintoja he vähän kauhistelivat ”mutta kun asuu samassa huoneessa, niin ei se oo niin kauhean paha”. Molemmat siirsivät paluun tulevaisuuteen suunnitellusta. Sinne jäivät, kun vanhempi kaarti lähti kotia kohti parin viikon jälkeen. Toivottavasti palaavat ja jää jotain rahaa jäljellekin.

Olen tavannut molemmat melko pian sen jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisyyden saavuttaneet. Lisäksi olen seurannut nuorten miesten Pokerisivujen blogeja. Eewerthän on varsinainen runonlaulaja, ja näppistä osaa painella Jamikin.

Itse asiassa Jami pamahti 18-vuotispäivänään samaan turnaukseen Maltan EMOPiin. Kiusallani kysäisin, että iskäkö lipun on ostanut, Jami lähinnä myhäili.

Poikien esitys Floridassa vakuutti minut siitä, että nämä miehet saattavat halutessaan hyvinkin tulla pokeriammattilaisen statuksella hautajaisiini – mikäli jossain ei ole liian hyvät pelit. Molemmat ovat ottaneet iloa irti nuorten Suomi-poikien suosimasta hollaballa-elämästäkin, mutta nyt heidän asenteensa oli ihailtavan ammattimainen.

Pokeriammattilaisena pysyminen edellyttää lähinnä kolmen askeleen ohjelman noudattamista. Ensimmäinen askel on etsiä hyvät pelit. Toinen askel on pelata niitä. Kolmas on pitää kulut alle sen, mitä näistä peleistä tienaa.

Kaikilla askeleilla on erinomaisia mahdollisuuksia liukastella. Kaikille hevosille (paitsi ehkä Jens Kyllöselle) löytyy kengittäjä. Vaikka olisit millainen kotipihan harja, jostakin löytyy rinki, jossa tulee pataan. SaiPakin häviää välillä pelejä.

Toinen askel kuulostaa yksinkertaiselta. Olen kuitenkin vierestä seurannut kavereita, jotka elättivät itseään pelaamalla melko vähän. Nykyään suurin osa näistä hankkii elantonsa aivan jollain muulla. Buumi tuli ja buumi meni ja suurin osa buumin lapsista huuhtoutui sen mukana. Ei näitä pelejä pelaamatta biitata.

Kolmas taas on normaalia taloudenhallintaa. Tämä on näin pikavippiaikana haasteellista ihan palkkatöissäkin käyville saati pokeriammattilaisille. Kun pokerijumalat hymyilevät, voi rahaa polttaa huoletta. Kun perjantai ja 13. päivä jatkuu pokeripöydässä viikosta toiseen, ei ”kulut tässä kuopassa tunnu”. Jamilla ja Eevertillä olisi ollut varaa omiinkin huoneisiin, mutta järkevinä ammattilaisina jakoivat kulut.

Tiesin tämän kaksikon taitaviksi pokerinpelaajiksi, mutta ammattimaisesta asenteestaan lopullisesti vakuutuin vasta nyt. Tosin molemmat Teerenpeleissään olivat jo luoneet positiivisen vaikutelman. Mutta on eri asia kuunnella tarinoita pelureiden sinänsä järkevän kuuloisesta pelikirjasta, kuin nähdä näitten oikeasti toteuttavan sitä.  

Itselläni ovat vuositavoitteet yleensä jääneet toteutumatta. Nyttemmin olen päättänyt ryhdistäytyä ja olla enää laatimatta tällaisia turhuuksia.

Varoituksen sana täytyy antaa. Eevert oli valmis lainaamaan 15 tuhatta dollaria PikkuProlle ilman tarkkaa takaisinmaksusuunnitelmaa ja tuntematta häntä muuten kuin foorumin kautta. Tällä kertaa ei osunut tyhjä arpa, mutta olisi voinut osua. Kasinoilla kiertelee paljon lainanottohaluisia pokerinpelaajia, joilla saattaa olla takaisinmaksuhalua – jos jostain löytyy takaisinmaksukykyä.

Suomestakin löytyy surullisia tarinoita, miten ainakin aiemmin voittava pelaaja on lainannut kaverinsa poikki. Tosin minäkin lainasin itseni eilen poikki käteisvaroista Ilari Sahamiehelle, mutta tilille jäi vielä ja tunnen miehen muualtakin kuin foorumeilta.

Pojat ovat ehkä oppineet ammattimaista asennetta, kun ovat katselleet vierestä aseveljien kaatumista. Heidän aikanaan on nähty Suomessa parhaimmillaan jopa yli 2000 ammattilaista. Tänä päivänä luku saattaa olla suuruusluokkaa 500, joista osa tullut mukaan vasta buumin jälkeen. Kaikki alaa vaihtaneet eivät ole kyllästyneet nollasummapeliin, vaan lopettamiseen lienee ollut fiskaalejakin syitä.

Ehkäpä E & Jamie tästä vanhan sedän sormen heristelystä ottavat opikseen, että kaiken maailman vyölaukkumiehille ei välttämättä kannata lainata viisinumeroisia summia.

Näin ollen ennustankin, että Jami ei pääse koskaan Kauppakorkeakouluun eikä Eevertkään mene koskaan poikki. Tällaisissa miehissä on Suomen pokerin tulevaisuus.

P.S. Pöydässä, jossa olin Floridassa yhdessä molempien herrojen kanssa, selitin yhdelle kanadanaasialaiselle nuorelle naispelurille, että Jami kirjoitetaan J-A-M-I, vaikka suomalaisittain äännetään “yummy”.

Tähän Saksikäsi-Edward pohdiskeli: “He is kind of yummy”.

Johon typsy kikatteli ja kysyi: “How do you know?”

Minä selitin: “Since they live together”.

Yummy voidaan suomentaa esimerkiksi hyvänmakuiseksi (suom. huom.).

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea.

Jami Juutila Teerenpeleissä

Eevert Kokkonen Teerenpeleissä

PikkuPro, Pingviini ja Pyysing strikes back

Eevert Kokkonen pyrkii eduskuntaan