Onko bountyna olo perseestä?

Aki Pyysing

Akin Showdown ilmestyy toistaiseksi keskiviikkoisin, ellei Pyysing ryyppää deadlinea

Tammikuussa kuulin AC/DC:n ”Dirty Deeds Done Dirt Cheapin” soivan. Hieno biisi. Valitettavasti se oli puhelimeni, ja puhelimen päässä Minna Ritakorven mairea ääni kysyi, minä päivänä haluaisin pelata bountyni. Koska rakastamani turnaukset helmikuussa jatkuisivat taas.

Minna hyvin tiesi, että en hirveästi ilahtuisi. Koska kun kerran olen luvannut olla mediahuorana, niin yritän kyllä huorata mahdollisimman hyvin. Eli pelaan turnauksen tosissani, ja vastailen chattiin. Mitään rasitetta ei olisi jos roiskaisisi merkit menemään pariin ensi jakoon, ja siirtyisin kannattavampiin harrastuksiin.

Pelaan viiden kortin omahaa, joka tekee osin muun nettipelaamisen ongelmalliseksi. Holdem Manager ei tue viiden kortin omahaa, joten tämä bountypöytä dominoi muita avoinna olevia pöytiä. Rebuyn tekeminen muulla kuin oletusarvolla on mahdotonta, ja chattaaminen muissa pöydissä ei onnistu.

Voishan sitä laittaa Hemin kiinnikin, mutta kun nykyisin mielestäni 6-max Omahan pelaaminen ilman apuohjelmaa on kuin nigerialaisen painaminen ilman kumia. Voi ihan hyvin olla, että ei käy huonosti. Oddsit vain eivät ole kovin hyvät.

Laitan tähän aiemmin Pokerilehdessä julkaisemani artikkelin ”Kuinka bountyturnauksia pelataan?”:

”Bountyturnauksella tarkoitetaan turnausta, jossa tiputtamalla jonkun etukäteen nimetyn pelaajan eli ”bountyn”, saa turnauksesta ekstrarahaa. Usein näissä turnauksissa bountystä saa huomattavan suuren summan verrattuna prizepooliin. Olen joutunut olemaan Pokerihuoneen paistijahdeissa paistina. Näissä turnauksissa paistin tiputtamisesta saa 100 euroa, kun ykköspalkinto on 86 euroa ja koko palkintopotti 200 euroa. On melko selkeää, että suurin palkinto on eniten tavoittelemisen arvoinen.

Näin ollen strategia normaaliturnaukseen verrattuna on selkeä. Ensin täytyy olla onnekas pöytäarvonnassa ja päästä bountyn pöytään. Jos arpa on kohdallaan, niin bountyn tiputtaminen on ykköstavoite. Pitää yrittää pitää huolta siitä, että itsellä on koko ajan suurempi stäkki kuin tiputtamisen kohteella. Eli ei kannata yrittää marginaalisia maksuja muita vastaan, jos potin hävitessään menettää tiputtamiseen tarvittavat merkit.

Jos tässä onnistuu, ja bounty laittaa rahaa pottiin, niin tiputtamista kannattaa yrittää heti, kun se on mahdollista. Ideaalitilanteessa istuu bountyn vasemmalla puolella, ja tällöin kannattaisi käytännössä reissata kaikki kädet, jos bounty on vielä potissa. Joku, joka ei joko tiedä tai tajua bountyrahan arvoa, voi epähuomiossa kipata. Joka tapauksessa bounty kannattaa sitoa pottiin jo ennen floppia mahdollisimman syvälle. Tähän pottiin ei tietenkään kannata lähteä kuin kunnon kädellä, jos ei ole tiputusstäkkiä.

Jos on arvottu eri pöytään kuin ykköskohde, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Pöytiä yhdistetään turnauksen edetessä, joten samaan pöytään voi vielä hyvinkin päästä. Bountyn tilannetta kannattaa toki seurata, ja muuten pelata parasta turnauspeliään. Jos bounty tippuu, niin peli muuttuu normaaliksi turnauspeliksi.

Bounty voi kuitenkin säilyä hengissä pitkän aikaa, jos pelaa omalta kannaltaan järkevästi. Bountyn optimistrategia on hyvin yksinkertainen: Ei kun odottaa kunnon kättä ja survoo sillä sitten kaiken. Edessä on tavallisesti monen hengen potti, jossa bountyllä kuitenkin parhaat kortit, ja tyyppiesimerkki ensimmäisestä potista voisi olla neljän hengen potti, jossa bountyllä 35 % mahdollisuus voittaa. Jos bounty voittaa tämän jaon, pöydässä ei ole välttämättä enää ketään, joka pystyy bountyä välittömästi tiputtamaan.

Näitä arvontoja bountyllä on kuitenkin väistämättä edessään turnauksen edetessä useita, ja noutaja tulee tavallisesti melko varhaisessa vaiheessa. Bountyn iso blindi tuskin saa olla koskaan rauhassa, ja kaikki potit etenevät showdowniin, jos mukana on tiputtamiseen kykenevä pelaaja. Näiden turnausten pelaaminen siten, että omalle päänahalle on asetettu hinta, onkin pokerillisesti varsin tylsää.

Monet bountyt käyvät sponsorin pakottamina roiskaisemassa merkit rivakasti menemään, ja kuittaavat velvollisuudet sillä. Minun luonteeni hangoittelee tätä vastaan, koska minulle on jumittunut takaraivoon vanha sököviisaus ”peli on pelattava oikein, vaikka se olisi markan peli”. Toki ymmärrän, että odotusarvomielessä minun kannattaisi tehdä jotain aivan muuta, kuin pelata bountyturnausta, jossa odotusarvoni on hyvin lähellä nollaa.

En siis osaa vetää näitäkään pakkopullaturnauksia ”läpällä”. Tämä läpällä vetäminen on muodostunut hyvin yleiseksi termiksi pokeripöydissä. Läpällä vetäminen tarkoittaa, että vedetään huonosti, ja kerrotaan muille, että osaisin pelata paremminkin, mutta tällä kertaa vedän läpällä. Minä en mielestäni ole koskaan sanonut vetäneeni läpällä, mutta olen toki tehnyt paljon huonoja ratkaisuja. Mutta en siis selitellyt niitä sillä, että vedin läpällä. Minun huonot ratkaisuni ovat johtuneet siitä, että olen tehnyt arviointivirheitä erilaisista syistä johtuen. Näin epäilen itse asiassa tilanteen olevan myös läpällävetäjien keskuudessa.

Kun survoin yhdessä Pokerihuoneen viiden kortin omaha paistijahdissa keskisetillä kärkisettiä vastaan, niin en tehnyt sitä siksi, että vedin läpällä. Vaan siksi, että luulin vastustajan yrittävän pudottaa bountyä melkoisen isolla käsirangella.

Bountyturnauksia kannattaa pelata senkin vuoksi, että mukana on paljon pelaajia, jotka eivät edes tiedä bountystä saatavasta ekstrarahasta, tai eivät ainakaan ymmärrä sen merkitystä. Joten bountyraha pooliin on osaavalle pelaajalle enemmän odotusarvorahaa kuin nimellisarvonsa. Bountylle itselleen turnaukset ovat lähinnä rasitteita, ellei sitten kovasti halua vastata chatissä tuntemattomille samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen…”

Tosin ovat nämä ihan hupaisia pelata, jos rehellisiä ollaan. Tämä siksi, että näkee kaikenlaista torveilua. Kun menen allin preflop, niin turnauksen alkuvaiheessa kaikkien isompien stäkkien pitäisi maksaa kaikilla käsillä. Hämmästyttävän paljon näkee kippejä näissä paikoissa. Ehkä osa pelaajista ei tiedä bountystä, en tiedä.

Olen varmaan vähän marissut marisemisen riemusta. Kivahan sitä on teeskennellä, että parin tunnin nettiturnauksen pelaaminen olisi suurikin rasite.

Aki Pyysing toimii Pokerihuoneen pokeriasiantuntijana.

P.S. Helmikuussa sunnuntaisin kello 20 on Pokerihuoneella kaljupään päänahkaa tarjolla.