Omahasekoiluja

Tervehdys, piiitkästä aikaa

Viime kuukaudet olen viettänyt hiljaiseloa kolumnistina – on tuntunut siltä, että ainoa, mitä olisin paperille saanut, olisi ollut ruikutusta ja voivottelua yleisestä vitutuksesta, päänsärystä ja huonosta olosta. Niinpä olin kirjoittamatta, vaikka podinkin huonoa omatuntoa laiskuudestani. Nyt olen siis paremmassa kunnossa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Hoidot ovat tältä erää ohi aivokasvaimen osalta ja nyt keskityn hyviin asioihin (perheeseen, ystäviin ja töihin) ja kerään luottamusta elämään.

Pitkän tauon jälkeen tuntui vaikealta ryhtyä kirjoittamaan ja oli hankalaa keksiä mitään sopivaa aihetta, koska olen ollut ”ulkona” pokerista jonkin aikaa. Aki joutui kuitenkin viime lauantaina todistamaan lievää omaha –sekoiluani Casinolla ja kannusti minua kirjoittamaan nyt hieman siitä. Omaha on ylivoimaisesti heikoin osa-alueeni pokerissa ja siksi olin kovasti harmissani aina kun joku DC pöydässämme sitä pyysi. Aikani kippailtuani omaha-jakoja, päätin kostaa ja hyökätä. Koska ilta alkoi mukavasti shampanjalla , kiitos Akin, aloin näkemään minulle jaetuissa korteissa potentiaalia enemmän kuin ehkä olisi ollut tarpeen.

En aivan tarkkaan enää muista herkullisimpia jakoja, mutta kuulin, että olin katkonut parikin kaveria yhdessä jaossa reissaamalla huippuhanskalla 77TQ. Joku yritti preflop laittaa vastaan rereissaten, mutta enhän minä omahapaistina nähnyt muuta kuin isomman voitettavan potin. Floppasin A korkeaan pöytään setin ja sillähän sitten päästiin ykkösenä maaliin. Muutenkin ilta oli ihan nurinkurinen – mm. suosikkipelissäni sökössä minusta vedettiin viimeisellä ohi kolmesti kun taas omaha ja texas kulkivat oikeinkin mukavasti.

Omahaa olen kokeillut ensi kerran pari vuotta sitten netissä, jossa heti aluksi sain 8899 tuplasuitti käden. Jo ennen floppia arvelin sen olevan kohtuullisen hyvä käsi ja flopin ollessa 88T päädyin maksamaan itseni all-in neljää pelaajaa vastaan riemunkiljahduksia päästellen. Tulin tässä jaossa lopulta kolmanneksi riverin tehdessä yhdelle isommat neloset ja toiselle värisuoran. Silloin päätin, että pelaan omahaa siitä eteenpäin vain ja ainoastaan humalassa kahdesta syystä: ohivedot ei harmita niin paljon ja itse olen rennossa tilassa huomattavasti luovempi pelaaja – ja sitä kai omahassa tarvitaan. Muuten en kyllä todellakaan kannata kännipokeria, mutta välillä on hauska irrotella. Kun sen irrottelunkin tekee oikein ja oikeassa seurassa (eikä näkyvästi juopuneena), voi mahdolliset hävityt eurot kuitata mainosrahoina tulevia pelejä ajatellen. Tiukka imagoni ei ehkä tuollaisen illan jälkeen ole ehkä enää kaikkien mielessä niin tiukka. Varsinkin livepeleissä on tärkeää varioida omaa pelityyliään, ettei ole niin helposti kaikkien luettavissa kun samat naamat istuvat illasta toiseen pöydän ääressä.

Yritän parhaani mukaan olla taas aktiivinen blogittaja – jos jollain tulee hyviä jutun aiheita mieleen, otan mielelläni vastaan vinkkejä, oma pää on vielä käynnistymisvaiheessa.

-Minna-

Kommentoi kirjoitusta Pokeritiedon keskustelualueella.